Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Neokonservatismi: amerikkalaisen politiikan zombie

Marko Maunula
Blogit Americana 4.8.2010 14:08

Ideoilla on merkitystä. C. Bradley Thompson ja Yaron Brook analysoivat neokonservativismin synnyn, nousun, ja konkurssin erinomaisessa teoksessaan Neoconservatism: An Obituary for an Idea.

Neokonservativismi ei ole kuollut. Teoksen nimi on ironinen heitto liikkeen oppi-isä Irving Kristolin (1920-2009) 1970-luvulla julkaisemaan esseeseen ”Socialism: An Obituary for an Idea.”

Neokonservativismi elää edelleen, joskin Irakin katastrofista haavoittuneena. Sen edustajat virittelevät vaaliaseita ja iskulauseita, sekä hiovat teorioitaan mediassa, oikeistolaisissa think tankeissa, liike-elämässä, ja republikaanisen establishmentin neokon-siivessä.

Thompson ja Brook vetävät neokonservativismin juuret Leo Straussin kautta Nietzscheen, Macchiavelliin, sekä aina Platoniin saakka. Neokonservatiivit painottavat platonistista uskoaan Suuriin Ideoihin, mutta ajavat ideoitaan macchiavellimäisellä pragmatismilla, aina ideoiden tukahtumiseen saakka.

Neokonservativismi on paljon velkaa trotskilaisuudelle. Monet liikkeen varhaisista oppi-isistä aloittivat uransa vasemmistolaisen ja erityisesti trotskilaisen älymystön parissa. Usko maailmanvallankumoukseen pitää, mutta metodit ovat muuttuneet. Nyt he jahtaavat platonista utopiaansa demokraattisen kapitalismin avulla.

Thompson ja Brook, kaksi laissez faire -kapitalismin ja yövartijavaltion kannattajaa, syyttävät neokonservativismia liki fasistisesta valtion palvonnasta. Neokonservatiivien halukkuus rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia sekä usko voimakkaaseen valtioon ja vallankumoukseen vientituotteena pöyristyttää tekijöitä. He kyseenalaistavat koko liikkeen konservativismin.

Neokonservatiivien vakavin synti Thompsonin ja Brookin mielestä on sen pohjimmainen ideologinen joustavuus. Heidän tulkintansa mukaan neokonservatiivit uskovat, että muuttuva maailma vaatii alati muuttuvan ideologian. Heidän maailmassaan ei ole absoluuttisia totuuksia eikä pitäviä moraalisia periaatteita, Thompson ja Brook sanovat. Pohjimmiltaan neokonservatiivit ovat nihilistisiä kulturaalisia relativisteja Nietzschen koulukunnasta.

Valtion palvonnan ohella ideologiasta ei löydy ylevää ja nostattavaa sisintä, tekijät sanovat. ”Neokonservatiivien visiossa Amerikasta kansalaiset tekevät kovasti töitä, lukevat raamattua, menevät kirkkoon sunnuntaisin, vannovat uskollisuudenvalaa Amerikalle, harjoittavat kotikutoista hyveellisyyttä, uhrautuvat ‘yleisen hyvän’ eteen, tottelevat Valtiota, sotivat ja kuolevat Valtion puolesta,” teos summaa.

Tämä konservatiivinen argumentti neokonservativismia vastaan on erinomainen teos. Se osoittaa nykyisen amerikkalaisen republikanismin ja konservativismin taistelun neokonservatiivisen kyynisyyden sekä burkelaisen klassisen konservativismin välillä.

Neokonservatiivien leiri on vakuuttunut, että yksilö elää suhteessa valtioon ja että yksilö on pakotettava ja/tai manipuloitava uhrautumaan valtion puolesta: muuten terroristit/islamistit/kommunistit voittavat.

Klassiset konservatiivit uskovat valtion valtaoikeuksien rajoittamiseen ja yksilöllisyyteen. Heidän mukaansa vapauden ideologia ei voi puolustaa taloudellisen tai henkilökohtaisen vapauden loputtomalla rajoittamisella.

Debatti leirien välillä jatkuu. Kirja tarjoaa vahvan argumentin klassisen konservativismin puolesta.

Soundtrack: Talk Talk, I Believe in You.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

En tiedä onko termi ”demokraattinen kapitalismi” Maunulan vaiko alkuperäisten kirjoittajien.
Joka tapauksessa se on kolmannella kotimaisella oxymoron eli amhdoton ajatus.

Kiitokset hyvästä kirjoituksesta! Olen pohdiskellut uuskonservatismin juuria ja sitä miksi se vaikuttaa niin voimakkaasti yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa. Ajatus mikä mieleeni juolahti oli ns Manifest Destinyn ja uuskonservatismin yhteys. Uuskonservatiivithan katsovat USA:n taistelevan pahaa vastaan ja levittävän demokratiaa maailmaan (riippumatta siitä kuina montaa sotilasdiktatuuria USA tukee tai miten monen demokraattisen hallituksen kaatamista se yrittää). Leo Straussin mukaan myytti kansakunnan kohtalosta sitoi kansakunna yhtenäiseksi sitä uhkaavaa moraalista rappiota vastaan. Kutsumuskohtalollahan puolestaan USA oikeutti Teksasin ryöstämisen Meksikolta 1800 luvulla sekä Latinalaisen Amerikan kolonisoinnin Monroen opin hengessä. Uuskonservatiivien mukaan USA levittää nykyvään vapautta ja demokratiaa Lähi-Idässä ja muualla maailmassa. Täten voidaan oikeuttaa eri interventiot geopoliittisten hyötyjen takia. Totuuden nimissä on sanottava etteivät uuskonservatiivit ole ainoita poliitikkoja jotka USA:ssa (ja Euroopassakin) uskovat maansa ulkopolitiikan hyveellisyyteen, vaikka todisteet puhuisivatkit tätä vastaan.

Täytyykin lukea tuo kirja pika pikaa kun tulee postissa. Aihe kiinnostaa kovasti yhä vieläkin, vuosien jälkeen.

Edelliseen kommenttiin sopinee lisätä, että varmaan kutsumuskohtalo -ajattelulla on osansa, mutta kyllä uuskonservatismin juuret näyttävät olevan historiatutkimuksen mukaan juuri vastareaktiossa 50- ja 60-lukujen tasa-arvoistumiselle. Epäilin itse tätä pidemmän aikaa, mutta useampi aiheen tutkija vakuutti minut. Turha hakea juuria kauempaa.

kiitti edeltävälle kommentoijalle! Juu eihän kutsumuskohtalo tietenkään kaikkea selitä, mutta kyllä sen ajattelun myötä kylvettiin siemenet amerikkalaiselle ekseptionalismille, joka on usa:ssa vaikuttanut niin demokraattien kuin republikaanien keskuudessa. Uuskonservatiivit olivat vaan radikaalein muoto

Näitä luetaan juuri nyt