Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Meksikonlahden katastrofin opetukset

Marko Maunula
Blogit Americana 17.5.2010 12:55

Meksikonlahden öljyvuoto on valtava ympäristökatastrofi, mutta se ei muuta tosiseikkoja: maailma tarvitsee öljyä vielä vuosikymmeniä, ja öljynporaus merialueilla on välttämätöntä.

Ympäristökatastrofien aikana ylireagointi on mediaseksikäs trendi, tarjoten halpaa julkisuutta opportunistisille politiikoille: öljynporaus/ydinvoima/hiilivoima/kaasu ei ole turvallista! Meidän pitää luopua siitä sekä siirtyä tuuleen, aurinkoenergiaan, maalämpöön, turpeeseen, tms. lämpimiä ja ympäristöystävällisiä mielikuvia synnyttävään ekoenergiaan.

Romanttinen mielikuva mummosta lämmittämässä puuroaan mökin katolle asennetun aurinkoenergiakennon voimalla on kaunis ja mikrotasolla lupaava, mutta riittämätön. Vaihtoehtoisen energiamuotojen kehittely on elintärkeää, mutta vaatimukset öljynporaamisen välittömästä tai edes nopeasta lopettamisesta ovat halpaa populismia.

Meksikonlahden vuoto oli onnettomuus. Silti, se olisi ollut ehkä estettävissä tai ainakin paremmin kontrolloitavissa, elleivät republikaanit olisi vastustaneet öljynporauksen säännöstelyä ja tehokkaita turvallisuusvaatimuksia. Viime vuosikymmenellä Dick Cheneyn johtama energiatyöryhmä torpedoi vaatimuksen sulkuporttien asettamisesta porausaukkoihin. Tämä olisi ollut helppo ja halpa ratkaisu, joka olisi todennäköisesti minimoinut Meksikonlahden katastrofin.

Viime presidentinvaalien aikaan eräs republikaanien sloganeista oli ”poraa, beibi, poraa!” He halusivat laajentaa radikaalisti öljynporausta kaikkialla Yhdysvalloissa, rannikoilta luonnonpuistoihin. Ympäristötekijät ja asiantuntijoiden mielipiteet jäivät helpon sloganin jalkoihin.

Silti, republikaanit ymmärsivät tarpeen laajentaa öljyntuotantoa. Ellei Yhdysvallat tuota omaa öljyään, se joutuu ostamaan sitä regressiivisiltä tyranneilta, joiden ympäristöstandardit ovat usein liki olemattomat. Porauksen lopettaminen Meksikonlahdella ei poista globaaleja ympäristöriskejä, vaan helposti siirtää ne alikehittyneisiin maihin, kuten The Economist viittasi.

Onnettomuudet ovat osa öljyntuotantoa, kuten kaikkea inhimillistä toimintaa. Meksikonlahden opetus on, että meidän on suhtauduttava öljykatastrofeihin kuin epidemioihin: ne tulevat ajallaan, mutta meidän on oltava valmiita pysäyttämään niiden vaikutukset.

Soundtrack: The Prodigy, Breathe.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

” Ellei Yhdysvallat tuota omaa öljyään, se joutuu ostamaan sitä regressiivisiltä tyranneilta, joiden ympäristöstandardit ovat usein liki olemattomat. ”

Uskotko sinä tosiaan näihin sanoihin? Mistä olet copypastennyt tekstin? CIAltako? Kutsutko itseäsi toimittajaksi, propagandisti olisi osuvampi.

Pieni vinkki Terästotuudelle: keskustelua ei yleensä kannata aloittaa solvaamalla toista osapuolta. Se harvemmin johtaa rakentavaan debattiin. Toiseksi, kumman uskot tuottavan öljyä vastuullisemmin: Yhdysvaltojen vai Nigerian?

