Me olemme kaikki keynesiläisiä

Ovatko konservatiiviset taloustieteilijät tämän vuosikymmenen tyrmistyneitä marxilaisia? Siltä näyttää.

Tammikuisessa New Yorker -lehdessä toimittaja John Cassidy vieraili University of Chicagon kampuksella (maksullinen artikkeli). Yliopisto on tunnettu neoklassisen, säännöstelyn purkua ja monetarismia ajaneen talousajattelun keskuksena. Chicagon koulukunnan taloustieteilijät ovat rohmunneet Nobeleita, muokanneet Yhdysvaltain neoliberaalia talousajattelua viime vuosikymmenet, sekä mätkineet säännöstelyyn ja aktiiviseen valtioon uskovia keynesiläisiä tehokkaasti.

Vuoden 2008 pankkikriisi ja markkinoiden romahdus on pakottanut monet tiedemiehistä pohtimaan olettamuksensa uusiksi. Markkinat eivät osanneetkaan säädellä itseään. Valtion väliintulo pankkien pelastamiseksi oli pakollinen veto.

Cassidy haastatteli jutussaan monia Chicagon koulukunnan edustajia. Talouden ja lain suhdetta tutkinut Richard Posner (koulutukseltaan juristi, mutta eräs Yhdysvaltain kiinnostavimmista talouskirjoittajista) on kääntänyt takkinsa liki täysin. Gary Becker, vuoden 1992 nobelisti, myöntää säännöstelyn purkamisen menneen liian pitkälle. Yliopiston nuoremmat tiedemiehet kuten Raghuram Rajam ovat Beckerin kanssa samoilla linjoilla.

Yliopiston jäljellä olevat tosiuskovat, kuten Eugene Fama ja John Cochrane, kuulostavat pankkikriisin varjossa yhtä vakuuttavilta kuin kadunkulmien vaahtoisuiset fundamentalisti-saarnaajat tai vakaumukselliset kommunistit Berliinin muurin raunioilla. He syyttävät valtion säännöstelyä ja väliintuloa markkinoiden romahtamisesta. Ideat ovat täydellisiä, mutta todellisuus oli väärässä.

Tervetuloa takaisin, professori Keynes. Taloustiede on kaivannut teitä.

Soundtrack: Kris Kristofferson, Sunday Morning Coming Down.