Miksi minusta tuli amerikkalainen

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Prosessin henkinen puoli kesti 19 vuotta, byrokraattinen osa seitsemän kuukautta, ja seremonia 15 minuuttia. Minusta tuli virallisesti suomalais-amerikkalainen keskiviikkona kello 15.00 itärannikon aikaa.

Keskiviikon seremoniassa luotiin 107 uutta amerikkalaista. Meistä oli eurooppalaisia ehkä kuusi tai seitsemän. Valtaosa tuli Afrikasta, Aasiasta, tai espanjankielisestä Amerikasta.

Kun tilaisuus oli ohi ja meidät julistettiin amerikkalaisiksi, uusien kansalaisten riemu oli suorassa suhteessa alkuperäisen kotimaan köyhyyteen. Yhdysvaltain kansalaisuuden saanut kongolaisperhe itki ilosta, halaten toisiaan ja ikuistaen tapahtuman videokameralla. Juuri amerikkalaistunut kamputsealaismies kuivasi kyyneleitään ja heilutti Yhdysvaltain lippua patrioottisessa euforiassa. Me eurooppalaiset korkeintaan hymyilimme ja kättelimme toisia tuoreita kanssa-amerikkalaisia pidättäytyneen kohteliaasti.

Kongolaisperheen elintaso, turvallisuus, sekä onnellisuusindeksi todennäköisesti kasvoi kymmeniä kertoja Yhdysvaltoihin muuton myötä, ja kansalaisuus on ymmärrettävä riemun aihe. Ex-eurooppalaisten maltillisuus seremoniassa kertoo puolestaan Euroopan merkittävästä vaurastumisesta ja kulturaalisesta kehityksestä.

Oma motivaationi tulla amerikkalaiseksi ei ollut taloudellista, ja Kekkosen, Neuvostoliiton, sekä SKP:n kaatumisen jälkeen Suomi on ollut myös vapaa ja käytännössä kaikesta keskusteleva valtio. Minusta tuli amerikkalainen, sillä kahdenkymmenen vuoden jälkeen haluan osallistua kaupunkini, osavaltioni, sekä maani tapahtumiin täysvaltaisena kansalaisena.

Reaktioni viimeisen vuosikymmenen maailmanlaajuisiin ja henkilökohtaisiin tapahtumiin kertoivat myös selvästä amerikkalaistumisestani: raivoni 9/11 terrori-iskuista, suunnaton ylpeyteni Barack Obaman valinnasta, leukemia-vuoden pohdiskeluni josko haluaisin pahimman tapahtuessa tulla haudatuksi joko Suomeen tai Yhdysvaltoihin, sekä viime kesän MM-kisojen Ghana-tappion jälkeinen ankara hatutus osoittivat minun olevan sydämeltäni myös amerikkalainen.

Lopuksi, valtava kiitos niille kansanedustajille, jotka hyväksyivät lain kaksoiskansalaisuudesta. Nyt me siirtolaiset voimme olla laillisestikin sekä suomalaisia että amerikkalaisia. Henkisesti useimmat meistä ovat olleet siellä jo vuosia.

Soundtrack: Kaivama, Pirun Polska.