Yhdysvallat, sen paremmin kuin Nigeriakaan, ei tuota öljyä. Molemmissa maissa häärivät samat öljy-yhtiöt, jotka huolehtivat tuotannosta. Tokihan näillä yhtiöillä on tukeva ote molempien maiden hallinnoista.
Halutessaan Yhdysvallat voi kuitenkin vaatia sinne tuotavalta öljyltä juuri sellaiset sertifikaatit, kuin katsoo hyväksi.

Mutta mikä on todellista populismia?
Kirjoitit: ”tosiseikkoja: maailma tarvitsee öljyä vielä vuosikymmeniä, ja öljynporaus merialueilla on välttämätöntä.”
Eikö tämä ole populismia pahimmasta päästä?
Kun puhutaan energian tarpeesta, tulisi minusta sana ”tarve” määritellä jotenkin yksiselitteisemmin, koska koko energiakeskustelu on täynnä tarkoitushakuisia termejä.
”Tarpeen” tilallahan voitaisi käyttää aivan hyvin sanaa ”halu” tai ”himo”, ilman että se vääristäisi kuvaa todellisuudesta mitenkään.
Kasvavaa energiantarvetta voitaisi kutsua lisääntyväksi ahneudeksi tai pahenevaksi addiktioksi.
Ydinvoimalaa olisi täysin perusteltua kutsua ydinjätteentuotantolaitokseksi sen pitkäikäisen päätuotteen mukaan, vaikka sitä nyt kutsutaan voimalaksi sen hetkellisesti tuottaman sivutuotteen perusteella.

Kun joku sanoo, että ”öljynporaus merialueilla on välttämätöntä”, lause ei oikeastaan kerro mitään öljynporauksesta, vaan puhujan omista arvoista ja asenteista.
Puhujahan tahtoo oikeastaan vain sanoa, että ”voidakseni jatkaa entistä välinpitämätöntä elämäntapaani ja maksattaa sen kustannukset tulevilla sukupolvilla, on öljyä porattava myös merellä.”

Exxon Valdez pasautti kivelle. Tuli ihan pikkuisen oilia.
Nyt, aikojen kuluttua, oljy-yhtiot ovat saaneet tiedotuksen haltuunsa.

Siella Alaska-Kanadassa kalat ja muut elukat voivat PAREMMIN kuin ennen tata oljyonnettomuutta.
Kalat ja merenelukat olivat ODOTTANEET vuosiiljoonia etta tama trossaus tulisi. Paasisi vihdoinkin elamaan!

Muutaman vuoden perasta tamakin uutinen on BP:n voitto!

Ztsernobylissakin luonto voi paremmin kun ennen pikkuista tupsausta…

Pekka Raukko: Molemmissa maissa öljyntuotannosta vastaavat kansainväliset suuryritykset, totta, mutta molemmissa maissa ne ovat vastuussa paikallisesti kirjoitetulle ja valvotulle lainsäädännölle.

Me voisimme lopettaa öljyn käytön heti, totta. Me voisimme myös ajaa alas ydinvoimalat muutamassa päivässä. Kaikkihan on aina mahdollista. Tosin, meidän pitää tässä tapauksessa hyväksyä päätöksen seuraukset, eli valtava työttömyys, leviävä nälänhätä, kaupunkien kutistuminen, terveyskriisit, sekä paikoittain rajusti lisääntyvä saastutus.

Itse uskon enemmän hallittuun ja turvalliseen siirtymiseen kohti uusia energiamuotoja. Se ei tapahdu edes parissa vuodessa.

Välitön luopuminen ydinjätteentuotantolaitoksista ja fossiilisista polttoaineista ei ole varmasti ongelmatonta, mutta…

Hallittu siirtyminen kohti uusia energiamuotoja ei tapahdu koskaan, jos suunta on päinvastainen. Ydinjätteentuotantolaitoksista ei siis luovuta hallitusti rakentamalla niitä lisää, vaan luopumalla vähitellen nyt olemassa olevista. Sama koskee tietysti fossiilisia polttoaineita.

