Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Mikä ihmeen NRA? Aseet puhuvat amerikkalaisessa politiikassa

Blogit Americana 5.10.2017 14:48
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

National Rifle Association NRA on vaikutusvaltaisin kansalaisaktivistien järjestö Yhdysvalloissa.

Monet eurooppalaiset ihmettelevät aselobbaajien vaikutusvaltaa ja kykyä puskea näennäisesti järjenvastaisia aselakeja Yhdysvalloissa. Kansallisen kivääriyhdistyksen, kuten NRA:n nimi kuuluu suomeksi, valta on kiistaton, mutta vastoin yleistä uskoa, sen valta nousee ruohonjuuritasolta.

Vuonna 2016 NRA kulutti 3,2 miljoonaa dollaria lobbaamiseen. Summa ei ole mitätön, mutta se kalpenee esimerkiksi lääketeollisuuden lobbauksen (noin 200 miljoonaa dollaria) rinnalla.

Järjestön vaikutusvalta perustuu ennen kaikkea erittäin aktiiviseen ja omistautuneeseen jäsenistöön.

NRA:lla on viisi miljoonaa, aktiivisesti äänestävää ja omistautunutta jäsentä. Alhaisen äänestysprosentin esivaaleissa NRA:n jäsenet tai muut tukijat muodostavat aktiivisen ryhmittymän, jota republikaanisten ehdokkaiden ei sovi suututtaa.

Vaikka NRA nykyään on sitoutunut vankasti mutta epävirallisesti republikaaniseen puolueeseen, joissain vaalipiireissä myös demokraattien on pakko olla hyvää pataa NRA:n kanssa.

Bernie Sanders on myös nauttinut NRA:n tukea. Vuonna 1990 NRA tuki Sandersin vaalikampanjaa. Hänen republikaanien vastustajansa oli suututtanut järjestön vaatimalla tiukempia aselakeja.

Metsästäminen on suosittu harrastus Sandersin Vermontissa. Edes periaatteellisen ja idealistisen sosialistin ei sovi nostaa osavaltiossa liikaa meteliä aseista. Demokraattien esivaalien aikaan Hillary Clinton kritisoi Sandersin läheisiä välejä NRA:han.

 

NRA on rikas organisaatio. Sen vuosibudjetti lasketaan sadoissa miljoonissa dollareissa.

Järjestön rahat tulevat jäsenmaksuista ja lahjoituksista. Yksityiset kansalaiset, aseteollisuus ja siihen sidonnaiset yritykset tukevat NRA:ta mittavilla rahoilla.

Valtaosa rahoista menee tiedottamiseen, jäsenten rekrytointiin, aseturvallisuuskoulutukseen, poliittiseen mainostamiseen ja muuhun aseharrastajien edunvalvontaan.

Järjestön johtaja Wayne LaPierre on ollut provokatiivinen mutta omiensa arvostama ja kiistattoman tehokas aseoikeuksien puolustaja ja puolestapuhuja. LaPierren hallintokaudella aseiden yleinen saatavuus ja aseenkanto-oikeudet ovat vapautuneet entisestään.

Organisaation valta ei ole hiipumassa lähitulevaisuudessa.

 

Soundtrack: Johnny Cash, Don’t Take Your Guns to Town.