Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Miksi poliitikko ei puhu?

Blogit Americana 19.11.2009 23:49
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Kaverini lähetti linkin Jutta Urpilaisen puheeseen tämän vuoden alkupuoliskolta, ilmeisesti Euroopan sosiaalidemokraattien vaalitapahtumasta.

Pikaisen hihityksen ja hieman pitkäikäisemmän myötähäpeän jälkeen mieleen putkahti kysymys: miksi poliittinen puhuminen on suomalaisille niin mahdoton laji? Miksi ajatus puheesta viihteenä on suomalaisille poliitikoille niin vaikea tai vastenmielinen konsepti?

Olen nähnyt huonoja, hyviä, ja legendaarisia puhujia. Kuulemistani puheista huonoin, John Kerryn kampanjapuhe vuodelta 2004, oli silti parempi kuin yksikään todistamani suomalaisen poliitikon puhe. Puhujista paras, Barack Obama, nostatti ihon kananlihalle kuin loistava taide parhaimmillaan.

En halua mollata Juttaa, pikemminkin päinvastoin. Hän edes yrittää rikkoa suomalaisen poliittisen epistolan tappavaa monotoniaa. Eleet, termit, ja loppukaneetti osoittavat, että hän on yrittänyt imitoida mestaripuhuja Obaman tyylin. Pelkkä yritys ansaitsee pari vaikeusasteikko-pinnaa, vaikka toteutus lässähtääkin pahasti mahalleen.

Miksi poliittinen puhuminen on suomalaisille, ja jossain määrin useimmille eurooppalaisille, niin vaikeaa? Onko kyse Hitlerin ajoista periytyvästä karismaattisen oratorian pelosta, kuten olen kuullut väitettävän? Pelkääkö suomalainen puhuja ja kuulija tunteiden ilmaisua? Vaatiiko meikäläinen poliittinen kulttuuri ylivarovaisen ilmaisukielen, joka on kirjoitettu yhtä yksiselitteisen ja lakikielisen tympeästi kuin amerikkalainen tuoteselostus?

Soundtrack: Tears for Fears, Shout.