Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

MM-huuma kasvaa Yhdysvalloissa. Ihan tosi!

Blogit Americana 26.5.2010 13:09
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Jostain syystä eurooppalaiset tykkäävät naureskella Yhdysvaltain jalkapallokulttuurille. Veikkaan, että viimeisetkin naurut kuolevat kurkkuihin parin vuosikymmenen sisällä.

MM-kisojen alla eurooppalaiset usein hymähtelevät amerikkalaisille potkupalloilijoille. Vanhan mantereen urheilukolumnistit puhaltavat pölyt monesti kierrätetystä ”miksi amerikkalaiset eivät lämpene lajille” -kirjoituksistaan, satunnaiset fanit nauravat Yhdysvaltain odotetulle kuritukselle pikkuvaltioiden kynsissä, ja suositukset pysyttelemään baseballin parissa kaikuvat pubeissa ja baareissa ympäri maailman.

Naureskelun varjossa Yhdysvalloista on kasvanut merkittävä jalkapallomaa. Se ei ole vielä huippujen tasolla, mutta hyvässä kakkoskastissa. Yhdysvallat on kuronut kiinni maailman kärkeä rivakkaan tahtiin.

Yhdysvallat on ollut MM-kisoissa kahdeksan kertaa, voittaen yhden pronssin (Uruguay, 1930). Etelä-Afrikan turnaus on kuudes putkeen amerikkalaisille. Karsintalohko on helppo, totta, mutta viime vuosikymmenillä Yhdysvallat on kahdesti edennyt alkulohkostaan jatkoon. Vuonna 2002 se eteni neljännesfinaaleihin, kunnes kaatui 1-0 Saksalle (Se oli käsipallo! Amerikkalaisten olisi pitänyt saada rankkari!).

Menestys jatkuu tulevaisuudessa. Teknologia, vahva juniorityö, sekä maan demograafinen muutos pitää siitä huolen.

Siirtolaiset muodostavat arviolta 12,5 prosenttia amerikkalaisista. Ota huomioon heidän lapsensa, ja numero kasvaa entisestään. Miljoonat siirtolaisista tulevat Afrikasta, Euroopasta, sekä Latinalaisesta Amerikasta, tuoden mukanaan intohimoisen rakkauden jalkapalloon.

Aikaisemmat sukupolvet vaihtoivat nopeasti jalkapallon perinteisiin amerikkalaisiin lajeihin, mutta kiitos internetin, sateliittiteeveen, sekä kantaväestön kasvavan kiinnostuksen jalkapalloon, pelin suosio ei enää kuole integraation myötä. Laji on näkyvästi esillä amerikkalaisessa mediassa.

Kiitos menestyksestä ei silti kuulu yksinomaan siirtolaisten jälkeläisille. Juniorijalkapallo on viime vuosikymmeninä ollut maan suosituin harrastuslaji niin tyttö- kuin poikajunnujenkin parissa. Valtaosa maajoukkueen pelaajista tulee kanta-asukkaiden riveistä. Yhdysvalloissa on kymmeniä miljoonia jalkapalloon tutustuneita potentiaalisia tähtiä ja faneja.

Isoissa, siirtolaisrikkaissa kaupungeissa jalkapallon MM-kisat ovat iso juttu. Atlantan sporttibaarit ovat pian täynnä lippuihin sonnustautuneita, nousuhumalaissa hoilaavia Englannin, Ranskan, Nigerian, Brasilian, ja ennen kaikkea Yhdysvaltain faneja. Kisat näkyvät ja kuuluvat katukuvassa.

Yhdysvallat ei taida tänä vuonna taistella mestaruudesta. Joukkueen valmennusjohto ja puolustus eivät herätä vahvinta mahdollista luottamusta. Katse on tulevaisuudessa. Kahden vuosikymmenen sisällä Yhdysvallat on vähintäänkin MM-semifinaaleissa ja mahdollinen mestari. Lyön siitä vaikka vetoa ensimmäisen tarjokkaan kanssa.

Soundtrack: Pink Floyd, Fearless.