Mike Pence ja Kamala Harris toivat tylsyyden takaisin Yhdysvaltain politiikkaan – ja hyvä niin

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Varapresidenttiehdokkaiden väittely oli kahden normaalilla persoonallisuudella varustetun, kokeneen politiikon kisa. Sekä varapresidentti Mike Pence että senaattori Kamala Harris pelasivat puolustusta, tukivat pääehdokkaiden agendaa ja yrittivät tiukentaa otettaan kannattajistaan. He myös välttelivät vaikeita kysymyksia ja pysyttelivät omilla mukavuusalueillaan.

Harris oli parhaimmillaan kritisoidessaan istuvaa hallintoa sen epäonnistumisesta koronaviruksen hoidossa. Hän osoitti kokemuksensa ja taitonsa syyttäjänä ja pakotti Pencen puolustuskannalle sekoituksella faktoja ja tunteisiin vetoavia anekdootteja.

Pence puolestaan osoitti taitonsa Donald Trumpin tekojen ja puheiden normalisoijana. Neljän viime vuoden aikana Pencesta on kehittynyt asiansa osaava presidentin puhemies, joka selittää mustaa valkoiseksi kiistattoman taitavasti.

 

Demokraatit ovat vähätelleet Penceä ja kohdelleet häntä kuin yksinkertaista pikkukaupungin pastoria, joka on astunut liian isoihin saappaisiin. He ovat väärässä.

Pence ei ole intellektuelli, mutta hän on kyllin älykäs politiikkaan. Keskilännen uskonnollisen perusmiehen kuoren alla asuu melko taitava esiintyjä, joka tuntee tukijansa. Hänellä on hyvät poliittiset vaistot.

Väittelyssä Pence jatkoi Trumpin alfauros-tyyliä, puhui Harrisin päälle ja yritti dominoida keskustelua. Hän puhui omalle yleisölleen, vetosi kansanosaan, joka arvostaa määrätietoisuutta ja politiikkoja, jotka ottavat tilanteen komentoonsa.

 

Afroamerikkalaisena naisena Harris joutui väittelyyn toinen käsi selän taakse sidottuna. Hänen oli vältettävä vihaisen mustan naisen leimaa, ja tämä näytti vaikuttavan hänen esiintymiseensä. Pencen kommentit tarjosivat monta tilaisuutta vastahyökkäyksiin, mutta Harris ei useinkaan käyttänyt niitä hyväkseen.

Harris ei provosoitunut kun häntä provosoitiin. Hänen tärkein tehtävänsä oli osoittaa, että mahdollisen kriisin sattuessa hän on valmis ottamaan vastaan presidentin tehtävät. Tässä hän onnistui.

 

Kumpi voitti? Molemmat ehdokkaat sekä Yhdysvallat. Väittely osoitti, että valkoisen talon tosi-tv sirkuksen takaa löytyy edelleen normaaleja politiikkoja. Politiikka voi edelleen olla tylsää tinkaamista ideologisista näkökulmista, veroista, ja hallinnosta.

Ja hyvä näin.

 

Soundtrack: Randy Newman, You Can’t Fool the Fat Man.