Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Multikulturalismin huonoudesta

Blogit Americana 18.5.2013 14:48
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Jokainen siirtolainen on kuullut usein kysymyksen: ”Mitä kaipaat Suomesta?” Kolikon toisella puolella on kysymys: ”Mitä kaipaisit Yhdysvalloista, jos palaisit Suomeen?” Minun vastaukseni on selva: naapuruston pubin baaritiskia perjantaisin kello 17-19.

Liki jokainen perjantai ryhmä naapuruston miehia kokoontuu The Ship and Anchoriin juomaan pari tuoppia työviikon päätteeksi. Ryhmään yleensä kuuluu italialais-amerikkalainen homoseksuaali kampaaja Robert, amerikanjuutalainen lääkäri Gerson, senegalilainen parturi Mohammed, englantilainen kirvesmies Ashley, puolalais-amerikkalainen liikemies Bill, afroamerikkalainen lakimies Vernon, vauras saksalais-amerikkalainen sijoittaja John, ja suomalainen professori Marko.

Me keskustelemme viikon tapahtumista, kerromme typeriä vitsejä ja puimme Atlantan urheilujoukkueiden viikon saavutukset. Rupattelu on kevyttä, tiedostaminen on vähäistä. Kukaan ei kysy, etta ”voisitko, Robert, kertoa meille miksi te homot…?” tai ”Gerson, mikä on juutalaisten tulkinta tähän kysymykseen?” Me olemme vain kavereita ja yksilöitä, emme kansalaisuuksiemme tai taustojemme edustajia.

Jos olisimme eläneet sata vuotta sitten, olisimme asuneet omissa etnisissä naapurustoissamme ja kyräilleet toisiamme epäluuloisesti. Olisimme olleet toisillemme jutkuja ja nekruja ja makarooneja ja polakkeja. Robert olisi ollut tiukasti lukitussa kaapissa. Vanhemmat olisivat painostaneet meitä menemään naimisiin samankielisen naisen kanssa.

Ymmärrän multikulturalismin kannattajia. On aina hieman surullista nähdä alkuperaiskulttuurien hiljainen hiipuminen unholaan. Silti, kulturaalisen assimilaation hyvät puolet painavat vaakakupissa huomattavasti enemmän.

Multikulturalismi on hyvillä aikomuksilla kivetty tie helvettiin. Se pitää yllä pohjimmiltaan haitallisia isolationistisia asenteita, estää täydellisen sulautumisen yhteiskuntaan ja vieraannuttaa siirtolaisryhmät sekä toisistaan että alkuperäisväestöstä.

Assimilaatio on mahdollistanut meidän yhteisen kulturaalisen kielemme ja koodistomme, antanut meille kyvyn nähdä toisemme yksilöinä. Se ei tee ihmisistä harmaata massaa, vaan päinvastoin: se rikastuttaa yhteiskuntaa antamalla sille yksilöitä ryhmittymien sijaan.

Suomi on vasta hiljattain aloittanut mittavan siirtolaisten vastaanottamisen. Toivon sekä kantaväestön että maahanmuuttajien puolesta, että kaikki ajatukset multikulturaalisuudesta, omankielisestä opetuksesta sekä muista hyvää aikovista eristäytymisen työkaluista katoavat keskustelusta mahdollisimman nopeasti. Eri uskontoja voi ja pitää kunnioittaa, mutta muuten arkielämä kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti kantakulttuuriin sulauttavaksi. Se auttaa ennen kaikkea siirtolaisia sekä heidän jälkeläisiään: kuten minua, Gersonia, Robertia, Billia, Johnia, Mohammedia, Ashleyta sekä Vernonia.

Soundtrack: Grand Funk Railroad, We’re an American Band.


Arktinen Banaani