Mistä Oregonin miehityksessä on kyse?
Uudenvuoden viikonloppuna radikaali rymittymä miehitti liittovaltion hallitseman kansallispuiston rakennukset Burnsissa Oregonissa.
He ovat linnoittautuneet alueelle varautuen pitkään piiritykseen. Heidän ruokavarastonsa ja asearsenaalinsa kestävät ainakin viikkoja. Radikaalit sanovat, etteivät he halua väkivaltaa mutta ovat valmiita vastaamaan siihen.
Ryhmää johtaa Ammon Bundy. Hän nousi ensimmäistä kertaa otsikoihin vuonna 2014, osana hänen isänsä Cliven Bundyn johtamaa anarkolibertaarien kansannousua Nevadassa. Cliven Bundy ei suostunut maksamaan liittovaltion vaatimia laiduntamismaksuja vaan antoi karjansa asustaa ja syödä liittovaltion mailla.
Laillinen kiista kärjistyi. Nevadan kriisi johti satojen aseistautuneiden aktivistien saapumiseen alueelle. Anarkolibertaarit vannoivat valmiuttaan vaikka tulitaisteluun. Pahimmat kiihkoilijat tulkitsivat tilanteen kansannousun avauksena, uutena vallankumouksena Washingtonin tyranniaa kohtaan.
Oregonin miehityksen katalysaattorina oli, jälleen, paikallisen perheen kiista liittovaltion maista vastaavien viranomaisten kanssa. Dwight ja Steven Hammond olivat polttaneet liittovaltion maita kätkeäkseen todisteet salametsästyksestä. Oikeusistuimet tuomitsivat miehet vankeuteen, ja kiista tuomion pituudesta sysäsi Ammon Bundyn ryhmän toimimaan.
Oregonin miehittäjät sanovat puolustavansa amerikkalaisten oikeuksia valtion tyranniaa vastaan. Heidän tulkinnassaan tämä tarkoittaa käytännössä liittovaltion maiden alistamista yksityisten kansalaisten vapaasti käytettäväksi ilman kompensointia tai liittovaltion oikeutta puuttua heidän tekemisiinsä.
Mistä Bundyn jengin ideologia ponnistaa?
Yhdysvaltojen länsi on amerikkalaisen libertaari-individualismin keskus. Lännen kulttuuri on pitkälti itärannikon hylänneiden yksilöiden ja ryhmittymien ja heidän jälkeläistensä luomus. Mormoneista cowboytyyppeihin länsi on oman tiensä tarpojien ja idän eliittejä vierastavien perinteiden muokkaama alue.
Bundyt ja heidän tukijansa edustavat läntisten perinteiden synnyttämää ääri-ilmiötä, ns. sovereign citizen -liikettä. Liikettä kannattaa eri tasoilla noin 200 000–300 000 amerikkalaista, kanadalaista ja australialaista.
Sovereign citizen (itsevaltainen kansalainen) -liike kieltää liittovaltion oikeuden puuttua heidän asioihinsa. Sovereign citizen -ajattelijat hylkäävät perustuslain sekä sen teoriat vallan jaosta ja olemuksesta. Liike kannattaa radikaalia tulkintaa paikallisesta vallasta.
Liikkeen filosofia kieltää kaiken liittovaltio-, valtio-, tai paikallistason lainsäädännön. Sen kannattajat tunnustavat vain vanhan common law (tapaoikeus) -käytännön. Liikkeen edustajien ideologiassa ainoastaan suoraan valitut paikalliset sheriffit saavat käyttää rajallista valtaa heidän kotiseuduillaan.
Sovereign citizen -porukka haluaa esitellä itsensä patriootteina, vaikka itse asiassa he eivät usko Yhdysvaltojen olevan laillinen valtio. Ryhmittymä on ideologisesti lähellä äärioikeistolaista ja avoimesti rasistista Christian Identity -suuntausta.
Nämä ryhmittymät muodostavat ehkä vakavimman kotimaisen terrorin uhan Yhdysvalloissa. Oklahoma Cityn pommittaja Timothy McVeigh komppasi heidän ajatuksiaan vieden omalla kohdallaan toimintansa pidemmälle kuin muut.
Miten tästä eteenpäin?
Nevadan konfrontaatio selvästi innosti Bundyja tukijoineen. He tulkitsivat liittovaltion maltillisen ja sovittelevan reaktion voitoksi ja avaukseksi kampanjassa tyranniaa vastaan. Oregonin tapahtumissa on osaltaan kyse yrityksestä rakentaa Nevadan kivijalalle ja luoda massaliike ja vastakkainasettelu liittovaltion viranomaisten kanssa.
Liittovaltion reaktiossa on runsaasti säätämistä. Kukaan ei halua tulitaistelua tasapainottomien ja marttyyrihenkisten ääri-idealistien kanssa, mutta Nevada opetti, että jossain vaiheessa valtion on yksinkertaisesti pistettävä anarkistit ruotuun. Jos valtio antaa periksi, ryhmittymät vuorenvarmasti vastaavat tulevaisuudessa vieläkin uhittelevammalla strategialla.
Liittovaltion viranomaiset ovat sananlaskun kiven ja kovan paikan välissä.
Soundtrack: Queens of the Stone Age, No One Knows