Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Miksi minusta tuli amerikkalainen

Marko Maunula
Blogit Americana 9.6.2011 19:33

Prosessin henkinen puoli kesti 19 vuotta, byrokraattinen osa seitsemän kuukautta, ja seremonia 15 minuuttia. Minusta tuli virallisesti suomalais-amerikkalainen keskiviikkona kello 15.00 itärannikon aikaa.

Keskiviikon seremoniassa luotiin 107 uutta amerikkalaista. Meistä oli eurooppalaisia ehkä kuusi tai seitsemän. Valtaosa tuli Afrikasta, Aasiasta, tai espanjankielisestä Amerikasta.

Kun tilaisuus oli ohi ja meidät julistettiin amerikkalaisiksi, uusien kansalaisten riemu oli suorassa suhteessa alkuperäisen kotimaan köyhyyteen. Yhdysvaltain kansalaisuuden saanut kongolaisperhe itki ilosta, halaten toisiaan ja ikuistaen tapahtuman videokameralla. Juuri amerikkalaistunut kamputsealaismies kuivasi kyyneleitään ja heilutti Yhdysvaltain lippua patrioottisessa euforiassa. Me eurooppalaiset korkeintaan hymyilimme ja kättelimme toisia tuoreita kanssa-amerikkalaisia pidättäytyneen kohteliaasti.

Kongolaisperheen elintaso, turvallisuus, sekä onnellisuusindeksi todennäköisesti kasvoi kymmeniä kertoja Yhdysvaltoihin muuton myötä, ja kansalaisuus on ymmärrettävä riemun aihe. Ex-eurooppalaisten maltillisuus seremoniassa kertoo puolestaan Euroopan merkittävästä vaurastumisesta ja kulturaalisesta kehityksestä.

Oma motivaationi tulla amerikkalaiseksi ei ollut taloudellista, ja Kekkosen, Neuvostoliiton, sekä SKP:n kaatumisen jälkeen Suomi on ollut myös vapaa ja käytännössä kaikesta keskusteleva valtio. Minusta tuli amerikkalainen, sillä kahdenkymmenen vuoden jälkeen haluan osallistua kaupunkini, osavaltioni, sekä maani tapahtumiin täysvaltaisena kansalaisena.

Reaktioni viimeisen vuosikymmenen maailmanlaajuisiin ja henkilökohtaisiin tapahtumiin kertoivat myös selvästä amerikkalaistumisestani: raivoni 9/11 terrori-iskuista, suunnaton ylpeyteni Barack Obaman valinnasta, leukemia-vuoden pohdiskeluni josko haluaisin pahimman tapahtuessa tulla haudatuksi joko Suomeen tai Yhdysvaltoihin, sekä viime kesän MM-kisojen Ghana-tappion jälkeinen ankara hatutus osoittivat minun olevan sydämeltäni myös amerikkalainen.

Lopuksi, valtava kiitos niille kansanedustajille, jotka hyväksyivät lain kaksoiskansalaisuudesta. Nyt me siirtolaiset voimme olla laillisestikin sekä suomalaisia että amerikkalaisia. Henkisesti useimmat meistä ovat olleet siellä jo vuosia.

Soundtrack: Kaivama, Pirun Polska.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Amerikkalainen?

Ootko Nigaraguasta, Argentiinasta vai Kanatasta?!

Onnea valintasi johdosta Marko. Avara mieli kaipaa ja etsii avaran elämänsisällön.

Kaksoiskansalaisuus antaa Sinulle oikeuden äänestää Suomen eduskuntavaaleissa.
Näen pulmallisena sen, että henkilöt, jotka asuvat ulkomailla pitemmänkin aikaa ja maksavat veronsa ulkomailla, silti nauttivat oikeudet poliittiseen toimintaan Suomessa, jossa he eivät osallistu velvellisuuksiin kuten veronmaksuun.

Oikeudet ilman velvollisuuksia eivät ole oikeudenmukaisia.
Kaksoiskansalaisuuslainsäädäntö juntattiin läpi Suomessa hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa kansan selän takana ilman, että kansa sai asiasta valmisteluvaiheessa tarpeellista tietoa ja siten kykeni asiasta keskustelemaan.

Oletko jo integroitunut ja jenkkiytynyt niin, että syöt päivässä 2-3 ihmisen kaloritarpeen, ja elopaino on vähintään 220 lbs?

Anti-kaksonen,
luulenpa että jokainen kaksoiskansalaisuutta halunnut kokee uuden lain todella positiiviseksi – hehän haluavat edelleenkin säilyttää siteensä Suomeen sekä mahdollisuuden helppoon paluuseen. Ongelmia on monia joita joutuu ulkomailla pitkään asuessa (etenkin perheen kanssa) kokemaan, jos ei ole oikeanlaista statusta – muakin avaruustieteilijänä USAn tekniset turvallisuuskäytännöt tuppaavat sapettamaan (ei ole esim. pääsyä firman nettikalentereihin kun ne serverillä johan mua ei päästetä).

Äänestäminen ei ulkosuomalaisena ole asuinpaikasta riippuen kovinkaan vaivatonta – matkustamiseen äänestyspaikalle voi kulua koko päivä ja noita (ennakko)äänestyspäiviä ei ole useinkaan paria enempää tarjolla! En oikein usko että lain hyväksikäyttöä vastuuttomiin tarkoituksiin juuri tapahtuu.

