Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Näin amerikkalaisuus valtasi maailman

Marko Maunula
Blogit Americana 9.1.2015 10:00

Kun Jean-Paul Sartre saapui Amerikkaan tammikuussa 1945, hän päätti nopeasti olla pitämättä Amerikasta.

New Yorkin arkkitehtuuri ja vilinä olivat Sartrelle liikaa. Ne vääristivät miehen visuaalista perspektiiviä ja estivät häntä keskittymästä läheisiin objekteihin. Talvisen suurkaupungin armoton …

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Arvon blogisti ei ole ensimmäistä eikä viimeistä kertaa puolustamassa toista isänmaataan (suomalaisista ei tunnu liiemmin pitävän) kaikelta syytoksiltä ja Euroopan puolelta tulevalta arvostelulta. Miksi? Jos Amerikka on kaiken ihanuuden kehto ja tyyssija, miksi joutuu obsessiivisesti puolustamaan sitä, samalla voimakkaasti arvostelemalla kritisoijia? Onko hän epävarma? Eikö saisi arvostella? Minäpä arvostelen, vaikka en ole yhtä kova jätkä, kuin Sartre. Mielestäni amerikkalainen kansanluonne on pinnallinen. Se kunnioittaa ja palvoo rahaa. Koska rahalla saa materiaalia, jolla saa statusta. Tämä on pinnallista. Katsotaanko yhdessäkään muussa maassa televisiota yhtä paljon? Lisäksi ohjelmat ovat pinnallisia. Kyllä, Amerikka on tuottanut loistavia kirjailijoita, ja pari hyvää näytelmäkirjailijaa, mutta klassiset säveltäjät, kutakuinkin nolla, jokunen moderni löytyy. Kevyt musiikki ei suinkaan ole lähtöisin Amerikasta vaan se on yhdistelmä afrikkalaisesta perinnemusiikista ja ranskalaisesta kevyestä klassisesta. Loisteliaimpien elokuvaohjaajien listalta löytyy hyvin vähän amerikkalaisia Wellesiä ja Fordia lukuunottamatta. Kaikki elokuvaan liittyvä on lähinnä juutalaisten, sotaa paenneiden siirtolaisten tuottamaa ja ohjaamaa. Hollywoodissa tehdyt elokuvat ovat useinmiten pinnallisia. Urheilu ajaa aina kulttuurin ohi, eikä monella arvostetulla jazz-suuruudella ole muita vaihtoehtoja, kuin mennä kadulle soittamaan. Mitäs ei urheile. Uskallan väittää, että Eurooppa ei palvo Amerikkaa, ja Amerikka on enemmän velkaa Euroopalle, kuin päin vastoin. Prahassa oli runoilijoiden open mic-baari Kaarlen sillan kupeessa, ja siellä se amerikkalainen yritti pitkä savuke kädessään: ”Minä ja kirjoituskone…fuck you kirjoituskone… ei tiennyt itkiskö vai naurais. Toki Amerikassa on paljon avoimmuutta ja hyviä puolia, mutta kirjoittaja ei tuolla tyylillä saa pakotettua kaikkia rakastamaan Yhdysvaltoja, vaikka Katynin metsätkin unohdettaisiin.

Näitä luetaan juuri nyt