Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

New Yorkin murre: katoavaa kansanperinnettä?

Marko Maunula
Blogit Americana 22.11.2010 20:56

”Maailman tehokkain ehkäisyväline on Bronxin murre,” sanoi georgialainen humoristi Lewis Grizzard pari vuosikymmentä sitten.

Grizzard oli oikeassa. Bronxin ja Brooklynin murteet ovat ehkä ruminta mahdollista englantia, kuten jokainen epäonnekseen Fran Drescheriä kuunnellut voi todistaa.

(Bostonin murteessakaan ei ole hurraamista. Pahimmillaan murre kuulostaa ottaneen rumimmat vaikutteet Uuden Englannin puhetyylistä ja maustanut ne irlantilaisella väännöllä. Aidon bostonilaisen lausuma Päähk thä cääh in Häävääd jäähd on puistattava elämys.)

Nyt jopa monet newyorkilaiset ovat joutuneet myöntämään, että heidän r-haasteellinen, nasaali, ja arvaamattomiin vokaaleihin perustuva aksenttinsa ei ole musiikkia juuri kenenkään korville. Puheterapeutit ovat kovassa huudossa julkisissa ammateissa toimivien newyorkilaisten keskuudessa, jotka haluavat tulla otetuksi vakavasti Hudson-joen toisellakin puolella.

Toisin kuin suomalaiset, jotka yleensä karistavat kotimurteensa muutettuaan uudelle kielialueelle, amerikkalaiset tavallisestI pitävät kotiseutunsa puhetyylit. Naapurustoni newyorkilainen vanhapari kuulostaa edelleen Brooklynin metron matkustajilta, kolmen vuosikymmenen Atlantassa asumisen jälkeenkin.

New Yorkin murre ei ole entisensä, sanovat asiantuntijat. Viela toisen maailmansodan aikoihin se oli kuulemma liki mahdotonta ulkopuolisille. Tietoiset yritykset murteen eliminoimiseksi ovat silti melko uusi ilmiö.

New Yorkin kielen katoaminen ei ole esteettinen tragedia. Paljon huolestuttavampaa on vaara, että aidosti kauniit ja kiehtovat puhetyylit, kuten lukuisat eri Etelän murteet, katoavat rumempien vääntöjen mukana.

Soundtrack: Ralph Stanley, Little Maggie.