Valitsemalla hallitun luopumisen nykyisistä vastuuttomista energiantuotantotavoista, voimme välttää kuvailemasi dystopian. Jos valitsemme esittämäsi ”business as usual” -linjan, eli ”pakollisen öljyn pumppaamisen mereltä”, emme vältä dystopiaa, vaan siirrämme sen moninkertaisena lapsillemme ja lapsenlapsillemme.

Eli hallittu siirtyminen kohti kestävää energiapolitiikkaa tarkoittaa todellakin sitä, että muutamme suunnan välittömästi, emmekä esimerkiksi hyväksy näitä Merisalon ykköshallituksen esittämiä ydinvoimalupia muka viimeisenä lämpimänä lirauksena punttiin.

Pekka Raukko kirjoitti:

”Hallittu siirtyminen kohti uusia energiamuotoja ei tapahdu koskaan, jos suunta on päinvastainen. Ydinjätteentuotantolaitoksista ei siis luovuta hallitusti rakentamalla niitä lisää, vaan luopumalla vähitellen nyt olemassa olevista. Sama koskee tietysti fossiilisia polttoaineita.”

Jos nyt oikein ymmärrän niin Pekka Raukko lobbaa sekä ydinjätteentuotantolaitoksia että hiilidioksidituotantolaitoksia vastaan. Se on hienoa.

Paitsi että järkevät vaihtoehdot puuttuvat. Niin Pekalta kuin muiltakin. Tuulivoiman varaan ei perusenergianhuoltoa voida rakentaa koska usein ei tuule. Sellaiseen risuralliin taas ei ole rahaa eikä rahkeita että sillä korvattaisiin hiili, öljy, maakaasu ja ydinvoima.

Riski-Ana

Järkevien vaihtoehtojen olemassaolo tai puuttuminen riippuu täysin ”järkevyyden” määrittelystä.

Ovatko esimerkiksi ydinjätetuotanto ja ilmakehän vakava vaurioittaminen järkeviä vaihtoehtoja?
Ja jos ovat, kuinka käsite ”järkevä” on silloin määritelty.
Voiko olla järkevää riskeerata omien lastenlastemme tulevaisuus vain siksi, että tahdomme pitää kiinni hedonistisista riippuvuuksistamme?

Uusiutuvilla ja vastuullisilla tuotantotavoilla emme ehkä koskaan kykene tyydyttämään loputtomasti kasvavaa energiankulutusta, mutta onko loputon kulutuksen kasvu itsessään järkevä vaihtoehto, vai olisiko kuitenkin järkevämpää sopeuttaa kulutus vastuullisen tuotannon määrään?

Pekka Raukko kirjoitti:

”Uusiutuvilla ja vastuullisilla tuotantotavoilla emme ehkä koskaan kykene tyydyttämään loputtomasti kasvavaa energiankulutusta, mutta onko loputon kulutuksen kasvu itsessään järkevä vaihtoehto, vai olisiko kuitenkin järkevämpää sopeuttaa kulutus vastuullisen tuotannon määrään?”

Tässä nyt sattuu kiteytymään mainiosti tämä vihreiden energiahöperehtiminen molemmat jalat tukevasti ilmassa.

Nykyään Suomen energiakulutuksesta yksi neljännes on uusiutuvaa energiaa. Jos lopetamme kulutuksen kasvun, jonka järkevyydestä olemme molemmat samaa mieltä, silti jää se pikku ongelma että millä tuotat sen jäljelläolevan 75%?

Millä saan taloni lämpimäksi ensi talvena. Vai onko tämä pelkästään yksi niistä ”hedonistisista riippuvuuksista” joihin viittaat?

Käytännössä on vaan kaksi vaihtoehtoa energian valtaosan tuottamiseen: fossiilinen tai ydinenergia. Eli se joka puhuu ydinenergiaa vastaan puhuu fossiilisen energian puolesta. Eli ilmaston lämpenemisen kiihdyttäminen ja miljoonien ajaminen ympäristöpakolaisiksi on heidän mielestään pienempi paha kuin ydinjätteen turvallinen sijoitus puolen kilometrin syvyyteen peruskallioon (ikä: 3 miljardia vuotta).

