Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Maltti on valttia – maahanmuutossakin

Marko Maunula
Blogit Americana 5.11.2013 19:27

Maahanmuutto on ilmiö, josta meillä on enemmän mielipiteitä kuin tietoa. Paul Collierin uusi kirja Exodus: How Migration Is Changing Our World tarjoaa tasapainoisen ja kiihkottoman katsauksen modernien muuttoliikkeiden hyötyihin ja haittoihin.

Collier on Afrikan tutkimiseen keskittynyt taloustieteiden professori Oxfordista, sekä eräs tieteenalan tämän hetken kiinnostavimpia ja kansantajuisempia ajattelijoita. Miehen aikaisemmat teokset The Bottom Billion ja The Plundered Planet pohdiskelivat kehitysavun ja ympäristöpolitiikan luonnetta viileän analyyttisesti. Exodus tarkkailee maahanmuuttoa samalla ideologisesti joustavalla otteella.

Maahanmuuttokeskustelu on pahimmillaan melko rasittavaa ja tautologista toistoa, jossa niin puolustajat kuin vastustajatkin ovat jumiutuneet toistamaan kaavamaisia mantrojaan. Collierin kirja tarjoaa rakentavan yrityksen tutkia maahanmuuton hyötyjä ja haittoja maahanmuuttajille, heidän kotimailleen, sekä maahanmuuttajien vastaanottajille.

Monet maahanmuuton vastustajista hakevat polttoaineensa rasismista ja valitettavasta nurkkakuntaisuudesta, mutta myös maahanmuuton puolustajilla on heikkoutensa, Collier muistuttaa. Heidän liberalisminsa on myös umpimielistä, usein kieltäen kaiken keskustelun aiheesta ja leimaten asiallisetkin kriittiset lauseet vihapuheeksi.

Collier argumentoi, että muuttoliikkeet ovat pohjimmiltaan hyväksi sekä vastaanottajille, lähettäjämaille, että maahanmuuttajille itselleen. Silti, liian mittava maahanmuuttoliike ja täydellinen rajojen aukaiseminen vahingoittaisivat koko maailmaa. Maltti ja kontrolli ovat valttia – myös muuttoliikkeiden hallinnassa.

Maahanmuuttajat tuovat vastaanottajamaille taloudellista hyötyä, mutta sen suurutta ei kannata liioitella, Collier sanoo. Yleensä vastaanottajamaiden köyhimmät asukkaat kokevat maahanmuuton negatiivisena, johtuen uudesta kilpailusta työmarkkinoilla (tai sossun luukulla), mutta yhteiskuntien muut segmentit hyötyvät muuttovirroista, niin taloudellisesti kuin arkipäivän kokemuksissakin (moniko meistä syö etnistä ruokaa viikottain?).

Siirtolaisten lähtömaille muuttovirrat tarjoavat myös taloudellisen dilemman. Vauraaseen maahan lähteneet siirtolaiset yleensä lähettävät taakse jääneelle perheelleen rahaa ja muuta apua. Viime vuonna siirtolaiset lähettivät kotimaihinsa yhteensä noin 400 miljardia dollaria, eli tuntuvan summan köyhien maiden rahavirroissa. Toisaalta, Collier muistuttaa, että esimerkiksi Haitin menettämät 130 000 koulutettua maastamuuttajaa haittaavat vakavasti maan kehittämistä toimivaksi ja paremmaksi valtioksi.

Siirtolaisille itseilleen kokemus on miltei aina positiivinen. Ellei uusi maa miellytä tai tarjoa mahdollisuuksia parempaan elämään, he voivat palata kotiin tai muuttaa uuteen paikkaan.

Collierin lagom är bäst -argumentti ei ole mediaseksikäs tai auo uusia uria, mutta sen voima piilee sen arkipäiväisessä tehokkuudessa. Hallittu siirtolaisuus on hyväksi, Collier sanoo, mutta liian nopea muutos voi tappaa kultamunia munivan hanhen. Vauraat maat ovat vauraita, sillä niiden hallinnolliset kulttuurit ovat useimmiten parempia kuin köyhien maiden vastaavat. Vauraiden maiden on kyettävä turvaamaan heidän kulttuurinsa jatkuvuus, ja liian nopea ja mittava maahanmuutto saattaa muokata kulttuuria myös negatiivisella tavalla.

Collier painottaa kulttuuria ja muistaa tehdä pesäeron rodun ja kulttuurin välille. Sekä rasistit että yltiöliberaalit ovat liian usein surutta sekoittaneet nämä kaksi konseptia keskenään, johtaen keskustelun rapautumiseen pelkäksi huutokilpailuksi poteroiden välillä. Collierin faktavetoinen, maltillinen ja pohjimmiltaan hyvin humaani kirja on virkistävä sekä valaiseva keskustelun kohottaja.

Soundtrack: Gracias, HKI.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Asia on huomattavan monisyinen, siinä mielessä kirjoitus oli varsin yksinkertaistava. Esim Suomessa on huomattavan korkea sosiaaliturva verrattuna vaikkapa tyypillisesti USAhan. Tämä ikävä kyllä merkitsee vetovoimatekijää juuri niiden maahanmuuttajapiirien kohdalla jotka pärjäävät huonosti ILMAN tuota mainittua korkeata sosiaalitukien tasoa ja toisaalta ”työntötekijää” niiden kohdalla jotka pärjäävät ilmankin – hehän vain kärsivät ilmiöstä maksajana.
Käytännössä tuo näkyy esim siinä että USAssa yliopistoissa, työelämässä ja bisnesmaailmassa varsin hyvin menestyneitä korealaisia ei Suomessa näy juuri ollenkaan. Sen sijaan sosiaalisten tulonsiirtojen varassa eläviä näkyy runsaasti.

