Naisten hommia
Salaisen palvelun johtaja Julia Pierson erosi tehtävästään keskiviikkona. Hän ei selvinnyt Valkoiseen taloon onnistuneesti tunkeutuneen ex-sotilas Omar Gonzalesin synnyttämästä skandaalista.
Tapaus Gonzales oli huipentuma sarjassa salaisen palvelun töppäyksiä. Juopottelevista ja kaupallisissa naisissa käyvistä agenteista aina presidentin turvallisuuden laiminlyöntiin saakka. Pierson menetti molempien puolueiden luottamuksen, eikä hänellä ollut muuta mahdollisuutta kuin jättää eroanomuksensa.
Piersonin ero on ymmärrettävä ja tarpeellinen, mutta mitattiinko hänen saavutuksiaan ja virheitään erilaisella mittarilla kuin hänen miespuolisen edeltäjänsä tekoja?
Salaisen palvelun ongelmat ulottuvat kauas Piersonia edeltävälle aikakaudelle. Hän astui virkaansa keskellä salaisen palvelun edellistä kriisiä, kun hänen edeltäjänsä Mark Sullivan joutui siirtymään tehtävästä ”eläkkeelle.”
Kommentoijat kuten The New Republicin Bryce Covert ovat sanoneet, että Piersonin eroon ja kohteluun liittyy runsaasti seksismiä. Naispuoliset johtajat palkataan usein siivoamaan miesten tekemiä sotkuja. Jos he eivät onnistu tehtävässään kyllin nopeasti, syyt sotkusta sysätään heidän niskoihinsa.
Naiset palkataan usein kriisijohtajiksi, tilainteisiin, joissa heidän onnistumisen mahdollisuuksensa ovat pienet. Covertin listaama esimerkkien litania on mittava: Hewlett-Packardin Carly Fiorina, Xeroxin Anne M. Mulchahy, Sunocon Lynn Laverty Elsenhans, General Motorsin Mary Barra… Sama pätee myös mediaan: uutisankkurit Katie Couric ja Diane Sawyer nousivat iltauutisten pääankkureiksi keskellä uutislähetysten suosion alamäkeä.
Kyseessä on selkeä ”onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä” -pulma. Naiset ovat vihdoin onnistuneet nousemaan amerikkalaisten suuryritysten hyvä veli -kulttuurin leimaamiin johtohuoneisiin. Toisaalta heidän on edelleen tehtävä kaksi kertaa miehiä parempaa työtä saadakseen puolet kiitoksesta. Edistys on kiistatonta, mutta tasa-arvo on vielä valitettavan kaukana.
Soundtrack: Patti Smith, Horses