Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Maltti on valttia – maahanmuutossakin

Blogit Americana 5.11.2013 19:27
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Maahanmuutto on ilmiö, josta meillä on enemmän mielipiteitä kuin tietoa. Paul Collierin uusi kirja Exodus: How Migration Is Changing Our World tarjoaa tasapainoisen ja kiihkottoman katsauksen modernien muuttoliikkeiden hyötyihin ja haittoihin.

Collier on Afrikan tutkimiseen keskittynyt taloustieteiden professori Oxfordista, sekä eräs tieteenalan tämän hetken kiinnostavimpia ja kansantajuisempia ajattelijoita. Miehen aikaisemmat teokset The Bottom Billion ja The Plundered Planet pohdiskelivat kehitysavun ja ympäristöpolitiikan luonnetta viileän analyyttisesti. Exodus tarkkailee maahanmuuttoa samalla ideologisesti joustavalla otteella.

Maahanmuuttokeskustelu on pahimmillaan melko rasittavaa ja tautologista toistoa, jossa niin puolustajat kuin vastustajatkin ovat jumiutuneet toistamaan kaavamaisia mantrojaan. Collierin kirja tarjoaa rakentavan yrityksen tutkia maahanmuuton hyötyjä ja haittoja maahanmuuttajille, heidän kotimailleen, sekä maahanmuuttajien vastaanottajille.

Monet maahanmuuton vastustajista hakevat polttoaineensa rasismista ja valitettavasta nurkkakuntaisuudesta, mutta myös maahanmuuton puolustajilla on heikkoutensa, Collier muistuttaa. Heidän liberalisminsa on myös umpimielistä, usein kieltäen kaiken keskustelun aiheesta ja leimaten asiallisetkin kriittiset lauseet vihapuheeksi.

Collier argumentoi, että muuttoliikkeet ovat pohjimmiltaan hyväksi sekä vastaanottajille, lähettäjämaille, että maahanmuuttajille itselleen. Silti, liian mittava maahanmuuttoliike ja täydellinen rajojen aukaiseminen vahingoittaisivat koko maailmaa. Maltti ja kontrolli ovat valttia – myös muuttoliikkeiden hallinnassa.

Maahanmuuttajat tuovat vastaanottajamaille taloudellista hyötyä, mutta sen suurutta ei kannata liioitella, Collier sanoo. Yleensä vastaanottajamaiden köyhimmät asukkaat kokevat maahanmuuton negatiivisena, johtuen uudesta kilpailusta työmarkkinoilla (tai sossun luukulla), mutta yhteiskuntien muut segmentit hyötyvät muuttovirroista, niin taloudellisesti kuin arkipäivän kokemuksissakin (moniko meistä syö etnistä ruokaa viikottain?).

Siirtolaisten lähtömaille muuttovirrat tarjoavat myös taloudellisen dilemman. Vauraaseen maahan lähteneet siirtolaiset yleensä lähettävät taakse jääneelle perheelleen rahaa ja muuta apua. Viime vuonna siirtolaiset lähettivät kotimaihinsa yhteensä noin 400 miljardia dollaria, eli tuntuvan summan köyhien maiden rahavirroissa. Toisaalta, Collier muistuttaa, että esimerkiksi Haitin menettämät 130 000 koulutettua maastamuuttajaa haittaavat vakavasti maan kehittämistä toimivaksi ja paremmaksi valtioksi.

Siirtolaisille itseilleen kokemus on miltei aina positiivinen. Ellei uusi maa miellytä tai tarjoa mahdollisuuksia parempaan elämään, he voivat palata kotiin tai muuttaa uuteen paikkaan.

Collierin lagom är bäst -argumentti ei ole mediaseksikäs tai auo uusia uria, mutta sen voima piilee sen arkipäiväisessä tehokkuudessa. Hallittu siirtolaisuus on hyväksi, Collier sanoo, mutta liian nopea muutos voi tappaa kultamunia munivan hanhen. Vauraat maat ovat vauraita, sillä niiden hallinnolliset kulttuurit ovat useimmiten parempia kuin köyhien maiden vastaavat. Vauraiden maiden on kyettävä turvaamaan heidän kulttuurinsa jatkuvuus, ja liian nopea ja mittava maahanmuutto saattaa muokata kulttuuria myös negatiivisella tavalla.

Collier painottaa kulttuuria ja muistaa tehdä pesäeron rodun ja kulttuurin välille. Sekä rasistit että yltiöliberaalit ovat liian usein surutta sekoittaneet nämä kaksi konseptia keskenään, johtaen keskustelun rapautumiseen pelkäksi huutokilpailuksi poteroiden välillä. Collierin faktavetoinen, maltillinen ja pohjimmiltaan hyvin humaani kirja on virkistävä sekä valaiseva keskustelun kohottaja.

Soundtrack: Gracias, HKI.