Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Musta köyhyys: syytä kulttuuria, älä rasismia

Blogit Americana 13.8.2010 14:19
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Onko rasismi syypää köyhien afroamerikkalaisten kurjuuteen? Voiko valtio parantaa heidän elämäntilanteensa? Vastaus molempiin on ”ei,” kirjoittaa oikeustieteilijä Amy Wax teoksessaan Race, Wrongs, and Remedies: Group Justice in the 21st Century.

Sitten 1960-luvun, afroamerikkalaisessa kulttuurissa ja yhteisössä on tapahtunut jyrkkä jakautuminen.

Musta keskiluokka on kasvanut liki räjähdysmäisesti, ja esteet afroamerikkalaisten menestykselle ovat kadonneet liki täysin. Naapurustoni, työympäristöni, ystäväpiirini, ja perheeni tulvivat yksilötason esimerkkejä kehityksestä mustine tohtoreineen, liikemiehineen, ja professoreineen. Atlantan maine mustan Amerikan Mekkana on oikeutettu, sillä afroamerikkalaiset muodostavat demograafisesti, taloudellisesti, ja poliittisesti merkittävän voiman liki kuuden miljoonan asukkaan metro-Atlantassa.

Kolikon toisella puolen musta köyhälistö on jäänyt kehityksestä miltei osattomaksi, Atlantassakin. Bankheadin ja The Bluffsin kaltaisten köyhien naapurustojen kurjuus on hätkähdyttävää – ja usein vaarallista.

Eräs sosiologeja, psykologeja, ja sosiaalityöntekijöitä loputtomasti hämmentänyt dilemma on ollut viime vuosikymmenien afroamerikkalaisten perheiden eroosio. Vuonna 1965 24 prosenttia afroamerikkalaisista lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella. Tänään lukema on liki 70 prosenttia.

Liberaali perusreaktio ongelmaan on ollut simppeli: kehitys on rasismin synnyttämä, ja se on korjattavissa valtion tehostetuilla toimilla. Köyhät afroamerikkalaiset ovat uhreja ennemin kuin aktiivisia toimijoita omassa elämässään. Yhteiskunta kykenee, ja on velvollinen, nostamaan heidät jaloilleen.

Wax osoittaa logiikan heikkoudet. Faktat eivät tue argumenttia. Ongelma on vain pahentunut vaikka rasismi on tasaisesti hellittänyt. Valtion toimet ovat osoittautuneet joko yhdentekeviksi tai paikoitellen jopa vahingollisiksi.

Syy löytyy kulttuurista, Wax uskoo. Rasismi on osaltaan muokannut afroamerikkalaista kulttuuria, mutta jossain vaiheessa kasvava seksuaalinen suvaitsevaisuus sekä yksinhuoltajuuden paikoittainen ihannointi on johtanut kulturaaliseen vääristymään ja pysyvään köyhyyteen.

Köyhyys on pohjimmiltaan moraalinen ja kulturaalinen ongelma. Jos afroamerikkalainen nuori valmistuu lukiosta, menee naimisiin, ja saa lapsia aviomiehensä kanssa, hänellä on vain reilun viiden prosentin riski vajota tilastolliseen köyhyyteen. Tämä on huomattavasti parempi kuin afroamerikkalaisten keskimääräinen köyhyysprosentti: 25.

Waxin teos provosoi ja kysyy tärkeitä kysymyksiä. Monet sen teemoista on sovellettavissa myös Eurooppaan ja Suomeen. Missä määrin valtio kykenee auttamaan vähemmistöjä sopeutumaan ja menestymään yhteiskunnassa? Mikä on henkilökohtaisen ja yhteisöllisen arvomaailman rooli menestyksessä? Miten voimme muokata kulttuuria paremmaksi? Miten hyvä idea kulturaalinen relativismi pohjimmiltaan oikein on?

Soundtrack: Tony! Toni! Toné!, Anniversary.