Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Miksi työväenluokka on rappiolla?

Marko Maunula
Blogit Americana 21.3.2012 15:34

Charles Murrayn uusi kirja Coming Apart: The State of White America, 1960-2010 kertoo Yhdysvaltain kulturaalisesta hajoamisesta sekä rikkaiden ja muun Amerikan välisestä kuilusta. Murray havainnoi osuvasti, mutta hänen syy-seuraus analyysinsä on hakusessa.

Vielä 1960 luvulla valkoiset amerikkalaiset olivat kulturaalisesti homogeeninen ryhmä. He jakoivat samat arvot ja harrastukset sekä lähettivät lapsensa samoihin kouluihin. Jopa fyysisesti eri yhteiskuntaluokat asuivat suhteellisen lähellä toisiaan. Yhteiskuntaluokkien väliltä löytyi tilastollisia eroja, tottakai, mutta ne olivat suhteellisen lieviä.

Tänään vauraat amerikkalaiset ovat kulturaalisesti erottautuneet muusta Amerikasta, Murray sanoo. He ovat linnoittautuneet omiin korkean tulotason naapurustoihinsa. Heidän lapsensa käyvät erinomaisia kouluja, sekä harrastavat ja toimivat samassa kulttuurissa kasvaneiden ikätovereidensa kanssa. Rikas Amerikka harrastaa tieteitä ja taiteita, painottaa oppimista ja kovaa työntekoa, eikä turruta aivojaan tosi-TV:llä. He saavat lapsensa avioliitossa eivätkä yleensä eroa puolisoistaan. Vauraan vähemmistön kasvatit menevät huippuyliopistoihin, joissa he tapaavat tulevat puolisonsa, jatkaen eristäytymistä seuraavaan sukupolveen saakka.

Muutaman mailin päästä löytyy tavisten Amerikka. Sitten 1960-luvun, Murray kirjoittaa, työväenluokan kulttuuri on rapistunut. Sen työetiikka on heikentynyt ja elämänpiiri rajoittunut. Avioerot, aviottomat lapset, ja muut sosiaaliset ongelmat leimaavat yhä useamman työväenluokan perheen elämää. Menestyksen kulttuuri on heille vieras käsite.

Murray suree Yhdysvaltain jakautumista. Hän kaipaa takaisin 1950-luvun Yhdysvaltoihin, jossa putkimiehen ja professorin perheet veisasivat virsiä samoissa kirkoissa. Murrayn nostalgisesti muistelema Amerikka on mustavalkoisesta televisiosta tuttu, suhteellisen tasa-arvoinen ja sosiaalisesti integroitunut Leave it to Beaver -yhteisö, jossa työväenluokka jakaa samat optimistiset ja positiiviset arvot kuin heidän vauraammat naapurinsa.

Murrayn havainnot ovat täysin oikeassa. Tämän päivän Yhdysvallat on luokkaeroteltu yhteiskunta, joka ei tarjoa normaalia kosketuspintaa vauraiden ja tavisten välillä. Murray on myös oikeassa koskien työväenluokan arvomaailman rapautumista sekä sen kasvavia sosiaalisia ongelmia. Valitettavasti Murray ei valota eikä halua hyväksyä ongelmien pohjimmaista syytä.

Vasemmalle kallellaan olevat kriitikot ovat, oikeutetusti, kritisoineet Murrayn halua sälyttää vastuu työväenluokan kurjistumisesta puhtaasti kulttuurin harteille. Hän poimii datansa huolellisesti, pistäen sen palvelemaan omaa argumenttiaan enemmän kuin totuutta ja tasapuolisuutta.

Murray sanoo, että vuosivälillä 1960-2010 alemman puoliskon tulotaso kasvoi 11 prosenttia inflaatiotarkastuksen kera, eli työväenluokan kurjistumista ei voi selittää taloudellisilla syillä. Murray on valinnut vuodet harhaanjohtavasti. Itse asiassa amerikkalaisen valkoisen työväenluokan tulotaso kasvoi nopeasti aina 1970-luvun puoliväliin saakka. Jos Murray keskittyisi vuosiin 1973-2010, eli nykyisen työikäisen väestön kasvuvuosiin, hän havaitsisi, että amerikkalaisen valkoisen työväenluokan tulotaso on itse asiassa pudonnut kahdeksan prosenttia. Verrattuna vauraaseen väestönosaan, jonka tulotaso on kasvanut räjähdysmäisesti sitten 1980-luvun, työväenluokan suhteellinen köyhtyminen kärjistyy entisestään.

