Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Neokonservatiivit: Syyria ja zombien paluu

Marko Maunula
Blogit Americana 5.9.2013 15:43

Ovatko neokonservatiivit heräämässä pitkästä unestaan? Keskustelu iskuista Syyriaan on aktivoinut Irakissa ryvettynyttä ideologiaa tukeneet politiikot ja ajattelijat.

Neokonservatismi on idea, jonka mukaan Yhdysvaltain pitää käyttää taloudellista, sotilaallista ja poliittista valtaansa levittääkseen demokratiaa ja kapitalismia – vaikka väkisin. Ex-vasemmistolaisten-erityisesti trotskilaisten-synnyttämä idea perustuu vanhoihin äärivasemmistolaisiin ideoihin historiallisesta determinismistä sekä edistyksellisten voimien (tässä yhteydessä Yhdysvallat) velvollisuudesta pitää itsensä supervaltana sekä ohjata maailman kehitystä niin kepillä kuin porkkanallakin.

Irak oli neokonservatiivisen ideologian suuri koetinkivi. Bushin Valkoinen talo ei lähtenyt sotaan öljyn, vaan neokonservatiivisen ideologian motivoimana. Tosiuskovien lumoama presidentti nielaisi fantasiat, joiden mukaan irakilaiset ottaisivat amerikkalaiset vastaan vapauttajina kuin pariisilaiset vuonna 1944, käynnistäen spontaanin demokratian ja vapauden vallankumousten aallon läpi Lähi-Idän. Monet neokonservatiivisen super-ajatushautomon, Project for the New American Centuryn, johtohahmoista olivat mukana suunnittelemassa Irakin sotaa.

Irak oli, tietenkin, fantasioihin perustunut ja surkeasti johdettu humanitaarinen, moraalinen, sotilaallinen ja poliittinen katastrofi. Amerikkalaiset äänestäjät torjuivat neokonservatismin selkeällä enemmistöllä, kun he hylkäsivät neokonservatiiveja lähellä olevan John McCainin sekä valitsivat Irakin sotaa vastustaneen Barack Hussein Obaman presidentikseen. Neokonservatiivien pettymys oli syvä, ja he, vuosien saatossa, ajautuivat yhä kauemmaksi marginaaleihin.

Obaman kannattamat iskut Syyriaan ovat aktivoineet neokonservatiivit. He näkevät kriisissä tilaisuuden ideologiansa kunnianpalautukseen. Kuten vanha sanonta kuuluu, politiikka luo outoja petikavereita. Nyt Karl Rove, Paul Bremer, William Kristol ja kumppanit rummuttavat Obaman takana Syyrian iskujen puolesta.

Senaatissa republikaanit Lindsey Graham ja John McCain ovat puhuneet äänekkäästi sodan puolesta. Heille, tosin, rajoitetut toimet Bashar al-Assadin rankaisemiseksi kaasuiskuista eivät riitä. He haluavat laajemman sodan, joka tähtää Syyrian hallinnon kaatamiseen. Vielä pidemmälle menee neokonservatiivisen The Weekly Standardin masinoima kirje, jossa neokonservatiivit ja heitä lähellä olevat ajattelijat vaativat paitsi Yhdysvaltain voimakasta osallistumista al-Assadin kaatoon, mutta myös amerikkalaisten roolia uuden Syyrian rakentamisessa.

Obaman vasemmalla puolella seisovat sodan vastustajat, edustaen isolationistisia paleokonservatiiveja sekä vasemmistolaisia demokraatteja. Obaman taakse on keräytynyt sekava ryhmittymä liberaaleja idealisteja sekä neokonservatiiveja, jotka eivät pidä presidentistä, mutta haluavat käyttää häntä sekä poliittisesti epävarmaa tilannetta hyväkseen.

Neokonservatiivit ovat suuuren, historiallisen idean ohjaamia tosiuskovia. He eivät ole uskollisia puolueelle, kansakunnalle, yksittäiselle kampanjalle tai henkilöille, vaan ainoastaan ideoilleen. Syyrian tilanne on hankala niin diplomaattisesti kuin sisäpoliittisesti ja presidentti haluaa tukea ohjusiskuille al-Assadia vastaan. Silti, presidentin ei pidä antaa periksi kiusaukselle tehdä sopimusta neokonservatiivien kanssa. Tälle pirulle ei tule antaa pikkusormeakaan.

