Milloin rasismin vastainen toiminta kääntyy itseään vastaan? Wokeisto vahingoittaa asiaansa
Joskus ”Amerikka on rasistinen!” -kiljuminen vain kääntää kuulijoiden mielen huutajaa vastaan.
Kun puhe kääntyy rotuun ja rasismiin, monet amerikkalaiset oikeistolaiset reagoivat sanomalla, että rasismi vähenisi huomattavasti jos ihmiset lopettaisivat puhumasta jatkuvasti rasismista.
Entä jos heillä on pointti – ainakin pieni?
Tuore Andrew Sullivanin essee kritisoi niin sanotun ”musta-ruskea”-koalition monoliittista ja kulttuurisesti yksisilmäistä kuvaa sekä ihmisistä että Yhdysvalloista. Kasvavassa käytössä oleva termi niputtaa, Sullivanin mukaan, ison kirjon etnisiä ryhmiä, uskontoja sekä kulttuureja kahteen väriin.
Pyrkiessään oikeuttamaan sekä selittämään olemassaolonsa woke-henkinen antirasistinen koalitio vaatii karkeita rodullisia lokeroita. Termi niputtaa Lähi-idän, Latinalaisen Amerikan ja Afrikan kasvatit ”ruskea”-lokeroon, koska sortaja/sorrettu-kahtiajako vaatii niin, Sullivan sanoo.
Lopputulos on yksilöllisyyttä rajoittava, keskustelua tukahduttava ja kulttuurisen kirjon kieltävä systeemi, jossa kaikki kääntyy vain binääriseksi vastakkainasetteluksi. Musta-ruskea on alistettu, valkoinen on alistaja.
Arjen tasolla todellisuus on huomattavasti kirjavampi. Kuten Sullivanin kirjoitus muistuttaa, on hassua, että valkoisen sorron painotus ilmenee aikakaudella, jolloin vähemmistöt ovat vauraampia ja vaikutusvaltaisempia sekä lukumäärältään suurempia kuin koskaan Yhdysvaltain historiassa.
Vuonna 1976 amerikkalaisista 80 prosenttia oli valkoisia kristittyjä. Nyt heidän osuutensa on 44 prosenttia. Yhä useammat ei-valkoiset amerikkalaiset ovat myös taloudellisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti vaikutusvaltaisissa asemissa.
Samaan aikaan kun woke-siipi puhuu sorron rakenteista, data kertoo vähemmistöjen kasvavasta vauraudesta. Etnisten ryhmien tulotason vertailussa valkoiset amerikkalaiset häviävät selvästi monille niin sanotuille ”ruskeille” ryhmille.
Valkoisten amerikkalaisten tulotaso on huomattavasti alhaisempi kuin vaikkapa intialaista, indonesialaista tai syyrialaista alkuperää olevien maahanmuuttajien keskiarvo. Kaikkiaan ainakin 14 maahanmuuttajaryhmää tienaa enemmän kuin syntyperäiset valkoiset amerikkalaiset.
Anekdoottitaso kertoo samaa tarinaa. Lääkärini on arabi, suosimme maahanmuuttajien omistamia ja menestyksekkäitä ravintoloita, hyvin toimeentulevat naapurini ovat paitsi valkoisia ja mustia amerikkalaisia myös kiinalaisia, korealaisia ja israelilaisia. Kollegani tulevat (Yhdysvaltojen lisäksi) kaikkialta maailmasta, Afrikasta Eurooppaan ja Japaniin.
Wokeismi on pohjimmiltaan vallankäyttöä, jossa vauraan lännen kasvatit pyrkivät kontrolloimaan kulttuuria ja maksimoimaan omaa kulttuurista valtaansa kielen avulla. He käyttävät verbaalista koodistoa sekoittamalla uhriutumista ja uhkailua.
Läntisen kulttuurin vauraus ja suvaitsevaisuus mahdollistavat tämän. Kuten menneiden vuosikymmenten taistolaiset, wokeisto puree ruokkivaa kättä tietäen, että tämä käsi ei läimäytä heitä takaisin.
Yhteiskunta, jota vastaan he hyökkäävät, kuuntelee kärsivällisesti ja yrittää vakavissaan parantaa itseään entisestäänkin. Tämä on tietenkin hyvä asia, mutta siinä vaiheessa kun wokeisto pyrkii vääristämään todellisuutta ja nakertamaan muiden vapautta, on vasta-argumenttien aika.
Sullivan mainitsee 1619-projektin esimerkkinä siitä, kuinka wokeisto velloo mielummin menneisyydessä kuin nykypäivässä, koska menneisyys on moraalisesti simppelimpi ja vahvistaa heidän binääristä moraalista viestiään.
Silti kenenkään ei pidä vääristellä historiaa. Yhdysvaltojen vallankumouksen kiteyttäminen yritykseksi turvata orjuuden tulevaisuus on yhtä tieteenvastaista kuin Suomen syyttäminen Mainilan laukauksista.
Faktoja vastaan on vaikea argumentoida. Haastan jälleen kenet tahansa mainitsemaan yhdenkin yhteiskunnan koko historiasta joka on vapaampi, vauraampi, vastuuntuntoisempi, paremmin koulutettu ja tasa-arvoisempi sekä vähemmän rasistinen, homofobinen ja seksistinen kuin tämän päivän kulttuurinen länsi.
Turhasta yksinkertaistamisesta huolimatta amerikkalaisella oikeistolla on ehkä pieni pointti, kun se syyttää rasismista vasemman laidan wokeisteja? Ehkä liiallinen vellominen rasismissa on osittain haitallista? Kritiikille on aikansa ja paikkansa, mutta joskus kriitikoidenkin on syytä tunnistaa faktat sekä vaihtaa työkalua.
Data kiistattomasti osoittaa, että opiskelu sekä työnteko parantavat osaasi, etnisestä taustastasi huolimatta. Pigmenttisi merkitsee loppupeleissä huomattavasti vähemmän kuin asenteesi, aivosi ja työetiikkasi.
Joskus ”Amerikka on rasistinen!” -kiljuminen vain kääntää kuulijoiden mielen huutajaa vastaan, varsinkin jos kuulijan pomo on afroamerikkalainen, lääkäri intialainen, naapuri korealainen ja työkaverit valtaosin latinoja.
Rasismi on edelleen ongelma, mutta se on yhä enemmän yksilöllinen pikemmin kuin yhteiskunnallinen tai edes kulttuurinen dilemma. Institutionalisoidun valkoisen ylivallan aika on ohi Yhdysvalloissa. Jos wokeisto väittää vastaan, se ainoastaan vahingoittaa omaa ideologiaansa.
Soundtrack: Taylor Swift, Shake It Off.