Murray on osittain myös oikeassa. Kulttuurilla on merkitystä. Vielä tänäänkin kestävä avioliitto, tunnollinen työmoraali, uskonnollinen tai filosofinen maailmankatsomus, ja tasapainoinen elämä takaavat paremman tulotason ja onnellisemman elämän, koulutuksesta tai yhteiskuntaluokasta riippumatta. Onnellisuus ja menestys ovat edelleen myös valintoja.

On hyvä asia, että libertaari-konservatiivinen Murray on havainnut eriarvoisuuden ja fragmentoitumisen aiheuttamat ongelmat. Hän tiedostaa, että yhteiskunnan jakautuminen on negatiivinen ja pitkällä aikavälillä sietämätön ilmiö. Tämä merkitsee edistystä oikeiston perinteiseen ”so what” -asenteeseen ja ongelmien individualisoimiseen yksilötasolle.

Murray ei silti suostu näkemään ongelmien taloudellisia juuria, ylikorostaen kulttuuria ja sälyttäen suurimman vastuun rapautumisesta työväenluokan harteille. Osa työväenluokan arvomaailman rapautumisesta johtuu sen jäsenten tekemistä huonoista valinnoista, totta, mutta motivaatiota on vaikea löytää tilanteessa, jossa polku menestykseen kapenee joka vuosi.

Soundtrack: Bruce Springsteen, Promised Land.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Kun sisäinen henkinen selkäranka puuttuu, on helppo saalis rahastavalle ja turruttavalle arvoja murskaavalle viihteelle. Tehkää vain lisää lapsille tarkoitettuja kauhupiirrettyjä, syöttäkää roskaruokaa, kiihottakaa varhaisiin seksisuhteisiin, yllyttäkää kieltäytymään ns.paskaduuneista, lietsokaa halveksunta auktoriteettejä kohtaan ym. niin saatte saman eroavuudet Suomeen. Sillä tiellä ollaan jo pitkällä ja keli vain pahenee.

Mielenkiintoinen artikkeli. Sama myös Suomessa?

Kysymyksessä siis sääty-yhteiskunnan paluu? Mitkä tekijät siihen ajavat? Yksi on varmasti paljon puhuttu ns globalisaatioloukku , joka vie työpaikat halvan tuotannon maihin? Arvojen koventuminen? Esimerkiksi ääri-liberaalisten ajatusten kylväminen , jotka eivät monelta osin pidä edes paikkaansa, kuten esim OECD:n propaganda siitä että vain tietty 1-2 % osuus väestöstä suoriutuu yliopinto-opinnoista tarpeeksi hyvillä arvosanoilla: eikä tämä joukko voi tulla työläistaustaisista lapsista taikka etnisistä vähemmistöistä puhumattakaan koska hehän ovat jo geeneiltään huonoja. Tämä selittää osin Amerikan ja Britannian yliopistojen ylisuuria lukukausimaksuja , joihin vain varakkailla on rahaa. Eli yhteiskunnan stratifikaatiota halutaan keinotekoisesti pitää yllä ja kasvattaa erityisesti rikkaita ja hyväosaisia suosimalla?

Varmasti vikaa löytyy paljon myös työläisluokasta ,joka ei kunnioita enää itseään eikä arvojaan , vaan pyrkii väkisin ylemmäs kohti ylempää luokkaa jota se ei tule ikinä saavuttamaan, Tästä seuraa että tapahtuu päin vastainen ilmiö että menetetään luokkatietoisuuden taju mikä vain pahentaa ongelmia. Merkittävä tekijä on tietysti vielä raha joka tänä päivänä sanelee liiaksi ihmisten vaikutusmahdollisuuksia sekä ihmisarvoa. Ilman rahaa et ole mitään etkä pysty elämääsi juuri parantamaan tai nostamaan omaa sosiaalista statusta esim kouluttautumisen kautta. Nämä samat ilmiöt ovat jo karua arkipäivää myös Suomessa.

Toivoisin tästä aiheesta ihmisiltä kommentteja

Yhdysvaltalainen rappiokulttuuri ei kiehdo sivistynyttä kansanosaa, älyllisten voimavarojen puutteesta kärsivä kansanosa eläköön omaa perinteistä elämäänsä silmät ummessa ja katse tiukasti napaansa tuijottaen.

Yhdysvaltalaisten kanssa jonkin verran tekemisissä olevana, elävässä elämässä, olen huomannut valveutuneissa sekä sivistyneissä yhdysvaltalaisissa tietynlaista, jopa, häpeää yhdysvaltalaista tapakulttuuria kohtaan, he haluavat erkaantua omilla toimintatavoillaan perinteisestä ns.jenkki-kulttuurista.

