Näin syntyi amerikkalaisen demokratian pimeä puoli – siementen kylvämisestä 400 vuotta
Amerikkalaisen demokratian – sekä sen ydintä kalvaneen syövän – siemenet laskettiin 400 vuotta sitten, elokuussa 1619.
Englantilaiset perustivat ensimmäisen menestyksekkään ja pysyvän amerikkalaisen siirtokunnan vuonna 1607. Englannin kuninkaana toimi James I, joten asutus sai nimen Jamestown. Siirtokunta sijaitsi maa-alueella jota englantilaiset kutsuivat Virginiaksi, ”neitsytkuningatar” Elizabeth I kunniaksi.
Muutaman sairauksien, nälkäkuolemien ja intiaanisotien leimaaman vuoden jälkeen Jamestown alkoi rikastumaan, nopeasti ja dramaattisesti. Siirtokunta oppi viljelemään tupakkaa ja se kävi kaupaksi Englannin markkinoilla.
Tupakan viljely houkutteli niin sijoittajia kuin rahattomia englantilaisia katulapsiakin. Vaarallinen elämä Virginiassa oli tuhansille parempi vaihtoehto kuin nälkäinen hortoilu englantilaisilla kaduilla.
Vuonna 1619 englantilaisen Virginian väestö oli kasvanut niin suureksi, että hallinnollinen uudelleenjärjestely tuli tarpeelliseksi. Vauraat tilalliset isännät halusivat myös poliittista vaikutusvaltaa.
Heinäkuun 30. päivänä 1619 kuvernööri Sir George Yeardley kutsui koolle edustuston, jossa 22 miestä silloisen Virginian eri osista saivat ilmoittaa kantansa alueen hallinnosta. Lopullinen päätosvalta oli edelleen kuvernöörillä ja hänen neuvonantajillaan, mutta edustusto merkitsi ensimmäistä askelta kohti englantilaisen Amerikan demokratiaa.
Elokuun 1619 lopussa englantilais-hollantilainen laiva rantautui Jamestownin satamaan. Sen miehistö oli ryöstänyt portugalilaisen orjalaivan lastin, ja miehistö halusi vaihtaa orjia ruokatarvikkeisiin Euroopan kotimatkaa varten.
Noin 20 angolalaista vaihtoi omistajaa. Heistä tuli Virginian ja englantilaisen Pohjois-Amerikan ensimmäiset afrikkalaiset asukkaat.
He olivat laillisesti todennäköisesti eräänlaisia ”sopimusorjia”. Englantilainen orjuuttamiskäytäntö ja sitä koskeva lainsäädäntö olivat vasta kehittymässä, ja afrikkalaisista todennäköisesti tehtiin tilapäistä pakkotyövoimaa – köyhien englantilaisten tulokkaiden tavoin.
Työvoimapulan vaivaamat virginialaiset käyttivät ”indentured servitude” -järjestelmää, jossa köyhät englantilaiset suostuivat työskentelemään neljästä seitsemään vuotta ruokaa, vaatteita ja majoitusta vastaan orjuutta muistuttavissa olosuhteissa. Näin he maksoivat matkansa Amerikkaan. Sopimuksen umpeuduttua työntekijät saivat vapautensa ja jonkin verran rahaa ja/tai maata.
Afrikkalaiset pistettiin raapustamaan puumerkkinsä samanlaiseen sopimukseen. He eivät todennäköisesti olleet vielä elinikäisiä orjia, vaan saivat vapautensa ja palkkionsa sopimuksen umpeuduttua.
Orjuus saapui alueelle asteittain, vuosikymmenten saatossa. Vuonna 1640 oikeus tuomitsi pakoa yrittäneen ”sopimusorja” John Punchin elinikäiseen työvelvollisuuteen – eli käytännössä orjuuteen. Häntä pidetään yleisesti Virginian ensimmäisenä orjana.
1630-luvun lopussa Virginia sääti ensimmäiset lait, jotka kohtelivat mustia ja valkoisia eri tavoin. Vuonna 1662 Virginia sääti lain, jonka mukaan jokainen orjanaiselle syntynyt lapsi oli myös orja. Kattavat orjalait astuivat voimaan vuonna 1705.
Orjuus ja sen erottamaton kumppani rasismi muodostivat amerikkalaisen demokratian pimeän puolen. Virginiasta kehittyi yhteiskunta, joka nojasi osaltaan orjuuteen, mutta myöhemmin syvässä etelässä riisi- ja puuvillaorjuudesta tuli yhteiskunnan keskeinen tukipilari.
Instituution lopettaminen vaati miljoonien ihmisten kärsimyksen ja satojen tuhansien sotilaiden kuoleman Yhdysvaltojen sisällissodassa 1861-1865.
Demokratia saapui lopulta kaikkien amerikkalaisten ulottuville toisen maailmansodan jälkeisen kansalaisoikeusliikkeen myötä. Täysien kansalaisoikeuksien saapuminen vuoden elokuun 1619 tulokkaiden jälkeläisille kesti liki 350 vuotta, mutta lopulta edustuksellinen demokratia voitti.
Soundtrack: Ray Charles, Lift Every Voice and Sing.