Miksi Gingrich ei luovuta?

Kolme osavaltiota käyvät tänään esivaaliuurnille. Minnesota, Missouri, ja Colorado valitsevat suosikkinsa. Lihava nainen laulaa jo, mutta Newt Gingrich on sulkenut korvansa.

Gallupit veikkaavat turvallista voittoa Mitt Romneylle Coloradossa. Osavaltion republikaanit edustavat historiallisesti puolueen maltillista ja/tai libertaari-siipeä. Gingrichin avaruutta syleilevät ehdotukset sekä vihainen Etelän tyylinen politiikka eivät tehoa osavaltiossa, kuten ei myöskään Rick Santorumin evankelistinen republikanismi. Mormonit muodostavat myös vahvan yhteisön Coloradossa, ja varsinkin sen pohjois- ja länsiosissa, ja heidän äänensä menevät Romneylle.

Minnesotan kisa on ennakkokaavailuissa huomattavasti mielenkiintoisempi. Saksalaisten, irlantilaisten, ja skandinaavien perillisten osavaltio on poliittisesti kiinnostavan skitsofreeninen. Osavaltio on historiansa aikana valinnut kuvernöörikseen niin sosialistin ( Floyd B. Olson) kuin showpainijankin (Jesse Ventura), tavallisista republikaaneista ja demokraateista puhumattakaan. Parhaillaan osavaltiota edustavat Washingtonissa sekä liberaali humoristi Al Franken että ultrakonservatiivinen Michele Bachmann.

Evankelistiset, uskonnolliset konservatiivit ovat melko vahvoilla Minnesotan Republikaanisessa puolueessa, eli Santorumilla on hyvä sauma jopa voittaa osavaltiossa. Ehkä kiinnostavin tieto Minnesotasta liittyy tämän illan ovensuukyselyihin koskien evankelististen äänestyspäätöstä: miten valmiita he ovat tukemaan mormonia itse vaaleissa? Aikovatko he lahjoittaa rahaa ja/tai äänestää Romneyta, vai pysyvätkö he kotona?

Missourissa ei ole pelissä yhtään delegaattia, joten ehdokkaat eivät ole satsanneet osavaltioon aikaa tai rahaa.

Tapahtuu tänään mitä tahansa, yksi on varma: Gingrich astuu kameroiden eteen vannomaan kampanjansa jatkoa. Miehen mahdollisuudet voittoon ovat minimaaliset, mutta hän ei aio luovuttaa. Miksi?

Gingrichin menestys vaatii melkoista kompastumista Romneyltä. Republikaaneista vain harva on totaalisen omistautunut Romneylle, ja mies on taipuvainen pahoihin lapsuksiin, kuten hänen viimeviikkoinen huonosti muotoiltu lausuntonsa, ettei hän välitä köyhistä.

Newt Gingrichillä ja minulla on yhteinen ystävä, poliittinen veteraani joka on tuntenut Gingrichin jo 1970-luvulta. Ystävämme kertoi uskovansa, että Gingrichin kampanjan pohjimmainen tarkoitus on rahastaa hänen poliittisen profiilinsa nousulla. Gingrich ei ole idiootti. Hän tietää miten heikot hänen mahdollisuutensa ovat, mutta hän haluaa nousta republikaanien guruksi. Jos Romney voittaa esivaalit ja häviää itse vaaleissa presidentti Obamalle, Gingrich voi viettää seuraavat neljä vuotta mediassa toitottamassa ”mitä minä sanoin” -viestiään. Tämä johtaa puolestaan nouseviin puhujanpalkkioihin, kirjamyynteihin, sekä konsultointikeikkoihin konservatiivien oraakkelina.

Gingrichillä ei henkilökohtaisesti ole mitään hävittävää. Neljän vuoden päästä hän on liian vanha ja poliittisesti arpeutunut uuteen yritykseen, ja hän on huomattavasti uskollisempi omalle pankkitililleen kuin republikaanien menestykselle. Gingrich katsoo tämän pelin loppuun asti.

Soundtrack: Traffic, Dealer.