Mitch McConnell luopuu senaatin republikaanien johdosta. Tervemenoa!
Viimeiset pari vuotta McConnell on ollut järjen ääni Ukrainan suhteen. Mutta Ukraina ei pyyhi pois republikaanijohtajan syntejä.
Keskiviikkona 28. helmikuuta senaatin republikaanien johtaja Mitch McConnell ilmoitti luopuvansa ryhmänsä johdosta. Hän antaa ohjat seuraajalleen kuluvan vuoden marraskuussa.
Liikuttunut McConnell, 82, ilmoitti päätöksestään kollegoidensa edessä. Hän muisteli varhaisia vuosiaan senaatissa 1980-luvulla ja totesi nyt olevan aika uudelle sukupolvelle.
Viimeiset pari vuotta McConnell on ollut järjen ääni Ukrainan suhteen. Toisin kuin edustajainhuoneen hihhulioikeisto, McConnell on vankasti tukenut Ukrainan aseistamista ja ulkopoliittisesti kompannut presidentti Joe Bidenia.
Rikkinäinen kello on oikeassa kaksi kertaa päivässä. Ukraina ei pyyhi pois McConnellin syntejä. Hänen uransa on ollut haitaksi amerikkalaiselle poliittiselle kulttuurille. McConnell on ollut yhdessä Newt Gingrichin kanssa eräs kongressin vahingollisimmista johtajista viime vuosikymmeninä.
McConnell aloitti uransa maltillisena republikaanina, joka nousi senaattiin osana 1980-luvun Reagan-vallankumousta. Vuosikymmenten saatossa hän siirtyi tasaisesti kauemmaksi oikealle, kanavoiden kasvavaa valtaansa ennen kaikkea oman puolueensa eduksi.
2000-luvulla taitavasta strategista kehittyi estämispolitiikan edustaja, joka usein vaikutti asettavansa oman puolueen edun kansakunnan edelle. Hän laskelmoi, että puoluerajat ylittävät kompromissit hyödynsivät Valkoista taloa hallitsevaa puoluetta. Hän ei halunnut antaa yhtään voittoa demokraateille.
Vuonna 2010, keskellä historiallista lamaa, McConnell sanoi republikaanien tärkeimmän tehtävän olevan sen varmistaminen, että Barack Obamasta tulee yhden kauden presidentti. McConnell piti senaatin republikaanien rivit tiukasti ruodussa, estäen puolueiden välisen yhteistyön keskellä kansallista kriisiä.
Liittovaltion tuomarinimityksissä McConnell ylpeili kyvyllään estää monet Obaman nimitykset, korkeimman oikeuden tuomariehdokas Merrick Garland mukaan lukien. Trumpin presidenttikaudella McConnell unohti aikaisemmat argumenttinsa ja täytti oikeusistuimet konservatiiveilla.
Kyynisen taktikoinnin vaikutukset eivät rajoittuneet politiikkaan. Ne söivät kansalaisten luottamusta oikeusistuimiin, korkein oikeus mukaan lukien.
McConnellin poliittiset vaistot ja strategiset taidot ovat kiistattomat. Hänen tehokkuutensa perustuu pitkälti hänen tapaansa ajatella ainoastaan tätä hetkeä.
McConnellin poliittiset päätökset perustuvat usein edun maksimointiin tässä ja nyt, ilman katsausta historiaan tai tulevaisuuteen. Tämä on tehokasta mutta samalla outoa, ottaen huomioon McConnellin tunnetun historian harrastuksen.
McConnell ei ole trumpisti, mutta hän on huomattavassa osavastuussa trumpismin mahdollistaneen poliittisen kulttuurin synnystä. Lyhytnäköiset voitot söivät lopulta McConnellin rakastaman senaatin ja kongressin arvovaltaa.
Tämä on hänen perintönsä.
Soundtrack: Ray Charles, Hit the Road Jack