New Hampshire: Populismin aika on nyt
Donald Trumpin ja Bernie Sandersin selvät voitot New Hampshiressa varmistavat trendin, joka on ollut kasvussa koko kampanjan ajan: äänestäjät ovat vihaisia, ja he haluavat ehdokkaan, joka kanavoi heidän raivoaan.
New Hampshire on perinteisesti ollut maltillinen osavaltio. Sen äänestäjät ovat yleensä suosineet keskitien ehdokkaita ja pragmaattisia puurtajia. Varsinkin osavaltion republikaanit ovat tarjonneet harkitun vastapainon viikkoa aikaisemmin äänestäneille Iowan evankelisille.
Nyt perinne lensi roskakoriin. Trump ja Sanders eivät ainoastaan voittaneet, vaan he murskasivat vastustajansa. Ovensuutiedustelut osoittivat vaalien voittajat samalla minuutilla kun vaalihuoneet sulkeutuivat. Trump voitti kakkoseksi nousseen John Kasichin liki 20 prosenttiyksiköllä, ja Sanders pieksi Hillary Clintonin vieläkin selvemmin.
Trump on osoittautunut mestarilliseksi kanavoimaan sinikauluskonservatiivien turhautumista puolueensa linjaan. Sekoitus talouspopulismia, Wall Streetin ja rahavallan kiroamista sekä avoimen muukalaisvihamielistä maahanmuuttopolitiikkaa puree isoon osaan työväenluokkaisia konservatiiveja, jotka uskovat suurpääoman ja establishmentin kaapanneen republikaanisen puolueen.
Trumpin vauraus sekoitettuna miehen emotionaalisesti sekä verbaalisesti kurittomiin puheisiin, tehoaa duunariäänestäjiin. He ihailevat Trumpin menestystä mutta samanaikaisesti taputtavat villisti, kun Trump lupaa laittaa Wall Streetin velhot verolle tai valittaa, kuinka hänen kaltaisensa miljardöörit ovat ostaneet amerikkalaiset poliitikot.
Demokraattien puolella Sanders kampanjoi myös talouspopulismin avulla. Hän on hyökännyt Clintonia vastaan vasemmalta syyttäen häntä liian lämpimistä suhteista Wall Streetiin. Sandersin äänestäjille Hillary edustaa demokraattista establishmentiä ja sen vaarallisen läheistä suhdetta suurpääomaan.
Trump ja Sanders vetosivat samoihin pelkoihin. Kuten populistiset kampanjat yleensäkin, heidän viestinsä keskittyvät enemmän ongelmien listaamiseen kuin tylsiin ja byrokraattisiin ratkaisumalleihin. Varsinkin Trump on ollut täysin ympäripyöreä, kun puhe kääntyy konkreettisiin poliittisiin ehdotuksiin.
Sanders on puhunut rikkaiden verotuksen kiristämisestä ja Wall Streetin säännöstelystä, mutta hänenkin ideansa ovat kuulostaneet enemmän manifesteilta kuin realistisilta poliittisilta ehdotuksilta, jotka voivat mahdollisesti läpäistä kongressin syynin.
Miten tästä eteenpäin?
Republikaanien kenttä kapenee jälleen. Chris Christien kuudes sija oli kampanjalle paha pettymys. Mies lensi vaalien jälkeen kotiinsa, ja tarkkailijat veikkaavat Christien lopettavan kampanjansa lähipäivinä. Christien poistuminen sataa ääninä republikaanisen establishmentin ehdokkaiden laareihin.
Mitä kauemmin republikaanien establishment pysyy hajanaisena, sitä paremmilta Trumpin ja Ted Cruzin saumat näyttävät. Mikäli se mielii voittavansa, establishmentin on valittava pian ehdokkaansa Jeb Bushin, Marco Rubion ja John Kasichin joukosta.
Nyt republikaanien kisa siirtyy Etelä-Carolinaan ja Nevadaan. Trump on vahvoilla Etelä-Carolinan mielipidetiedusteluissa, ja Cruz on useimmissa tiedusteluissa kakkosena. Establishmentin kolmikko jakaa äänet keskenään.
Clintonille seuraavat kaksi kolme viikkoa ovat elintärkeät. New Hampshiren tappio sekä vaalitulosten analyysi ovat hänen kampanjalleen karua luettavaa. Nuoret äänestäjät suosivat Sandersia murskaavalla marginaalilla, ja Sanders voitti jopa enemmistön naisten äänistä.
Clintonin tiimi yrittää vähätellä New Hampshiren merkitystä, mutta Clinton satsasi osavaltioon tosissaan ja hänellä on vanhat siteet alueelle. Clinton voitti New Hampshiressä vuonna 2008.
Demokraatit siirtyvät nyt Nevadaan ja sieltä Etelä-Carolinaan. Nevadassa kisa saattaa osoittautua tiukaksi, mutta Etelä-Carolinassa Clintonin pitäisi voittaa. Hän on suosittu afroamerikkalaisten äänestäjien parissa, ja Etelän demokraattisessa puolueessa afroamerikkalaiset ovat elintärkeä äänestäjäryhmä.
Soundtrack: Diana Ross, Upside Down