Soundtrack: KOM-Teatteri, Toveri, mitä odotat

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Mereltä ja ilmasta käsin voi pommittaa, mutta valtaamiseksi pitäisi maajoukkojen astua toimeen. Taitaisi sotauho talttua, kun olisi yleinen asevelvolloisuus ja päättäjien omat pojat joutuisivat rintamalle. Syyriassa oli hyvät olot ennen kuin alettiin riehua demokratian nimissä. Valtio hajaantuu moneen epävakaaseen osaan ja valtaan nousee todellisia jihadisteja. Amerikka sekaantumisellaan saa vain sekasortoa ja pakolaislaumat liikkeelle muiden maiden ristiksi.

┏┓╋┏┓╋╋╋╋╋╋╋╋╋╋┏┓╋╋╋╋╋╋╋╋╋┏┓╋╋╋╋╋╋┏┓
┃┃╋┃┃╋╋╋╋╋╋╋oo╋┃┃╋╋╋╋┏┓╋╋┏┛┗┓╋╋╋╋╋┃┃
┃┗━┛┣┓╋┏┳┓┏┳━━┓┃┃┏┳┳━╋╋━━╋┓┏╋┓┏┳━━┫┃
┃┏━┓┃┃╋┃┃┗┛┃┏┓┃┃┗┛╋┫┏╋┫┏┓┣┫┃┃┃┃┃━━╋┛
┃┃╋┃┃┗━┛┣┓┏┫┏┓┃┃┏┓┫┃┃┃┃┗┛┃┃┗┫┗┛┣━━┣┓
┗┛╋┗┻━┓┏┛┗┛┗┛┗┛┗┛┗┻┻┛┃┣━━┻┻━┻━━┻━━┻┛
╋╋╋╋┏━┛┃╋╋╋╋╋╋╋╋╋╋╋╋┏┛┃
╋╋╋╋┗━━┛╋╋╋╋╋╋╋╋╋╋╋╋┗━┛

Voiskohan toimittaja Maunula selvittää, mitkä asetehtaat toimittavat tavaraa risteilyohjuksiin ym. sotakamppeisiin, niin nähtäisiin sodanlietsonnan todelliset hyötyjät. Ja missä tehtaat ovat, mikä selittäisi saatavat työpaikat. Ja ketkä ovat osakkeenomistajia, mitkä ovat osingot sekä arvio katteista ? Sota on raakaa bisnestä ja hurskastelu on vain tekosyy, jolla päästään rahantekoon. Ja paljonko muuten nämä asetehtilijat antoivat vaalikassaan rahaa ?

Se on eittämättä hankala tilanne kun rauhankyyhkynä pidetty presidentti on vaatimassa sotaa ja verta ;-)

@1Suomalainen, Obama puhui jo vuoden 2008 presidentinvaalikampanjan väittelyissä muun muassa siitä, että Afganistanin sota pitää laajentaa Pakistanin puolelle. McCain oli sitä vastaan. Obaman pitäminen rauhankyyhkynä on ollut ehkä enemmän toiveajattelua kuin mihinkään todelliseen perustuvaa. Ihan yleisesti Obama vaikuttaa olevan sekä tekojen että ajatusten tasolla lähempänä realistia kuin idealistia.

MM: ”Silti, presidentin ei pidä antaa periksi kiusaukselle tehdä sopimusta neokonservatiivien kanssa. Tälle pirulle ei tule antaa pikkusormeakaan.”

Tuo jälleen kertoo kirjoittajan demokraatteja puolustavasta asenteesta, jopa asennoitumisesta.

Ei USA sivustakatsojana enää voi pysyä, koska Obama itse on julistanut kemiallisten aseiden käytön kynnyskysymykseksi. Kyse on vain siitä, ketä tukea kun vaihtoehtoina ovat totalitaarinen diktatuuri ja teologista diktatuuria ajavat ryhmät. Jos USA iskee Assadia vastaan, se myös asettautuu samalle puolelle salafistien kanssa, joiden valtaa kaikki Syyrian vähemmistöt pelkäävät, aiheestakin.

Pitäisikö antaa sisällissodan vain ratketa itsestään, vahvimman voittoon?