Mikä pelottaa maailmaa?
Tuore Pew Research Centerin tutkimus mittasi ihmisten pelkoja eri puolilla maailmaa. Köyhä maailma pelkää tauteja ja uskonnollista vihaa, länsi pelkää taloudellista eriarvoisuutta.
PRC:n kyselyyn osallistui 48 000 ihmistä 44 eri maasta. Tutkimuksen laajemmat linjat eivät yllätä. Lähi-idässä ja uskonnollisesti jyrkästi jakautuneissa maissa uskonnollinen suvaitsemattomuus ja viha olivat huolenaiheista päällimmäisiä. Monissa Afrikan maissa ihmiset pelkäsivät epidemioita. Ydinaseet pelottivat muun muassa venäläisiä ja japanilaisia.
Vauraan läntisen maailman keskeinen pelko oli taloudellinen eriarvoisuus. Varallisuuden raju jakaantuminen pelottaa myös amerikkalaisia.
Vielä pari vuosikymmentä sitten amerikkalaiset pystyivät sulkemaan silmänsä taloudelliselta eriarvoisuudelta. Uskomus nopeaan sosiaaliseen liikkuvuuteen ja niin sanottuun amerikkalaiseen unelmaan, jossa ahkeruus ja sääntöjen mukaan pelaaminen johtavat aina lopulta taloudelliseen menestykseen, elivät vielä voimakkaina.
1990-luvun buumin aikana uskomukseen oli jossain määrin katetta, kun maassa oli liki täystyöllisyys ja firmat joutuivat kilpailemaan työntekijöistä. Mutta viime vuosina tietoisuus tuottavuuden ja kasvun kasaantumisesta talouspyramidin huipulle on saavuttanut kriittisen pisteen.
Sekä oikeisto että vasemmisto tiedostavat tilanteen, ja kun marraskuun vaaleihin on enää pari viikkoa, eriarvoisuus on noussut vaalien tärkeäksi, mutta usein tiedostamattomaksi, teemaksi.
Tulevat vaalit ovat ennen kaikkea kansanäänestys presidentti Barack Obaman politiikasta. Republikaanit ovat keskittyneet kampanjoissaan sitomaan demokraattiset ehdokkaat historiallisen epäsuositun Obaman politiikkaan: ääni demokraateille on ääni Obamalle, republikaanien mainokset toitottavat. Demokraattiset ehdokkaat puolestaan pyrkivät vetämään eroa istuvaan presidenttiinsä.
Mutta pinnan alla marraskuun kisat ovat myös pelko-vaalit. Isis, Ebola, ja ennen kaikkea talouskehitys pelottavat amerikkalaisia. Molemmat puolueet ovat koskettaneet taloutta kampanjoissaan.
Sekä teekutsulaiset että liberaalit demokraatit ovat taistelemassa samoja meta-tason ongelmia vastaan: kasvava eriarvoisuus, syvä huoli tulevaisuudesta, korporaatiokapitalismin dominoiva rooli amerikkalaisessa taloudessa, hidastunut sosiaalinen liikkuvuus. He ainoastaan tarjoavat niihin radikaalisti erilaisia lääkkeitä.
Republikaaniset ehdokkaat ja heidän kannattajansa uskovat, että sulkemalla rajat Yhdysvallat voi vähentää tarjontaa työmarkkinoilla ja siten nostaa duunareiden palkkatasoa. Radikaalit republikaanit myös uskovat, että korporaatioita suosiva lainsäädäntö verokoodeineen estää aidon kapitalismin toimimisen ja tasaisemman, aidosti vapaiden markkinoiden synnyttämän tulonjaon.
Demokraatit tarjoavat näissä vaaleissa republikaanisen talouspolitiikan kritiikkiä. He syyttävät sitkeästä työttömyydestä yhteistyökyvyttömän kongressin ”ei!”-politiikkaa, julkisen sektorin näivettämistä ja rahojen ohjaamista muun muassa koulutukselta veroleikkauksiin rikkaille.
Molempien puolueiden strategit ovat tiedostaneet kansakunnan syvään juurtuneet taloudelliset pelot. Georgiassa poliittisten mainosten kuvakieli on synkkää ja vetoaa selvästi pelkoon.
Republikaanit sanovat, että jos Michelle Nunn (D) voittaa senaattorinvaalit, Obama saa uskollisen palvelijan, joka aukaisee rajat laittomille siirtolaisille ja äänestää keskiluokkaa vahingoittavien veronkorotusten puolesta.
Demokraatit sanovat, että jos David Perdue (R) voittaa, hän jatkaa idealistista oikeistolaista talouspolitiikkaa, joka aktiivisesti siirtää tuloja keskiluokalta miljardöörien taskuihin ja ajaa amerikkalaiset firmat halvan työvoiman maihin.
Pelko on populismin tärkeä polttoaine, ja se heijastuu myös osavaltiotason vaalikäyttäytymisessä. Pelon politiikka dominoi maata vielä vuosia. Ronald Reaganin, Bill Clintonin ja varhaisen Barack Obaman aurinkoinen optimismi eivät toimi näissä vaaleissa. Lähitulevaisuus kuuluu pelon taitaville kanavoijille.
Soundtrack: David Bowie, I’m Afraid of Americans