Miksi republikaaninen vallanpitäjät ovat pulassa?

Kaksi erinomaista tuoretta artikkelia valaisevat amerikkalaisen oikeiston sekasortoista nykytilaa erinomaisesti. The New Yorker ja Politico valottavat republikaanisen puolueen hämmennystä ja poliittisesti kokemattomien populistien suosiota komeasti.

Modernin republikaanisen puolueen juuret ulottuvat 1950–1960-lukujen taitteeseen. 1930–1950-lukujen republikaaninen puolue oli maltillinen ja varovainen pragmaattinen liike, joka lähinnä keskittyi vasemmalle kallellaan olevien New Deal -demokraattien sosialististen impulssien hillitsemiseen.

1950–1960-luvuilla ns. movement Republicanism alkoi nousta. Sen edustajat kannattivat aggressiivista ulkopolitiikkaa ja jyrkkää antikommunismia, perinteisiä arvoja ja laissez-faire-talouspolitiikkaa. Vuonna 1964 puolueen radikaalit onnistuivat tekemään Barry Goldwaterista republikaanien presidenttiehdokkaan. Hän hävisi murskalukemin Lyndon B. Johnsonille, mutta 16 vuotta myöhemmin puolueen oikea siipi onnistui nostamaan Ronald Reaganin Valkoiseen taloon.

Politico argumentoi, että neokonservatiivit, libertaarit ja arvokonservatiivit ovat hajautuneet tehden maltillisen ja kaikkia ryhmittymiä miellyttävän ehdokkaan löytymisen vaikeaksi. Tämä tarjoaa osaselityksen ehdokkaiden kirjolle ja establishment-kandidaattien vaikeuksille sytyttää äänestäjät. Vanha sidos republikaanisten ryhmittymien välillä on repeytymässä.