Nato-keskustelu yllätti: Moni amerikkalainen tuttavani luuli Suomen olevan jo sotilasliiton jäsen
Yhdysvalloista katsottuna Suomen Nato-jäsenyys tarkoittaa lähinnä turvallisuuspolitiikan päivittämistä suuntaan, jossa talous- ja kulttuuri jo ovat.
Kun hamalla 1980-luvulla kävin ensimmäisiä ulkopoliittisia keskusteluitani amerikkalaisten kanssa interrail-reissujen hostelleissa ja muissa nuorten porukoissa, amerikkalaisten kysymykset liittyivät Suomen erikoiseen Neuvostoliitto-suhteeseen.
Nuoret amerikkalaiset kyselivät suomettuneisuudesta, Suomen demokratian ja sananvapauden tilasta ja turvallisuuspolitiikasta. Euroopassa reissaavat opiskelijat olivat tietenkin keskiverto-amerikkalaista kiinnostuneempia mantereen politiikasta ja muistankin satunnaisesti yllättyneeni heidän perehtyneisyydestään.
Nyt, noin 35 vuotta myöhemmin, monet amerikkalaiset ei-akateemiset tuttavani ovat lähinnä yllättyneitä Suomen Nato-keskustelusta. He luulivat Suomen olevan jo jäsen.
Kokemukseni amerikkalaisten Suomi-kuvasta ovat tietenkin anekdoottimaisia, subjektiivisia ja täysin epätieteellisiä. Nekin kuitenkin vihjaavat siitä, miten Suomi-kuva Yhdysvalloissa on kääntynyt viime vuosikymmeninä päälaelleen.
Mielikuva puolisosialistisesta ohjatusta demokratiasta, joka vaikenee kun Neuvostoliitto sanoo ”shhh”, on historiaa. Nuoremmille amerikkalaisille Suomi on kiistattomasti osa länttä: arktisten hipstereiden, videopelikoodareiden ja oluelta haisevien metalliörkkien omaleimainen mutta cool kotimaa.
Amerikkalaisesta perspektiivistä Suomen Nato-jäsenyys tarkoittaa lähinnä maan turvallisuuspolitiikan päivittämistä sen kulttuurisen ja taloudellisen profiilin tasolle. Suomen läntiset siteet ovat kiistattomat ja Nato-jäsenyys luonteva osa maan viime vuosikymmenten muodonmuutosta.
Kun suomalaiset Nato-kriitikot sanovat jäsenyyden nakertavan itsenäisyyttä, heillä on pointti. Kuten EU-jäsenyys viime vuosikymmeninä, myös Natoon liittyminen puskee Suomea entistä lähemmin läntiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltojen(kin) kylkeen. Läntinen orientaatio muuttaa suomalaista kulttuuria siinä kuin taloutta ja puolustuspolitiikkaakin ja liittää Suomen aikaisempaakin tiukemmin monikansalliseen päätöksentekoon.
Liittoutuminen lännen kanssa ei kuitenkaan nakerra Suomen itsenäisyyttä läheskään niin paljon kuin rähmällään olo idän suuntaan. Sananvapaus ja avoimuuden kulttuuri ovat nyky-Suomessa huomattavasti paremmassa hapessa kuin 1970-luvulla, moraalisesta politiikasta puhumattakaan.
Suomen asioista kiinnostuneet amerikkalaiset tiedostavat tämän ainakin intuitiivisella tasolla. He eivät näe Suomea etupiirinä, vaan osana kulttuuriyhteisöä. Saman kolikon toinen puoli näkyy monien suomalaisten Naton vastustajien retoriikassa. Heidän kritiikkinsä kohteena on usein enemmän liittoutuminen Yhdysvaltojen kanssa kuin suoranainen huoli Suomen turvallisuudesta.
Suomen Nato-jäsenyys on turvallisuuspoliittinen ratkaisu, jonka juuret ulottuvat myös kulttuurin ja arvomaailman muutoksiin. Jäsenyys omalta osaltaan muuttaa Suomea entisestäänkin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin parempaan suuntaan.
Soundtrack: Grateful Dead, Touch of Grey.