Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Nalle ja rikkaiden muuttoliike

Blogit Americana 16.4.2012 13:59
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Björn Wahlroosin uusimmat pohdiskelut vihjaavat, että Suomesta kehittyy slummi, kun rikkaat muuttavat ulkomaille ja maailman köyhät puolestaan raahautuvat Suomen lihapatojen ääreen. Nallen dystooppinen fantasia on huuhaata, joka on helppo kumota tarkastelemalla vaikkapa Yhdysvaltojen sisäistä muuttoliikettä.

Klassinen talousmaantiedon teoria sanoo, että työvoima pyrkii muuttamaan alueelle, jossa palkat ja elintaso ovat korkeat, ja yritykset alueelle, jossa tuotantokustannukset ovat alhaiset. Liike jatkuu, kunnes palkat ja tuotantokustannukset ovat tasoittuneet alueiden välillä.

Wahlroosin pohdinnat ovat variaatio samasta logiikasta, sovellettuna yksilötasolle. Teoria voi vaikuttaa abstraktilla tasolla toimivalta, mutta se unohtaa yhden tärkeän tekijän: ihmisen.

1930-luvulta alkaen Etelän osavaltiot Virginiasta Texasiin ryhtyivät rekrytoimaan yrityksiä vauraasta pohjoisesta. Verot ja palkat Etelässä olivat huomattavasti alhaisemmat, ay-liike oli pistetty kuriin ja Etelän politiikot siloittivat firmojen muuttotaivalta valtavien veroleikkausten ja muiden lahjojen avulla.

Sadat firmat vastasivat Etelän kutsuun. Esimerkiksi miltei koko amerikkalainen tekstiiliteollisuus jätti Uuden Englannin ja muutti Georgiaan sekä Etelä- ja Pohjois-Carolinaan. Etelä oli nousussa! Vai oliko?

Teoria toimi, mutta vain osittain. Talous parantui, mutta visiot uudesta ja rikkaasta Etelästä jäivät puolitiehen. Firmat muuttivat perustoimintojaan Etelään ja loivat alueelle uusia työpaikkoja, mutta Etelä, huolimatta Yhdysvaltojen alhaisimmista veroista sekä ehdottomasti bisnes-myönteisimmästä poliittisesta ilmapiiristä, on edelleen maan köyhin alue.

Lisäksi, vaikka firmat muuttivat Etelään, niiden upporikkaat omistajat jäivät miltei yhtenä miehenä New Yorkin, Bostonin, San Franciscon, Seattlen ja Los Angelesin kaltaisiin sosialistisiin helvetteihin. Jostain syystä miljardöörit olivat valmiit maksamaan liberaalien kotikaupunkiensa ja -osavaltioidensa korkeampia veroja ennemmin kuin muuttamaan Birmingham, Alabaman tai Greenville, South Carolinan kaltaisiin kapitalismin ja alhaisten verojen paratiiseihin.

Ihmiset, jopa ultrarikkaat, ovat valtaosin kotiseuturakkaita ihmisiä. He haluavat asua paikassa jonka he tuntevat ja johon he ovat sitoutuneet henkisesti. Kaikella kunnoituksella myös alabamalaisille, mutta olen vieraillut sekä Birminghamissa että New Yorkissa moneen otteeseen, ja väitän, että New Yorkissa on hieman paremmat museot, sinfoniaorkesterit, urheilujoukkueet, ravintolat ja muut kulttuuriympäristöt.

Nalle voi rauhassa visioida Joensuun kartanon työhuoneessaan ja pohtia samansuuntaisia filosofioita kuin hänen amerikkalaiset republikaaniset aateveljensä, mutta faktat kieltäytyvät marssimasta heidän viitoittamallaan tiellä. Jostain syystä liberaalit ja paikoitellen jopa sosialistiset kauhistukset kuten New York, California, Maryland, ja Massachusetts sen kuin puksuttavat vaurauslistojen kärkisijoilla, ja myös ultrarikkaat viihtyvät näissä osavaltioissa. Kuten Nalle näköjään Suomessa.

Soundtrack: Radiohead, Subterranean Homesick Alien.