Mikä mättää yliopistoissa?

Amerikkalaiset yliopistot ovat edelleen maailman ehdotonta huippua, kuten U.S. News and World Reportin arvostetut rankkaukset jälleen osoittavat. Mutta terävimmän huipun alla maan yliopistolaitos on kriisissä, kirjoittavat sosiologit Richard Arum ja Josipa Roksa teoksessa Academically Adrift: Limited Learning on College Campuses.

Arum ja Roksa ovat tarkkailleet amerikkalaista yliopistolaitosta jo vuosikymmeniä erinomaisten (New York University ja University of Virginia) opinahjojen vinkkelistä. Molemmat ovat keskittyneet tutkimaan itse yliopistomaailmaa ja oppimista.

Sosiologien argumentit ovat selvät ja johdonmukaiset. Amerikkalaisten yliopisto-opiskelijoiden opiskeluun varaama aika on romahtanut viime vuosikymmenten aikana. Vielä hälyyttävämmin, opiskelijat eivät opi. Noin 45 prosenttia opiskelijoista eivät paranna analyyttisen ja kriittisen ajattelun taitojaan sekä kirjoitustensa tasoa ensimmäisen ja kolmannen opiskeluvuoden välillä, kirjoittajat havainnoivat.

Kirjoittajien siteeraamien tutkimuksen perusteella perinteisten aineiden–kuten luonnontieteellisten, humanististen, ja yhteiskunnallisten tieteiden–opiskelijat menestyivät vertailevissa testeissä paremmin kuin esimerkiksi kaupallisten aineiden ylioppilaat. Perinteiset tieteet, perinteisin metodein opiskeltuna, ovat edelleen paras metodi opettaa nuorille aivoille kriittistä ja analyyttistä ajattelua sekä valmistaa opiskelijat toimimaan jatkuvien muuttujien ja liki loputtoman datan täyttämässä maailmassa.

Kirjan tekijät valittavat yliopistokulttuurin muutosta, joka on vallannut amerikkalaiset opiskelijat viimeisen parin vuosikymmenen kuluessa. He painottavat akateemisen uteliaisuuden ja työmoraalin tasaista kuihtumista sitten 1980-luvun – trendi, jonka useimpien akatemiassa työskentelevien on helppo havaita. Vuonna 1981 keskiverto opiskelija käytti opiskeluun noin 20 tuntia viikossa. Tänään tuntimäärä on vain 12.

Haastavan tutkimustyön ja älyllisen uteliaisuuden sijasta suuri osa opiskelijoista ovat yliopistossa bilettämässä sekä hankkimassa itselleen diplomia. He suhtautuvat yliopistoon kuin diplomimyllyyn, jossa muodollinen valmistuminen on tarkeämpää kuin oppiminen.

Ero huippuyliopistojen sekä niiden opiskelijoiden sekä muiden välillä on vain kasvanut Huippuyliopistoissa opiskelevat, korkeasti koulutettujen perheiden lapset osoittavat edelleen korkeaa työmoraalia sekä innostusta oppimiseen. Kirjoittajien johtopäätös on, että yliopistosysteemistä on kehittynyt eliittisysteemiä ylläpitävä voima, joka heijastaa ja vahvistaa amerikkalaisen yhteiskunnan historiallisesti uutta, hidastunutta ja jopa tukahtunutta liikettä yhteiskuntaluokkien välillä.

Arum ja Roksa esittävät vakuuttavan, huolellisesti puolustetun argumentin, jota omakohtaiset kokemukset sekä kollegoiden anekdootit myös tukevat huolellisesti. Opiskelijoiden asenne on muuttunut. Heidän keskittymiskykynsä on huonontunut ja suhtautumisensa huonoon menestykseen hälläväliä-luokkaa.

Miksi? Syytän modernia ”kaikki ovat voittajia” -kasvatusta, modernin teknologian tuomaa kilpailua opiskelijoiden huomiosta (iPhonen naputus luentosalin pöydän alla ei taukoa koskaan), sekä sopeutumista ajatukseen hitaasta luokkaliikkuvuudesta.

Soundtrack: Kanye West, School Spirit.