Yleensä nuo sivistyneet ja valveutuneet ihmiset ”heräävät” heidän käydessään oman maansa ulkopuolella, varsinkin eurooppa saa silmät aukeamaan, he vertaavat kulttuuriaan täten kulttuuriin ja tasoon johon he ovat päässeet tutustumaan (pitkäkestoinen ajanjakso), ja alkavat näkemään oman kulttuurinsa täysin uudessa perspektiivissä.
Myöskin tiivis yhteistyö eurooppalaisten kanssa, ilman fyysistä aspektia, saa aikaan samoja vaikutuksia, heille alitajuntaan ammuttu mielikuva yhdysvaltalaisesta ”superkansasta” katoaa päästessään tekemään konkreettisen vertailun.

Luonnollisesti tuo näkyy asuinalueina joille haluavat muuttaa henkilöt jotka haluavat erkaantua jenkki-kulttuurista, myöskin he haluavat elämänvalinnoillaan (tiede, taide, …) ottaa etäisyyttä em.tapakulttuuriin.

Kehitys on täysin looginen, ottaen huomioon globaalin maailman muuttumisen ja ihmisten liikkuvuuden (eri tavoilla), ihmiset eivät enää edes yhdysvalloissa asu kuplassa jossa muu maailma on erillinen saareke, patriotismin pyhillä periaatteilla luotujen mielikuvien mystinen maailma.

Kun katsoo tätä päivää puhutaako muusta kuin taloudesta,lähemmin sanottuna jos ajattelee yhteiskunnallista keskustelua onko mitään muuta kuin talous,
Muistan kun oli jukisuudessa 90-luvulla oli toteamus,ei tiedetä eikä ole kenenkään tiedossa mitenkä ja minnekkä yhteiskuntaa pitäisi ohjata……..

Tästä(kin) ilmiöstä sopii syyttää Gorbaa: kun kaksinapainen maailma muuttui yksinapaiseksi Neuvostoliiton romahduksen myötä eikä kapitalisteilla ollut enää mitään syytä pitää yllä ”kaverillista” konsensusyhteiskuntaa duunareiden kanssa. Avoin riistäminen saattoi alkaa, vallankumouksen uhkaa ei enää ollut.
Tämän saman ilmiön viljaa niitetään kaikkialla läntisellä pallonpuoliskolla. Kapitalismi on kuin tuli: hyvä renki mutta huono isäntä.

Miksi suomalaiset niin vihaavat amerikkalaisia? Itse asuin siella 70-luvulla ja rakastin sita maata, samoin kuin Venajaa samalla vuosikymmenella. Minusta tuntuu etta suomalaisten pitaa vihata jotakin, ennenvanhaan Ruotsia ja Venajaa. Nyt vain Amerikkaa? Itse asun nyt Thaimaassa ja rakastan tatakin maata

Työväenluokka; missä maassa ja mikä on ko. luokan määritelmä ?

Chemiä Kajaanissa.
______________

*Päivee notta pätkähti. Jälleen kerran täytyy nostaa hattua siitä että maassamme on tosiaankin yhden ihmisen varassa paljon vartijoita. Olen useasti ja systemaattisesti kertonut miten chemtrailaamiseen liittyy pelkistettynä yksi keskeinen tarve. Chemtrailata ydinvoimaloitten säteilyionisaatiopäästöjä ilmakehästä alas. Ennenkuin ydinaavikoituminen, säteilytuhoineen etenee hallitsemattomaksi.

Tai ilmakehän typpikehä räjähtää palamaan ylikriittisenä massana. Näinhän se todella on. Siksi metsästelen e r i t y i s e l l ä mielenkiinnolla kaikkea sellaista dataa materiaalia. Joka kertoisi ja alleviivaisi tätä SUPO:n erityissensuroimaa asiaa. Ei siinä siis mitään. Pohjoisempi Suomi on pitkälti ollut ”toistaiseksi” chemitraileritarpeille tyhjempää aluetta. Yksinkertaisesti koska sielä ei juurikaan ole, yllätys, yllätys ydinvoimaloitakaan! No kansalaisten palaute on aina hyvin arvokasta. Varsinkin koska Fennovoiman ydinhankkeitten ja Talvivaaran tyyppisten uraanikaivosten ja pohjoisemman Suomen uraanikaivoshankkeet laajemmin ovat j o räjähtämässä käsiin.

