Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Marko, Mohammed ja kahden maahanmuuttajan joulutervehdykset

Blogit Americana 23.12.2016 19:17
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Kävin ennen Suomen joulumatkaani parturini siistittävänä.

Mohammed on ollut muutaman vuoden ajan paitsi parturini myös ystäväni. Katsomme satunnaisesti urheilumatsin yhdessä, rupattelemme maailmasta, politiikasta ja perheistämme.

Kuten nimestä voi arvata, Mohammed on muslimi. Hän noudattaa islamin ruokasäännöksiä, rukoilee päivittäin ja paastoaa ramadanin aikana. Silti hänen omatuntonsa ja uskontulkintansa sallii pari satunnaista virvoketta kristityn ja juutalaisen kaveriporukkamme kanssa.

Olemme molemmat maahanmuuttajia. Mohammed syntyi Senegalissa mutta on asunut reilun vuosikymmenen Yhdysvalloissa. Leikatessaan maantaina tukkaani Mohammed kertoi hiljattain tapaamastaan algerialaisesta maahanmuuttajasta joka oli valittanut kokemuksiaan Yhdysvalloissa.

”Kaveri sanoi, että Amerikka on ennakkoluuloinen maa. Hän valitti, kuinka ihmiset vierastavat hänen rukoiluaan ja kuinka työnhaku on hänelle hankalaa. Jannu oli todella kypsynyt.”

 

Mohammed jatkoi omilla kokemuksillaan: ”Onko täällä ennakkoluuloja? Totta kai, mutta niitä on kaikkialla – jopa Senegalissa. Jos minä vaikkapa muuttaisin Senegalin sisällä uuteen kaupunkiin, paikalliset helposti vierastaisivat minua – ainakin aluksi.”

”Ihmiset aina palkkaavat mieluummin jonkun jonka he tuntevat entuudestaan, oman heimon tai kansakunnan jäsenen. Näin se vain toimii, ja meidän pitää varautua siihen”, Mohammed jatkoi.

”Ihmiset vierastavat sitä, mitä he eivät tunne. Tulen töihin aikaisin, ennen salongin aukenemista, ja menen takahuoneeseen, levitän mattoni ja sanon rukoukseni. Jos en ehdi rukoilemaan kunnolla, teen sen töiden jälkeen kotonani.”

”En ymmärrä miksi jotkut raivoavat yhteiskuntaa vastaan joka yrittää auttaa heitä? Typerää puuhaa.”

Kulttuurin on oltava joustava voima.

Pienyrittäjä Mohammed ja professori Marko jatkoivat keskustelua maahanmuutosta. Vaikka taustamme ovat hyvinkin erilaisia, mielipiteemme ja kokemuksemme olivat monessa mielessä samanlaisia.

Me molemmat uskoimme, että kulttuurin on oltava joustava voima. Maahanmuuttajien on hyväksyttävä paikalliset pelisäännöt ja kanta-asiakkaiden olisi hyvä suhtautua tulijoihin avomielisesti ja ymmärtäen. Totesimme myös, että me olemme uudessa ympäristössämme vähemmistössä, ja meidän pitää joustaa kulturaalisissa kitkatilanteissa enemmän kuin kanta-asukkaat.

Olemme myös molemmat amerikkalaistuneita, urheilumieltymyksistä tapakulttuuriin. Me olemme tavanneet toisemme kulturaalisessa välimaastossa, jossa amerikkalaisuus ja jaetut kokemukset ovat antaneet senegalilaiselle veturimiehen pojalle ja suomalaiselle maalaisperheen kasvatille yhteisen kielen, tehden meistä kavereita.

Rasismia ja ennakkoluuloja vastaan pitää taistella. Mutta myös rasismin kohteiden on ymmärrettävä, että jossain määrin ennakkoluulot ja pelot kuuluvat ihmisluonteeseen. Niitä vastaan on hyvä kamppailla, mutta tässä taistelussa on syytä käyttää tilanteen vaatimia aseita.

Suora aktivismi on paikoitellen erittäin tarpeellista, mutta kumpi tehoaa loppupeleissä paremmin: jatkuva huuto ja valitus siitä, kuinka paska paikka uusi kotimaa on ja kuinka se on täynnä rasisteja, vai pelkojen häivyttäminen ystävällisyyden ja sopeutumisen avulla?

 

Kun tukkani oli valmis, halasimme hyvästiksi. ”Hyvää joulua, Marko!” Vastasin toivottamalla Mohammedille hyvää lomaa ja uutta vuotta.

Hyvää joulua, hanukkaa, talvipäivän seisausta ja muita juhlapyhiä kaikille Americanan lukijoille!


Soundtrack: James Brown, Santa Claus Go Straight to the Ghetto