Onnittelut.

Edellisenä iltana luin Hitchensin Hitch-22:sta vastaavasta prosessista ja pohdinnoista.

Eläköön vapaus valita!

Ihan mielenkiinnosta kysyn Marko! Kun käyt täällä Suomessa niin minkälaisissa tilanteissa huomaat ”amerikkalaistumisesi” tai ”amerikkalaisen asenteen” eli että arvomaailmasi on siinä asiassa amerikkalaisempi kuin suomalaisempi. Onko tilanteita Yhdysvalloissa jolloin huomaat ”suomalaisuutesi” tai ”suomalaisen asenteen”?

Vaikka muuten pidänkin blogikirjoituksistasi, yhdysvaltalaisuutesi tuli läpi iloiten hyväksyessäsi ja puolustellessasi kirjoituksessasi Yhdysvaltojen tekemän bin Ladenin murhan.

selvää on, että kansalaisuusasiat mietittyvät niin niitä, jotka asuvat muualla kuin synnyinmaassaan kuin niitä, jotka sinne jäävät. ja miksipä ei, asioiden pohtiminen kaikilta kanteilta on hedelmällistä ja avaa varmaan paremmin ihmisten silmiä olomme moninaisuudelle.
kuten jo yllä on todettu, ulkomailla asuvien – niin toisenkin kansalaisuuden hankkineille kuin muidenkin, äänestysoikeus Suomen vaaleissa on tällä hetkellä aika teoreettinen. itsekään en päässyt äänestämään: työssä käyvä ihminen ei voi keskellä päivää, keskellä viikkoa lähteä ajamaan kahden tunnin päähän päästäkseen konsulaattiin sen aukioloaikoina äänestämään. joten se siitä vaikutusmahdollisuudesta.
mitä sitten tulee periaatteeseen, että maassa asuvien pitäisi ainoina voida vaikuttaa maan asioihin äänestämällä, huomautan, että minä, ilman kaksoiskansalaisuutta, en voi vaikuttaa asuinmaani asioihin. ja samoinhan on Suomeen veronsa maksavien ulkomaalaisten laita! onko se sen normaalimpaa kuin ulkomailla asuvien suomalaisten mahdollisuus äänestää Suomen vaaleissa?
juuri tästä syystä olenkin miettinyt asuinmaani kansalaisuuden hakemista, ottaen huomioon, että eurooppalaisena EU-maassa en sitä tarvitse mihinkään muuhun. toisen kansalaisuuden hankkiminen ei siis tarkoita siteitteni katkomista kotimaahan, koska käyn usein Suomessa (onneksi matka Euroopasta on lyhyt), perheeni asuu siellä edelleen ja muutenkin minulla on monia yhteyksiä synnyinmaahan. ehkä vielä joku päivä päätän palatakin sinne pysyvästi, vaikkei se juuri nyt näytä todennäköiseltä.
pointtini on, ettei toinen kansalaisuus ole toiselta poissa, vaan toiselle lisäarvoa. ne, jotka aina näkevät kaiken miinusmerkein varustettuna, elävät elämänsä ahtaasti.

Hyva anti-kaksoiskansalainen: maksan Suomeen veroja, mutta en saa nauttia Suomen etuisuuksista (terveydenhoito, jne.) siella vieraillessani, silla minut on merkitty kirjoihin ulkomailla asuvaksi suomalaiseksi, eli se niista erikoisetuisuuksista….

Wille: valtaosin pienissa asioissa, eli urheilumieltymyksissa, ruuassa, tottumisessa ilmastoon, pienehkossa suomen kielen murenemisessa, jne. Tosin, myos Yhdysvalloissa havaitsen oman hienoisen sivullisuuteni. Tyypillinen siirtolaisuuden lieveilmio: sulaudut kahteen kulttuuriin osittain, mutta et kumpaankaan kunnolla.

JepJepJep: kiitos palautteesta. Olemme silti edelleen eri mielta bin Ladenin eliminoinnista. Ihmisen kuolema on aniharvoin ilon aihe, mutta uskon vahvasti bin Ladenin kuoleman olevan oikeusistuinta parempi vaihtoehto – ennen kaikkea ajatellen viattomia ihmishenkia seka muita todennakoisten vapauttamiskampanjoiden hintalappuja.

Onneksi olkoon, pääset nyt maksamaan loppuelämäsi veroja Ameriikan Yhdysvalloille riippumatta siitä missä asut. Jenkit ja Israel ovat ainoat valtiot maailmassa, jotka verottavat kansalaisiaan asuinpaikasta riippumatta (joo, alle tietyn tulorajan pelkkä failaaminen riittää, mutta USA:n kiinnostus verotettavaa tuloa kohtaan ei lakkaa koskaan).

Lisäksi olet tietysti kriisialueilla ensimmäisiä panttivangiksi jääviä.

Ja ans olla jos haluaisit joskus kansalaisuudesta luopua. Olet sen jälkeen flagattu aina USA:n rajan ylittäessäsi.

Että onneksi olkoon vain. Onhan se upeaa, että rajalla sanotaan ”Welcome home”.