Arvatkaa vaan ketä kiinnostaa kuulla miten tämä muuttaa myös chemtrailauskuvioita sieläkin päin? Niinpä niin on valitettavan ani harvat ne ihmiset, jotka myös meille julkisesti kertovat mitä sielä suunnalla on alkanut tapahtua. Ja eikö vaan löytyi sentään jälleen yksi ihminen jolle nostan kunnioituksesta hattua. Olkaatten hyvät tässä arvolatauksella Anne M. Oikarisen tyrmäävänselkeä raportointi. Ou jee otti vielä videoinnit päälle. Siitä miten nimenomaan YDINVOIMA ON TODISTETUSTI se keskeinen syy aloittaa myötään välittömästi chemtrailaamiset:

FB. Chemtrails Finland, Kajaani
http://www.youtube.com
http://www.youtube.com/watch?v=35ilW0M9mXg

21.3.2012 Kajaanin taivalla näkyi puolen päivän jälkeen klo 12.30 kemikaalivanoja. Tämä on ensimmäinen, minkä olen huomannut täällä päin. Jos joku on eri mie…
Tykkää · · Jaa

Arto Lauri Onpa outoa, että chemtrailaavat teillä Kajaanissa asti? Tarkoitan, että täällä TVO:n ydinvoimaloitten päällä pörräävät nykyään miltei päivittäin näitä tappamaan tarkoitettuja säteilyionisaationsa Pu- 239 tuotoksiaan kansansa niskaan. Mutta, niin toisaalta jahka Fennovoima, Talvivaarat saa paukutiinunsa sylkemään säteilykuolemiaan niin taidetaan JO sitäkin varten ”enemmän kuin koeajattaa kyllä”. On maailmalla nytkin 76kpl reaktoria paukkunut kaikkialle. Joten tarve säteilychemitrailaamisille ON mykistävän iso kyllä. Eli tosiaan Anne Maria erittäin arvokasta dataa sulta taas THÄNKSI! PS. Juupa järrissä katsojalukuna 12kpl! Helkativie kun noita EI haluttaisi kansan nähtäväksi sitten millään!

Chemtrails huuhaata. Sitä ei sitten ole kyetty edes ymmärtämään tämän keskustelun aihetta ja normaalia netikettiä, tähän keskusteluun, jonka aiheen määritti blogisti ei liity Chemtrails-sadut yhtään mitenkään.

Rasittavia nuo salaliittohörhöt, alkeellisetkin netin käytöstavat puuttuvat.

Suomessa tilanne on sama. Teollisuusyhteisöt, joissa oli vahvat työväenyhdistykset ja kaupunkien poliittiset uhteenliittymät takasivat ennen ihmisten mahdollisuuden vaikuttaa. Puolueet ovat vieraantuneet omista perinteistään. SDP on tätikerho, jossa puhutaan poliittista hepreaa. Perussuomalaiset saavat tästä kannattajansa. Rahalla ei ole isänmaata, osakeyhtiöt ovat kasvottomia hirviöitä, patruunat olivat omalla asiallaan ja yrittivät pitää yhteisöt kasassa. Suomen keskiluokka, joka asuu omistusasunnoissa ja kouluttaa lapsensa, sekä pitää huolta itsestään on tae siitä että yhteiskunta ei rapaudu. TV ja radio sekä poliittiset puolueet kantavat vastuun siitä, mitä kansalle syötetään. Tosi TV on sontaa, joka tylsistytttää porukan. Ruuanlaitto kotona on ok koska se kerää kaikki pöydän ympärille. Isänmaallisuus oikealla tavalla ymmärrettynä on hyve, koska se tukee säilyttäviä arvoja, kuten demokratiaa.

Vasemmisto on vuosia taistellut porvarilliseksi kuvittelemaansa ikiaikaista kansan moraalia vastaan. Kapitalistien kaupallinen toiminta on pyrkinyt samaan päämäärään myyntiä yms. lisätäkseen. Kapitalistit ja vasemmisto ovat pyrkineet valtaan ja suurtenomaisuuksien hallintaan kansojen arvoja ja moraalia tuhoamalla. Molemmat ovat saavuttaneet menestystä. Eniten ovat kärsineet ovat lapset ja nuoret. Syrjäytymistä ei ole otettu vakavasti. Rikkinäiset ja riitaiset kodit eivät tarjoa lapsille ja nuorille kunnollisia kasvamisen edellytyksiä. Pieni vähemmistö kansasta on hyötynyt rikkinäisestä perhe-elämästä ja moraalin puutteesta. He ovat vaihtaneet ketjussa ”ratsua ” ja päätyneet kisoissa mitalisijoille. Tien varteen on julmasti ketjussa hylätty puolisoita ja lapsia. Myös yhteiskunta, politiikka ja tuotantotoiminta ovat kärsineet moraalin ja arojen erilaisista puutostaudeista.

Näitä luetaan juuri nyt