Riski-Ana

Uusiutuvassa energiassa on kyllä riittävästi potentiaalia tuottaa tarvittava lämpöenergia myös siihen 300 m2:n omakotitaloosi, jossa on säästetty eristeissä ja panostettu suoraan sähkölämmitykseen. Joskin se maksaa, ja mikä tietysti pahinta, sinä joudut maksamaan sen itse, etkä voi tyrkätä laskua tuleville sukupolville.
Vastuullisiin energiamuotoihin kuuluu nimittäin kiinteästi sellainen kriteeri, että ne eivät saa ulkoistaa kustannuksia. Tämä sama vaatimushan kuuluu periaatteessa myös markkinatalouden teoreettiseen perustaan, vaikka sitä ei käytännön markkinataloudessa mitenkään huomioidakaan.

Käytännössä ydinenergia ja fossiilinen energia eivät ole toistensa vaihtoehtoja, vaan kyseessä on enemmänkin ”paita & peppu” -tyyppinen ratkaisu. Etenkin meillä, johtuen runsaasta lämpötilariippuvaisesta kulutuksesta, tarvitsee runsas ydinvoimakapasiteetti aina runsaasti säätövoimaa. Ja se on pääosin fossiilista tuotantoa. Ydinvoima ja fossiiliset polttoaineet ovat aina kulkeneet käsi kädessä, eikä ole mitään syytä olettaa että tämä pitkä ja lämmin suhde tulevaisuudessa katkeaisi.

On hassua, kuinka ihmisten aikakäsitys on täysin sekaisin, kun keskustella kahta viikkoa pidemmistä ajoista. Ydinjätelaitos, jonka luvasta päätetään tänään, hautaa (mikäli siihen päädytään) viimeisiä tuotoksiaan noin vuonna 2120. Jätteet ovat maanpäällisessä välivarastossa siis vielä sinun lastenlastenlastenlastenlasten elinaikana. On silkka suuruudenhulluutta ajatella, että voisimme jotenkin ennakoida tulevaisuutta ja yhteiskunnallisia oloja yli sadan vuoden päähän. Vielä hullumpaa on kuvitella, että ydinjäterahaston arvon säilymisestä tulevalle vuosisadalle voisi jollakin olla tietoa. Koko ydinjätebusiness lepää valitettavasti hurskaiden toiveiden varassa.

Ongelmat pitäisi aina pyrkiä ratkaisemaan. Ydinvoima ei parhaassakaan tapauksessa ratkaise yhtään ongelmaa, vaan ainoastaan vaihtaa yhden ongelman toiseksi. Todennäköisemmin se kuitenkin tuo vain yhden ongelman entisten lisäksi

MM: ”Toiseksi, kumman uskot tuottavan öljyä vastuullisemmin: Yhdysvaltojen vai Nigerian?”

Sanotaanko näin, että Nigeria ei valtaa Irakia öljyn takia, eikä Irania (jonne kohta kai marssitaan). 9/11 sisäpiirihomma (jenkkien mainilan laukaukset), mitä olikaan pearl harbour?MM, mitä veikkaat, alkaako Iranin sota false flag ydinpommi-iskulla jenkkeihin? Mistä lopullinen veruke kolmannelle maailmansodalle?

Pekka Raukko

Osaat selvästi ajatella varsin filosofisesti. Käsitteiden pohtiminen on hyvä tapa muuttaa keskustelun suunta ja saada ihmiset miettimään elämän perimmäisiä kysymyksiä. Vaikka nämä perimmäiset kysymykset merkityksestä tulisi pitää jatkuvasti mielessä yhteiskunnassa toimiessa, tämä on miltei mahdotonta, sillä on hyväksyttävä, että elämme tietynlaisessa yhteiskunnassa tietyllä ajalla, ja meillä on tietynlainen systeemi joka toimii tietyllä lailla. Käsitteiden syvällisiin pohdintoihin ei yksinkertaisesti aiota mennä missään hallituksen kokouksessa tms. – kenties tämän takia niin paljon erimielisyyksiä syntyykin? En tiedä. Myöskään tavallisilla töissäkäyvillä ihmisillä ei ole aikaa eikä halua välttämättä pohtia asioita kovinkaan syvällisesti. Suurin osa kansasta varmaan mieluummin feisbuukkaa tai katsoo tv:tä kuin pohtii elämän merkitystä.

