Miten saat mannan maistumaan pakkopullalta? Kysy demokraateilta
Demokraattien mediastrategia ja markkinointi ovat surkeita. He saavat voitot tuntumaan tappioilta, saavutukset alisuorituksilta.
Sähellys presidentti Joe Bidenin uudistuspaketin ympärillä tarjoaa mallikappaleen demokraattien ryhmäkurin puutteesta sekä surkeasta viestinnästä.
Bidenin ajama uudistuspaketti on potentiaalisesti historiallinen. Sen varhaisimmat versiot merkitsivät mittavaa harppausta kohti länsieurooppalaista yhteiskuntamallia. Nyt neuvoteltava 1,55 biljoonan euron riisuttu paketti edustaa sekin mittavaa muutosta amerikkalaiseen ajatteluun valtion roolista taloudessa, ympäristöpolitiikassa ja ihmisten arjessa.
Tämä kaikki on silti jäänyt demokraattien saippuaoopperan varjoon. Demokraatit saavat voitot tuntumaan tappioilta, saavutukset alisuorituksilta.
Demokraattien keskeinen ongelma on markkinointi.
Lakialoitteen eri osat nauttivat mittavaa suosiota. Tuki lapsiperheille, laajennettu julkinen terveydenhoito ja halvemmat reseptilääkkeet saavat peukutusta amerikkalaisten enemmistöltä. Amerikkalaiset hyväksyvät paketin rahoittamisen korkeimpien tuloluokkien sekä korporaatioiden veronkorotuksilla.
Silti, suurelle otokselle amerikkalaisista lain sisältö on edelleen epäselvä. Heidän huomionsa on kiinnittynyt maltillisten ja vasemmistolaisten demokraattien jäsentenväliseen vääntöön sekä erityisesti Kyrsten Sineman ja Joe Manchinin tappeluun puolueen vasemmiston kanssa.
Republikaanit osaavat myyntipuheet ja kurinalaisen lainsäädännön.
Kun republikaanit ovat vallassa, he vetäytyvät takahuoneeseen neuvottelemaan valtavat veroleikkaukset korporaatioille ja hyvätuloisille amerikkalaisille. Mahdolliset tappelut pysyvät neljän seinän sisällä, likapyykkiä ei pestä koko kansan edessä.
Lakialoitteen valmistuttua republikaanit tulevat yhtenä miehenä tiedotusvälineiden eteen. Kongressin pomot ovat laskeneet äänet etukäteen ja lain läpimeno on varmistettu. Tiedotuksen ammattilaiset ovat antaneet edustajille selkeät argumentit, joita he toistavat uskollisesti toimittajille sekä kotipuolen äänestäjille.
Vaikka lain kansansuosio konttaisi pohjamudissa, republikaanit eivät vapise. Seuraaviin vaaleihin on aikaa, ja he luottavat viestintäänsä sekä vaalikoneistoonsa.
Demokraatit tekevät omista aloitteistaan amatöörisirkuksen. Kiistat lakialoitteista vuotavat etuajassa medialle ja puolueen eri laidat raportoivat auliisti tappeluistaan tv-kameroille.
Suositut ehdotukset jäävät mediassa taka-alalle. Kun kompromissi on vihdoinkin syntynyt, pitkää naamaa näyttävät demokraatit huokailevat toimittajille, kuinka tämä ei todellakaan ollut, mitä he halusivat, mutta he yrittävät nyt elää vesitetyn kompromissin kanssa.
Menestykset muuttuvat tappioiksi. Vaikka kansalaiset pitävätkin uudistuksista, demokraatit eivät osaa muuttaa suosiota ääniksi ja kannatukseksi.
Demokraattinen puolue on tällä hetkellä puolueista vastuuntuntoisempi ja hallinnollisesti taitavampi, mutta sen mediastrategia sekä markkinointi ovat toivottoman surkeita. Ne muodostavat vakavan esteen puolueen omalle agendalle.
Puolue tykkää syytellä takaiskuistaan republikaanien tehokasta jarrutuspolitiikkaa ja häpeilemätöntä vallankäyttöä. Suurempi syyllinen taitaa silti löytyä peilistä.
Soundtrack: Radiohead, Exit Music (for a Film).