Miten varautua mittavaan maahanmuuttoon: Gwinnettin piirikunnan opetukset olisivat hyödyksi myös Suomelle
Vielä vuosikymmen toisen maailmansodan jälkeen Gwinnett oli kulttuurisesti ja taloudellisesti tyypillinen syvän etelän piirikunta.
Kirjoitan parhaillaan tutkimusta Gwinnettin piirikunnan muodonmuutoksesta vuosivälillä 1980–2020. Atlantan lähiö tarjoaa malliesimerkin globalisaation ja modernien kansainvaellusten voimasta. Gwinnett voi tarjota oppitunteja myös muuttuvalle Suomelle.
Vielä vuosikymmen toisen maailmansodan jälkeen Gwinnett oli kulttuurisesti ja taloudellisesti tyypillinen syvän etelän piirikunta. Rotuerottelu jakoi sen mustiin ja valkoisiin asukkaisiin, ja köyhyys piti maahanmuuttotilastot lähellä nollaa.
Viimeisen 50 vuoden aikana Gwinnettin väestö on kasvanut noin 43 000:sta liki miljoonaan. Noin 25 prosenttia sen väestöstä on syntynyt ulkomailla, ja liki 37 prosenttia asukkaista ei puhu kotonaan englantia.
Maahanmuuttajien suurimmat ryhmät koostuvat meksikolaisista, korealaisista, vietnamilaisista, intialaisista, väliamerikkalaisista ja venäläisistä.
Gwinnettista kehittyi ensin ketjuravintoloiden, ostoskeskusten ja kulttuurisen paikattomuuden leimaama amerikkalainen lähiöyhteisö. Atlantalaiset sekä alueelle muualta muuttaneet tulokkaat löysivät Gwinnettistä kelvollisia kouluja, turvallisen asuinympäristön ja toimivan infrastruktuurin.
Vuoden 1996 olympialaisten myötä alueelle saapui yhä enemmän maahanmuuttajia. Atlantan valtavat rakennustyömaat ja kasvavat markkinat tarjosivat työpaikkoja, ja Gwinnett halpoja asuntoja.
Räjähdysmäisen nopeasti kasvavat maahanmuuttajien yhteisöt tarjosivat kulttuureja tukevia yhteisöjä kauppoineen, ravintoloineen ja kirkkoineen.
Tänään vanhat etelän ruokaa tarjonneet ravintolat ovat usein väistyneet korealaisten grillien, vietnamilaisten pho-ravintoloiden ja meksikolaisten taquerioiden tieltä. Varsinkin Atlantaa lähellä oleva eteläinen Gwinnett on eri etnisten yhteisöjen tilkkutäkki.
Jotkut syntyperäiset amerikkalaiset eivät pidä muutoksesta. Heille tulokkaiden ruokavaliot, kaupat, kielet ja kulttuurit ovat outoja. He kaipaavat Gwinnettia ja Georgiaa joita ei enää metro-Atlantan alueelta löydy.
Gwinnett on tänään kiinni kansainvälisessä kaupunkikulttuurissa enemmän kuin vanhan Georgian menneessä maailmassa. Sen siteet etelän kulttuuriin ohenevat vuosi vuodelta.
Gwinnettin liike-elämä iloitsee muutoksesta. Väestön nopea kasvu merkitsee dynaamisuutta ja kasvavia markkinoita sekä uutta työvoimaa.
Tulokkaat merkitsevät paitsi halukasta ja ahkeraa työvoimaa, mutta myös työpaikkoja. Noin 630 kansainvälisellä suuryrityksellä on liiketoimintaa piirikunnan alueella. Ne työllistävät suoraan liki 25 000 piirikunnan asukasta.
Gwinnettissä toimii kymmeniätuhansia maahanmuuttajien omistamia ja pyörittämiä yrityksiä. Alueen vähemmistöt ovat tilastollisesti innokkaampia yrittäjiä kuin syntyperäiset valtaväestön asukkaat.
Maahanmuuttajien valtava lukumäärä on aiheuttanut myös haasteita. Väliamerikkalaiset jengit ovat paikoin tuoneet mukanaan rikollisuutta. Kymmenettuhannet laittomat maahantulijat ovat laskeneet työvoiman hintaa.
Koululaitos painii vaikeuksissa, kun noin joka kuudes koululainen ei puhu täysin sujuvaa englantia.
Silti useimmat syntyperäisetkin asukkaat ovat tyytyväisiä muutokseen. Harva uskoo tulokkaiden elävän heidän verorahoillaan.
Useimmat tutkimukset osoittavat maahanmuuttajien lisäävän maan ja yhteisöjen vaurautta, ja tulosten mukaan Gwinnettin äänestäjät tietävät tämän. Vuoden 2016 vaaleissa Gwinnett vaihtoi republikaanisesta demokraattiseen leiriin, kun valtaosa sen asukkaista äänesti Hillary Clintonia.
Pienet tulonsiirrot ja Suomeen verrattuna kitulias yhteiskunta pakottaa jokaisen tulijan töihin heti saapumisensa jälkeen. Tämä heikentää maahanmuuttokriittisten argumentteja heidän rahoillaan loisivista tulokkaista.
Välitön työnteko myös edesauttaa tulokkaiden nopeassa sopeutumisessa amerikkalaiseen arkeen ja yhteiskuntaan, kielestä arvomaailmaan.
Järjstelmä on paikoin myös melko armoton. Vuoden 2008–2009 talouskriisin jälkimainingeissa monet tulokkaista menettivät työpaikkansa ja asuntonsa. He joutuivat kerjäämään ja turvautumaan hyväntekijöiden apuun ruokkiakseen perheensä.
Kokonaisuudessaan järjestelmä toimii. Gwinnett on tänään dynaaminen, vauras, kasvava ja optimistinen yhteisö. Se on huomattavasti vähemmän rasistinen verrattuna vaikkapa 1970-lukuun.
Mikään ei tule ilmaiseksi, ja kaikessa on puolensa. Silti mittavaan maahanmuuttoon varautuvien yhteisöjen kannattaisi tutustua Gwinnettin piirikuntaan. Sen virkavallalla, yritysmaailmalla, politiikoilla ja talouselämällä voisi olla paljon opetettavaa eurooppalaisillekin.
Soundtrack: R.E.M., Stand.