Puhut aina tulevien sukupolvien maailman turmelemisesta, ja siitä kuinka itsekkäitä me kaikki olemme – mutta onko mielestäsi mahdollista, että ihmisen olemukseen sisältyy tietty määrä itsekkyyttä? Luonnossa vallitsee sääntö jonka mukaan kaikki pyrkii mahdollisimman alhaiseen energiatilaan – evoluution kuluessa eliöt kehittyvät hyödyntämään ympäröiviä resursseja parhaimmat hyötysuhteen sekä saatavuuden mukaan. Miten ihmiset voisivat olla mitenkään erilaisia?

Vihreät (yleistän suuresti) tuntuvat aina syyllistävän ihmisiä näiden itsekkyyden takia. Onko mahdollista kuitenkaan, että kenties arvostamme epäitsekkyyttä vain koska yhteiskunnassamme vallitsee yhä vahva kristinuskon tuoma arvojärjestelmä? (nietzsche) Onko epäitsekkyys ihmisen luonnollinen ominaisuus?

Ihmettelen suuresti myös tätä vihreiden argumentaatioon kuuluvaa käsitystä luonnollisuudesta: tuntuisi siltä, että useilla vihreillä on mielessään jonkinlainen idylli, että ihmiset ovat luonnon kanssa yhteydessä ja heidän tulee arvostaa luontoa ja suojella sitä ja sen puhtautta omilta haluiltaan. Mistä tällainen käsitys on saanut alkunsa? On luonto aina ollut ”ihan kiva”, ja tärkeä henkisellä tasolla jos palvotaan jotain luonnonjumalia – mutta jo vuosituhannet ei ihminen ole muuta halunnut tehdä kuin valjastaa luonnon omaan käyttöönsä – oliko alkeellinen maanviljely 1000 vuotta sitten ihan kamala juttu, sillä siinä tuhlattiin luontoa kun käytettiin pala maata loppuun ja siirryttiin muualle?

Vihreät usein argumentoivat sillä, että ”jos me kaikki vaan tekisimme näin ja näin, maailma olisi parempi paikka” – tällainen maailman muuttaminen vaatisi ihmisen muuttumista paremmaksi ihmiseksi. Sanoihan Marxkin aikoinaan, että ihminen ei ole vielä valmis kommunismille (ihminen on liian itsekäs) – ensin meidän täytyy kehittyä ihmisinä, vasta sitten voidaan kommunismin aatteet ottaa käyttöön. Kuunteliko kukaan? Ei. Ja milläköhän seurauksilla.

Ihan by the way – on helppo tippua siihen sudenkuoppaan, että ruvetaan luomaan pelkoja ydinjätteen vaikutuksista meidän [(lapsen)x 10^45679]lapsille

http://www.howtopowertheworld.com/image-files/nuclear-waste-graph.png

Jo sadassa vuodessa jätteen aktiivisuus laskee kymmenesosaan alkuperäisestä. Jos kahdensadan vuoden päästä joku haluaisi ihan hirveästi esim. tehdä ydinaseen olkiluodon jätteistä, olisi nähtävä aivan helkkarin paljon vaivaa tämän enää heikosti radioaktiivisen jätteen esiinkaivamiseksi.

