Nationalistit riemuitsivat koronan sulkiessa rajoja, mutta virus ei pysäytä globalisaatiota
Koronavirus on synnyttänyt vakavia kysymyksiä globaalin yhteisön, EU:n ja kansallisvaltioiden tulevaisuudesta. Haasteista huolimatta tulevaisuutemme on globaali.
Kansainvälinen terveyskriisi on monin paikoin puskenut valtiot kilpaan terveydenhoidon resursseista ja työkaluista. Suljetut rajat ovat hämmentäneet ihmisiä, jotka ovat tottuneet sukkuloimaan maasta toiseen työn, perheen tai virkistäytymisen takia.
Taistelu tautia vastaan on ymmärrettävästi ruokkinut kansallista ja alueellista itsekkyyttä. Terävät kyynärpäät, paksu rahatukko ja kova ääni ovat olleet valttia markkinoilla, kun osavaltiot ja valtiot ovat kamppailleet elintärkeistä tarvikkeista.
Suljetut rajat ovat vaikeuttaneet ihmisten elämää ja lähettäneet samalla muistutuksia kansallisvaltioiden olemassaolosta erityisesti eurooppalaisille. Rajat kiinni -nationalistit niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin ovat olleet riemastuneita hidastuneesta liikkuvuudesta.
Nationalistien ei kannata vielä taputtaa rajattoman Euroopan kuolemalle. Vapaan liikkuvuuden suosiosta kertoo se innostus, jolla eurooppalaiset ovat reagoineet uudelleen avautuviin rajoihin.
Yhdysvalloissa taistelu koronavirusta vastaan on muodostanut rintaman presidentti Donald Trumpin laajemmassa kamppailussa globalisaatiota vastaan. Poikkeuksellinen tilanne on tarjonnut hänelle mahdollisuuden rajoittaa myös laillista maahanmuuttoa.
Trumpin toimet synkkaavat hänen vaalilupaustensa kanssa. Presidentti operoi oman ideologiansa ja agendansa mukaisesti tavalla, joka miellyttää hänen kannattajiensa ydinjoukkoa.
Tämä on silti häviöön tuomittu taistelu. Yhdysvaltojenkin tulevaisuus on sidottu läntiseen ja globaaliin yhteisöön. Nationalismin henkeä ei saada enää ajettua pulloon.
Kun kysyn satunnaisesti opiskelijoiltani, asuisivatko he mielummin jossain läntisen maailman suurkaupungissa vai Etelä-Georgian pikkukaupungissa, selkeä enemmistö valitsee Lontoon yli Albanyn, Pariisin yli Waycrossin, Berliinin yli Bainbridgen.
Kieli- ja kulttuurierot eivät ole läheskään yhtä pelottavia kuin ajatus elämästä taloudellisesti taantuvassa pikkukaupungissa. Samoin ajattelevat myös monet pikkukaupunkien kasvatit, jotka muuttivat metro-Atlantan alueelle päästäkseen elämään modernissa ja kosmopoliittisessa suurkaupungissa.
Kenellekään ei liene uutinen, että Trumpin suosio on voimakkainta maaseudulla ja pikkukaupungeissa yhteisöissä, joita koettelee globalisaation ja talouden murroksen ohella demografinen muutos.
Vaalilupaustensa mukaisesti Trump on pyrkinyt eroon ihmisten, yritysten ja pääoman vapaammasta liikkuvuudesta sekä kansainvälisistä sitoumuksista. Hän tietää, että tavoitteiden saavuttaminen vaatii mittavia muutoksia amerikkalaiseen poliittiseen ja hallinnolliseen koneeseen.
Silti koronakriisin keskelläkin nuorten amerikkalaisten selkeä enemmistö suhtautuu globalisaatioon myönteisesti. Sisäpoliittisesti globalisaatiosta on tullut yksi kiistakapula kosmopoliittisten kaupunkien ja pastoraalisemman Amerikka-vision maaseudun välillä.
Marraskuun vaaleissa amerikkalaiset pinnallisesti valitsevat globalisaation ja eristäytymisen välillä. Valinta on silti näennäinen, sillä oikeasti amerikkalaiset valitsevat, jatkavatko he tappelua globalisaatiota vastaan toiset neljä vuotta vai palaavatko välittömästi vuosien 1941–2016 ajattelutapaan.
Taistelu demografiaa, teknologista kehitystä ja nuorten sukupolvien väistämätöntä esiinmarssia vastaan on lopulta mahdoton. Koronavirus ei kykene pysäyttämään sitä sen enempää kuin rutto-epidemiat kykenivät pysäyttämään kansainvälistä kauppaa vuosisatoja sitten.
Soundtrack: Prince, Around the World in a Day.