Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Minne on kadonnut suomalainen keskustelu?

Marko Maunula
Blogit Americana 6.12.2015 08:00
Viime viikkojen keskustelut maahanmuuttajista, Alexander Stubbista, hallituksesta ja Laura Lindstedtin Finlandia-puheesta ovat vakuuttaneet minut suomalaisen keskustelun surkeasta tilasta. Iso osa synnyinmaastani näyttää saapuneen henkiseen sisällissotaan, jossa verbaaliset ja jopa fyysiset loukkauk...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Ilmeisestikin kirjoittaja ei asu Suomessa. Li Anderssonin kannattajia täällä ei ole, muuta kuin ehkä hänen lähipiirissään fb:ssä.
Ihmettelet keskustelun puutetta, joten voin kertoa, että nämä (96%) kansalaisista, jotka ovat aika samanmielisiä asioista, on vaiennettu!

Minä en näe keskustelukultttuurissa mitään muutosta, se on ihan yhtä laadukasta kuin aina ennenkin. Tosin en olekaan facebookissa. Suosittelen kaikille muillekin facebookitonta elämää, jottei tarvitse paheksua pölöpäisiä mielipiteen ilmaisuja.

Erinomainen ja tärkeä puheenvuoro, kiitos!

Jokainen voi vaikuttaa keskustelukulttuuriin ja rakentaa sitä omalla panoksellaan, omalla nimellään.

Asialliset keskustelut on jatkuneet vain blogeissa – ja vain blogikirjoitusten välillä. Blogikommentoijat nimimerkkeineen ja solvauksineen karkottaa sekä kirjoittajat että keskustelijat kommenteista. Facebookin virta ei tue blogien tapaan kirjoitukseen keskittymistä. Twitter on huuteluiden, pikkunokkeluuksien ja linkkien välittämisen basaari mutta viimeisessä roolissa hyvä keino löytää hyviäkin kirjoituksia.

Toki blogaajien väliseen keskusteluun on työlästä päästä mukaan mutta aina kannattaa yrittää.

Arvostan kovin Americanan ajatuksia. Suomalaisilla on todella peiliin katsomisen paikka. Keskustelu on kadonnut jopa päivälehdistä. Pääkaupunkiseudulla on enää HS:n linjan muutoksen jälkeen kovaa kieltä joka suuntaan käyttäviä iltapäivälehtiä.

Maahanmuuton ja talousasioiden ympärillä suomalaiset näyttävät muuttuneen neuvottomiksi ja jopa avuttomiksi riitelijöiksi. Suvaitsematon suvaitsevaisuus ja kummallinen metsäläinen pelon ja vihan sekoitus ottavat mittaa toisistaan.

Talousasioissa ei kyetä käymään keskustelua devalvaation korvaavista menettelytavoista. Jopa itse ongelman olemassa olo kielletään. Kun meillä devalvoitiin vuosikymmenien ajan, nyt yht´äkkiä ei mitään painetta muka ole olemassakaan ja velkaantuminen voi jatkua ikuisesti. Kilpailukyky on menetetty, mutta keskustelu kustannusten laskemisen keinoista on kielletty tabu.

Suomalaiset ihmettelevät, miksi enää ei kyetä sopimaan asioista. Pidämme itseämme sopimiskykyisenä kansana. Jospa totuus onkin toisenlainen. Emme koskaan ole sopineet oikeasti asioista loppuun asti. Kilpailukyky on palautettu aina sopimatta yksipuoleisella devalvaatiopäätöksellä.

Koska emme ole koskaan ennenkään sopineet, emme osaa tehdä sitä nytkään. Sopimisen kulttuuri puuttuu. Asia on nähtävä niin kuin se on ja ruma sana sanottava valitettavasti niin kuin se on. Siten on mhdollista päästä aidon sopimisen tielle.

Niin vasemman kuin oikean laidan, feministien ja vihreiden ja nationalistien Don Quijote hahmot meuhkaavat niin paljon, että lehtien keskustelupalstoista paljolti luovuttu. Tämän vuoksi keskustelussa on jouduttu siihen, että vain keskustelijat suojaavat itsensä ja vastaavat vain blogeissa toisille hyväksytyille bloggaajille. Toisaalta vaikka hirveästi väitetään, että vaiettuja keskusteluaiheita olisi vaikka kuinka paljon, en itse tiedä yhtäkään. Finladia-kirjallisuuspalkinnon voittajankin puhe oli sitä samaa, jota olen noin 50 vuotta lukenut toistuvasti eri tiedotusvälineistä.

”Isoin syy rapautuneeseen keskustelukulttuuriin lienee internet, joka on mahdollistanut klikkiytymisen, omaan maailmankuvaan sopivien uutisten ja ”faktojen” siivilöinnin, sekä puskista ampumisen.”

Näinhän se on. Netissä on mahdollista levittää vaikka minkälaista disinformaatiota, joilla ei ole minkäänlaista totuuspohjaa.

Meilläkin oli remonttimies, joka kertoi ”uutisia” maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Kun osa hänen jutuistaan oli aivan poskettomia niin kysyin näiden uutisten lähdettä. Sieltä netin keskustelupalstoiltahan se löytyi.

mielipiteisiin ei voi kuin täysillä yhtyä. Kateellinen, kaunainen ja itsehyväinen kansakunta on sitä mitä on sillä mitalin toisella julkisivupuolellaan. Tai sitten meidän suomalaisten maailmankuulu ”onnellisuus” onkin vain teeskentelyä ja oikean karvan peittelyä.