Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Mitä Obama haluaa Euroopalta?

Marko Maunula
Blogit Americana 10.4.2009 14:38

Peltikorvaiset imperiumit ovat, omalla häiriintyneellä tavallaan, helppoja kumppaneita.

Kun neokonservatiiviset Bush-republikaanit hallitsivat Valkoista taloa, Euroopan oli suhteellisen helppoa sivuuttaa amerikkalaisten jupinat. Amerikkalainen unilateralismi oikeutti eurooppalaisen omapäisyyden, vapauttaen heidät ajoittain yhteistyön vastuusta. Diplomatia, sekä sen puute, on kaksisuuntainen katu.

Barack Obaman ojennettu käsi sekä miehen menestyksekäs charmihyökkäys Eurooppaan pakottavat vanhan mantereen tarkistamaan suhtautumistaan Yhdysvaltoihin. Uusi Amerikka puhuu kansainvälisen yhteistyön sekä globaalin diplomatian kieltä. Se kuuntelee muuta maailmaa tarkalla korvalla, luottaen yhteistyöhön niin ilmasto-, turvallisuus-, kuin talouskysymyksissäkin. Yhdysvaltain historiallinen kumppani, Eurooppa, saa erityistä huomiota Obaman hallinnolta, kuten viime viikon Euroopan kiertue osoitti.

Yhdysvaltain diplomatian tyyli on muuttunut rajusti, mutta sisältö? Ei niinkään paljon. Irak, Iran, ja Afganistan muodostavat edelleen Yhdysvaltain ulkopolitiikan keskeiset polttopisteet.

Yhdysvallat on irtautumassa Irakista, mutta hitaammin kuin moni alussa toivoi. Obaman hallinto on pyrkinyt palauttamaan keskustelukontaktit Iranin kanssa, mutta amerikkalaiset pyrkivät edelleen estämään Iranin ydinaseen vaikka pakkotoimin. Afganistanissa Obaman hallitus on sitoutunut sotaan jopa vahvemmin kuin Bushin hallinto.

Obaman Euroopan vierailun aikana tuli selväksi, että hänen ojennettu kätensä pyrkii vetämään eurooppalaiset tiiviimmin mm. Afganistaniin. Turkin EU-jäsenyyden kannatus viestii, että Obama haluaa käyttää Eurooppaa islamilaisen radikalismin pysäyttämiseksi.

Eurooppa on toivonut kuuntelevaa ja yhteistyön nimeen vannovaa Amerikkaa. Kuten aina, meidän kannattaa olla varovaisia toivomustemme kanssa.

Nyt Euroopalla on huomattavasti aikaisempaa vähemmän syitä kieltäytyä amerikkalaisten toiveista. Amerikkalaisten lupaukset yhteistyöstä ja liittolaisten kuuntelemisesta pakottavat eurooppalaiset ottamaan heidät vakavasti. Obama haluaa eurooppalaisilta lisää apua esimerkiksi Afganistanissa. Diplomaattinen avunpyyntö kääntyy arkikielessä vereksi ja rahaksi.

Soundtrack: Bob Dylan, Tangled Up in Blue

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Hienoa, että Obama pikkuhiljalleen näyttää oikean luontonsa. Charmantti hurmuripresidentti seuraa sittenkin edeltäjänsä viitoittamalla turvallisuuspolitiikan tiellä. Valkoisesta talosta ei olekaan kadonnut reaalipolitiikasta järki. Hyvä on myös havaita, että myös Obama on valmis iskemään kovaa ja armotta vihollisiamme, nyt Afganistanissa. Maailma tarvitsee vahvan ja voimaan uskovan amerikkalaisen presidentin, ei lepsua maailmanparantajaa, jollaisena Obamaa aivan liian usein pidetään. Puheet ovat puheita, mutta tekojen perusteella Obamakin punnitaan.

Näitä luetaan juuri nyt