BP897

En ole laillasi fatalisti, enkä siksi hyväksy ajatusta että ”me nyt vaan elämme tietynlaisessa yhteiskunnassa”. Jos pitäisin maalailemasi ”kohtalon” muuttamista mahdottomana, niin en kai osallistuisi politiikkaan tai ylipäätään yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Olet toki valitettavan oikeassa siinä, että poliittisessa päätöksenteossa hyvin harvoin pohditaan, saati otetaan huomioon, edes tunnettuja ”perustotuuksia”. Ikävät tosiasiat, kuten ilmastonmuutos kyllä mainitaan juhlapuheissa ja periaateohjelmissa. Käytännön ratkaisut tehdään kuitenkin nämä ”fundamentit” täydellisesti unohtaen, koska tosiasioiden huomioiminen ei ole muka realistista.
Itse ajattelen täysin päinvastoin – ikävienkin tosiasioiden huomioiminen on mitä suurimmassa määrin realismia, vaikka niiden mukaan eläminen tuntuisikin haastavalta (siis vaikealta).

Viittauksesi luonnossa vallitsevaan ”epäjärjestyksen lakiin”, eli entropian kasvuun, pitää maailmankaikkeuden mittakaavassa tietysti paikkansa. Kuitenkin se biosfääri, jonka osia me itsekin olemme, on selkeä paikallinen ”ryppy” tässä pääsäännössä. Ulkopuolisen energian avulla elonkehässä materiaalin entropia ei kasva, vaan pyrkii jatkuvasti vähenemään.

Myös itsekkyydestä ajatuksesi jää puolitiehen. Altruistinen käyttäytyminen on osattu biologiassa selittää jo jonkin aikaa ”geenin itsekkyydellä”. Kun minä puhun tulevien sukupolvien edusta, puolustan tosiasiassa itsekkäästi omien geenieni etua seuraavissa sukupolvissa.
Arkikielessä tätä kutsutaan esimerkiksi ”äidinrakkaudeksi” ja ihmisen kaltaisella sosiaalisella laumaeläimellä on luonnonvalinta laajentanut tämän altruistinen käytöksen koskemaan laajempaa lajitovereiden joukkoa.

Mitä tulee ”luonnollisuuteen”, niin itsekin vierastan koko ajatusta. Luonnossa kaikki on luonnollista, mutta silti esimerkiksi kannibalismi ei kuulu minusta meidän yhteiskuntaamme.
Minulle luonnolla on sekä itseisarvo, jonka olemassaoloa ei voi jäännöksettömästi perustella. Sen lisäksi luonnolla on ihmisen näkökulmasta ”käyttöarvo”. Molemmat on minusta riittäviä syitä pyrkiä säilyttämään luonto monimuotoisena ja elinvoimaisena, mutta keskustelen mieluimmin jälkimmäisestä, koska sitä voi rationaalisesti perustella.

Luonnontieteellisestä näkökulmasta on minusta melko kiistatonta, että olemme ainakin toistaiseksi täydellisen riippuvaisia muun luonnon tuottamista ”ekosysteemipalveluista”. Tämä triviaali tosiasia kuitenkin unohtuu lähes poikkeuksetta poliittisessa päätöksenteossa, jossa ajatellaan maailman olevan ”taloustieteellinen roolipeli”.
Itse en kuitenkaan pidä taloustiedettä edes oikeana tieteenä, sillä sen keskeisissä teorioissa jätetään huomiotta sellaisia maalaisjärjellä ymmärrettäviä perusasioita kuten maapallon rajallisuus.

Mitä tulee ydinjätteen kaivamaan sudenkuoppaan, niin aivan noin syvälle ei tarvitse tippua. Sinunkin lapsenlapsenlapsen elinaikana meillä on nyt mahdollisesti päätettävän ydinvoimalan täysin tuoretta ydinjätettä maanpäällisessä välivarastossa. Eikä pommin rakentaminen suinkaan ole se ydinjätteen merkittävin riski, vaikka ydinteknologian leviämistä nykyisin voimakkaasti rajoitetaankin juuri ydinvoiman kiistattoman sotilaallisen kytköksen vuoksi.

Pekka Raukko kirjoitti: ”Uusiutuvassa energiassa on kyllä riittävästi potentiaalia tuottaa tarvittava lämpöenergia myös siihen 300 m2:n omakotitaloosi, jossa on säästetty eristeissä ja panostettu suoraan sähkölämmitykseen. ”

Niinpä niin. Epämääräisessä ”uusiutuvassa energiassa” on runsaasti potentiaalia tyydyttämään kaikki energiatarpeemme. Näinhän se epistola menee.

