Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Myytti urheiluhullusta Suomesta

Blogit Americana 1.8.2012 12:19
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Suomen ollessa ehkä matkalla kohti ensimmäisiä mitalittomia olympialaisiaan, on aika murskata myytti, että Suomi vm. 2012 on muka urheiluhullu maa.

Me suomalaiset olemme jostain syystä vakuuttuneita oman urheiluhulluutemme syvyydestä. Valitettavasti faktat kentältä tai katsomosta eivät tue argumenttia. Suomalainen urheilumenestys on, väkilukuunkin suhteutettuna, läntisen keskitason alapuolella.

Suomalaisten urheilumenestys on, jääkiekkoa ja pieniä marginaalilajeja lukuunottamatta, menneen talven lumia. Me olimme urheilun suurvalta isoisien aikaan, ja vielä 1970-80 luvulla Suomi menestyi väkilukuumme suhteutettuna kiitettävästi. Maailman ykköslaji jalkapallo ei sujunut silloinkaan ja jääkiekon suuri menestys oli vasta edessä, mutta yleisurheilusta painiin, olympialaiset tarjosivat kansakunnalle jännityksen ja ylpeyden aiheita.

Viimeiset kaksi vuosikymmentä me jännitimme ensin kultaputken puolesta, kunnes se katkesi kahdeksan vuotta sitten Ateenassa. Nyt pelkäämme tosissaan, josko näistä kisoista irtoaa yhtään mitalia. Mitä naapurustoomme tulee, Norja, Tanska, Ruotsi ja (tietenkin) Venäjä ovat jo avanneet mitalitillinsä Lontoossa, ja jokaiselle on todennäköisesti lisää luvassa.

Syy huonoon menestykseen ei ole yksin urheilijoissa tai valmentajissa. Urheilukulttuurin juuret kasvavat katsomoissa, ja suomalaisen penkkiurheilijan välinpitämätön flegmaattisuus on karua katsottavaa. Suomessa vieraillessani jalkapallomatsit ovat aina hyvä paikka olla yksin ajatustensa kanssa. Jopa jääkiekko, suomalaisten paraatilaji, ei kerää katsojia niin paljon kuin pelin kova taso Suomessa antaisi luvan odottaa.

Jos etsimme todella urheiluhullua kansakuntaa, katse kannattaa suunnata esimerkiksi Alankomaihin, Italiaan, Ranskaan, Iso-Britanniaan, Ruotsiin, Australiaan, ja Yhdysvaltoihin.

Minnesotan osavaltio, vahva suomalaisosavaltio, on ilmastoltaan, väkiluvultaan, ja kulttuuriltaan ehkä lähimpänä Suomea. Mitä urheilukulttuuriin tulee, minnesotalaiset ovat mailitolkulla suomalaisia esi-isiään edellä. Osavaltiolla on joukkue jokaisessa ammattilaislajien pääsarjassa, ja katsojakeskiarvot ovat suomalaisittain hätkähdyttäviä: Minnesota Timberwolves (koripallo) keräsi viime kaudella keskimäärin noin 17000 katsojaa/peli; Minnesota Wildin (jääkiekko) keskiarvo oli 17700;Minnesota Vikings (amerikkalainen jalkapallo) 62800; Minnesota Twinsin (baseball) kuluvan kauden katsojakeskiarvo on n. 35000 katsojaa/peli.

Ammattiurheilun lisäksi minnesotalaiset seuraavat myös lukuisia yliopisto- ja lukiojoukkueita. University of Minnesotan jefu-joukkue kerää säännöllisesti 30000-50000 katsojaa kotipeleihinsä – siitä huolimatta, että yo-jefu ei ole osavaltiossa iso laji. (Täällä Georgiassa University of Georgian kaikki kotipelit yli 90000 vetävälle stadionille on myyty loppuun ennen kauden alkua). University of Minnesotan korisjoukkue sekin usein täyttää reilun 14000 katsojan areenan. Minnesotalainen opiskelijakaverini väitti, että silti osavaltion suosituin urheilutapahtuma on vuosittainen lukiojääkiekon lopputurnaus.

Katsojien kiinnostus heijastuu urheilun tasoon. Huonoa olympiamenestystä manaavien suomalaisten kannattaa katsoa itseään peilistä. Jos haluat vahvemman urheilukulttuurin sekä enemmän rahaa ja menestystä suomalaiselle urheilulle, mene katsomaan peliä. Kotisohvalla kiroilu ei tuota mahahaavaa tai päänsärkyä kummempia tuloksia.

Soundtrack: Rolling Stones, Start Me Up.