Natsit, Trump ja historian opetukset: Valehtelijoiden seuraaminen ei auta ketään
Kun katsomme nykyistä tilannetta, mieleeni tulee sadan vuoden takainen Yhdysvallat.
Natsit ja Donald Trump eivät ole syy vaan seuraus.
Me historioitsijat tahdomme aina vetää vertauskuvia menneisyyteen, etsiä rinnastuksia ja selityksiä eilisestä. Teemme niin, koska rinnastukset ovat usein relevantteja.
Kun katsomme nykyistä tilannetta, mieleeni tulee sadan vuoden takainen Yhdysvallat.
Yhdysvallat 1910-luvulla oli keskellä liki vallankumouksellista taloudellista, poliittista, kulturaalista ja demografista mullistusta.
Kapitalismin luova tuho myllersi maata. Sisällissodan jälkeen kiihtynyt valtava teollistuminen ja siihen liittyvä urbanisaatio pistivät amerikkalaisen kulttuurin uusiksi.
Sisällissodan jälkeen kolme neljästä amerikkalaisesta asuivat maaseudulla. Vuonna 1920 yli puolet amerikkalaisista olivat kaupunkilaisia.
Valtava maahanmuutto pelotti monia syntyperäisiä amerikkalaisia. Vuonna 1910 noin 35 prosenttia Chicagon asukkaista oli syntynyt ulkomailla, newyorkilaisista noin 41 prosenttia.
Kielten, uskontojen ja kulttuurien sekamelska oli outoa protestanttisille anglosakseille. Juutalaiset, italialaiset, puolalaiset, venäläiset, suomalaiset ja niin edelleen, tavat, kielet, uskonnot, ruoat ja kulttuurit saivat miljoonat amerikkalaiset ihmettelemään, mitä heidän Amerikalleen oli tapahtumassa.
Uusi klaani syntyi 1900-luvun alussa.
Työpaikka teollisuudessa ja elämä kaupungeissa oli uutta ja vierasta miljoonille amerikkalaisille. Yhteiskunnan murros ja pelko muutoksesta saivat monet hakemaan turvaa evankelisesta kristillisyydestä ja etnisistä yhteisöistä.
Murroksen aiheuttama epävarmuus ruokki ääri-ilmiöitä. KKK heräsi uudelleen vuonna 1915. Uusi klaani otti maalitauluikseen myös ei-protestanttiset maahanmuuttajat – erityisesti juutalaiset ja katolilaiset.
Rasistien viha afroamerikkalaisia kohtaan oli huipussaan. Etelässä lynkkaukset ja rotumellakat tappoivat satoja ihmisiä vuosivälillä 1880–1930. “Punainen kesä” 1919 todisti verisiä rotumellakoita ympäri Yhdysvaltoja.
Jotkut maahanmuuttajat kannattivat radikalismia. Anarkismi viehätti erityisesti italialaisia ja kommunismi suomalaisia. Radikaali aktivismi johti satunnaisesti terrori-iskuihin, joissa kuoli kymmeniä ihmisiä.
Viime vuosikymmeninä kapitalismin luova tuho on operoinut erityisesti digitaalisella rintamalohkolla. IT ja automaatio ovat vieneet työpaikat miljoonilta amerikkalaisilta.
Valehtelevien politiikkojen puheisiin uskovat duunarit toivovat, että tuontitullit kykenevät pelastamaan heidän työpaikkansa. Toiveet ovat turhia. Massiivinen teollisuus ei tule takaisin.
Uutiset tehtaiden sulkemisesta ja työttömyydestä leimaavat Etelän tekstiilikaupunkeja. Työpaikat ovat menneet, totta, mutta tekstiiliteollisuudella menee uskottua paremmin. Uusissa tehtaissa ei pahemmin näe pölyisiä duunareita, ainoastaan muutamia valkotakkisia teknikkoja valvomassa tietokoneistettujen tuotantolaitosten operaatioita.
Kuten heidän esi-isänsä, jotkut taloudellisen mullistuksen vahingoittamat ihmiset syyttävät ahdingostaan vähemmistöjä ja maahanmuuttajia.
He olivat sata vuotta sitten helppoja rekrytoitavia KKK:lle, ja nyt he hurraavat muurista ja maahanmuuton rajoittamisesta puhuvalle presidentille. Heistä kiivaimmat kantoivat soihtuja Charlottesvillessä ja puhuvat Amerikasta valkoisen miehen maana.
Valehtelijoiden seuraaminen ei auta ketään.
Mitä meidän pitää tehdä?
Politiikkojen pitää löytää vastuunsa, puhua totta ja etsiä rakentavia ratkaisuja ongelmiin. Tutkijoiden ja toimittajien on taustoitettava talouden ilmiöitä niin, että kansalaiset ymmärtävät tilanteen. Ihmisten on hylättävä helppojen syyllisten etsiminen.
Yhteisöllisyys, vastuun ottaminen kavereista ja naapureista, vasemmistolaisen ja oikeistolaisen viholliskeskeisen populismin hylkääminen, ja tilanteen rehellinen tiedostaminen ovat paras ratkaisu koettelevassa taloustilanteessa ja yhteiskunnallisessa murroksessa.
Rasismi, tappelu kaduilla ja karismaattisten, helppoja ratkaisuja tarjoavien valehtelijoiden seuraaminen ei auta ketään. Historia todistaa sen.
Soundtrack: Randy Newman, Mr. President (Have Pity on the Working Man).