Unohdat kuitenkin kertoa mitä se uusiutuva energia on. Miten Suomi pyörii uusiutuvan energian avulla, taloni lämpiää paukkupakkasilla kun on tyyntä, aurinkoa näkee vain televisiossa ja merikin on jäässä? Tämä kun kerrot niin olet jo ratkaissut ihmiskunnan energiaongelman. Nobelin palkinto on taattu.

Ongelman ydin on nimenomaan siinä että risuvoimalla tämä maa ei toimi. Ja muuta ei ole heittää peliin kun turvekin on julistettu fossiiliseksi polttoaineeksi ja koskien valjastus on suojelulla estetty.

Pelkästään tuulivoimassa on moninkertainen potentiaali suhteessa Suomen kokonaisenergiankulutukseen.
En väitä, että koko energiantarpeen tyydyttäminen tuulivoimalla olisi mitenkään päin järkevä tavoite, mutta potentiaali on olemassa ja se on teknisesti mahdollista.
Vaikka tuulivoima tuottaakin enemmän juuri talvikaudella, kun ilma on raskaampaa, tarvitsee se luonnollisesti rinnalleen energian varastointia, esimerkiksi vettä vedyksi hajottamalla. Tässäkin tekniikka on valmista, mutta hinta on toistaiseksi korkea.

Olennaista olisi palata nykyisestä ökyrakentamisesta kohtuullisen kokoisiin asuntoihin ja rakentaa nekin matalaenergiataloiksi. Törkeän edullinen energia on kannustanut meitä rakentamaan asunnoiksi valtavia harakanpesiä.
Lämmittämiseen ei myöskään ole järkevää käyttää sen paremmin suoraa sähkölämmitystä, kuin sorvattuja shakkinappuloitakaan. Lämpö on järkevää tuottaa selvästi vähemmän jalostetulla energialla ja polttoaineella.

Kaikki tämä on periaatteessa jokaisen peruskoulun käyneen tiedossa, joten Nobelin palkintoon tällä tuskin yltää.

Oletko muuten sitä mieltä, että turve ei olisi fossiilista polttoainetta, jos sitä ei olisi sellaiseksi julistettu? Eikö luonnontieteellisillä faktoilla sinusta ole mitään tekemistä asian kanssa?

Pekka Raukko kirjoitti: ”Oletko muuten sitä mieltä, että turve ei olisi fossiilista polttoainetta, jos sitä ei olisi sellaiseksi julistettu? Eikö luonnontieteellisillä faktoilla sinusta ole mitään tekemistä asian kanssa?”

Tämä on mielenkiintoinen kysymys. En ole tavannut vielä sellaista luonnontieteilijää joka väittäisi ettei turve kasvaisi edelleen Suomeessa. Siis uusiutuisi.

Turve toki uusiutuu aivan kuten öljykin.
Molemmilla uusiutumisnopeus on kuitenkin niin vaatimaton, että ne katsotaan fossiilisiksi tai, kuten savolaiset vieräleuat viäntävät, semifossiilisiksi.
Turpeella uusiutumisnopeus on selvästi nopeampi, eli vain tuhansia vuosia, mutta ilmastonmuutoksen näkökulmasta turve on kuitenkin hitaasti, tai oikeastaan AIVAN LIIAN hitaasti uusiutuva luonnonvara.

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/turveko-uusiutuvaa-energiaa-vapo-kayttaa-vanhaa-tietoa

Maulan kirjoitus pitää sisällään, ainakin rivien välisssä, öljyntuottajan mielistelyä.
Tottakai tarvitaan ölyä.
Turmassa on kuitenkin syynsä ja osasyy voi olla piittaamattomuutta, huolimattomuutta,
ahneuden maksimointia ja ties mitä.

Öljyä pitää tuottaa ja vaikeassa paikassa pitää olla tavanomaista huolellisempi.