Suomi haalii ympäri maailmaa ihonvärin ja kansallisuudn nojalla maahamme mahdollisimman vaikeasti soipeutuvaa ja ammatti-,kielitaidontonta porukkaa ajatuksella, että maan maan asiat sekaisin ja näytellään rikasti hyvistä verorahoilla. Filantoripiaa harjoittavien sosseituviheriöiden pitäisi maksaa omasta pussistaan lemmikkiensä ylöspito. Töihin tuleva valkoihoinen on kirosanan kun ayväki pelkää että tulokas tekee halvemmalla ja parempaa.

Suomessa on hyvin vähän maahanmuuttajia. Se ei tunnu sossujonoissa eikä työttömien kilpailussa. Ranskassa asuvana ja Suomessa silloin tällöin käyvänä minusta suomalainen maahanmuutokeskustelu on huvittavaa ja toisaalta surullista: Rasismia, toisten kulttuurien vastustamista. Ranskassa on sama puhe ja sama rasismi, mutta täällä maahanmuuttajia on enemmän kuin Suomessa asukkaita, joten huoli maahanmuutosta on aito – mutta rasismi ei ole koskaan hyväksyttävää.

Suomessa ei ole myöskään Ranskan tapaan siirtolaislähiöitä jotka ovat käytännössä irtaantuneet maan oman lainkäytön piiristä. Vuoden 2005 tapahtumat eivät taida olla enää nimimerkki Janne Mäkisen muistissa?

”Collier painottaa kulttuuria ja muistaa tehdä pesäeron rodun ja kulttuurin välille. Sekä rasistit että yltiöliberaalit ovat liian usein surutta sekoittaneet nämä kaksi konseptia keskenään, johtaen keskustelun rapautumiseen pelkäksi huutokilpailuksi poteroiden välillä.”

Rasisti-korttia on lätkinyt kirjoituksissaan pöytään ahkerasti myös muuan Marko Maunula Atlantasta kirjoittaessaan havaintojaan uuden asuinmaansa ilmiöistä. Esimerkkinä vaikkapa kirjoitus otsikolla ”Lähiöiden kriisi”, SK 4.8.2013

Vähän viilaten: ”Vauraiden maiden on kyettävä turvaamaan *heidän?* kulttuurinsa jatkuvuus.” *Niiden! + Emme syö etnistä ruokaa, vaan eksoottista.

Janne Mäkinen Ranskasta: Suomi on kuitenkin ollut hyvä ollessaan maltillinen. Ranska, Ruotsi, Iso-Britannia, muutaman mainitakseni — kaikki pyörivät nyt ilmiselvissä ongelmissa (jotka niiden omatkin poliitikot myöntävät) liian liberaalin, naiivin, jopa itsekkään aikaisemman mamupolitiikkansa kanssa. Höpön löpö, Suomessa on sitä maahanmuuttoa — ja saa sitä ollakin. (Tuskin kukaan siitä riemuitsisi, jos Suomi ei kiinnostaisikaan ketään??) Maahanmuuttajilla on Suomessa verrattain hyvät olot ja Suomea ei kannata lähteä vertaamaan Amerikkaan — siellä on paljon sellaisia vetonauloja, joita Suomella ei ole, ja se voi niiden turvin karsia muusta pois huoletta. Suomi ja Amerikan suurliittovaltio nyt vain kamppailevat aivan omissa sarjoissaan.

Mielestäni Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut kelvollisella tasolla sikäli, että skeptisiä ollaan ollut kaikkien länsimaisten vertaistemme toimintaa kohtaan tässä politiikassa — nyt alkaa ilmetä, että hyvä niin — silti hanoja ei me olla tyystin suljettukaan. Voi olla, että maahanmuuttajien tuomia hyötyjä keskitasolla kyllä liioitellaan, mutta tiedän siitä huolimatta runsaasti tapauksia, jotka muuttivat Suomeen, koska ehkä tunsivat, että ”aiemmassa elämässä on ollaan oltu suomalaisia.” Se sisu, mitä joillain heistä nimittäin ilmenee, on käsin kosketeltavissa, ja sitä ei joka vastaantulevalta hemmolta enää löydykään. Kyllä näihin rautaisiin sankareihin minulla ainakin uskoa riittää — parannettavaa tietysti itse kullakin on.

MM: ”Collier argumentoi, että muuttoliikkeet ovat pohjimmiltaan hyväksi sekä vastaanottajille, lähettäjämaille, että maahanmuuttajille itselleen. Silti, liian mittava maahanmuuttoliike ja täydellinen rajojen aukaiseminen vahingoittaisivat koko maailmaa. Maltti ja kontrolli ovat valttia – myös muuttoliikkeiden hallinnassa.”
Tuo lienee se perimmäinen seikka, josta maahanmuuttokritiikki länsi-Euroopassakin on syntynyt. Pieni maahanmuutto ei ole ongelma, vaan suurimittainen kehitysmaaperäinen, jota ei koeta rakentavaksi. Maahanmuuttoa kun on hyödyllistä ja haitallista riippuen pitkälti lähtökulttuurista. Itäaasialaisethan sopeutuvat paremmin kuin lähi-itäläiset tai afrikkalaiset ja karibialaiset, jos rikostilastoja katsotaan, ihan esimerkkinä, josta ehkä tulisi oppia.

MM: ”Hallittu siirtolaisuus on hyväksi, Collier sanoo, mutta liian nopea muutos voi tappaa kultamunia munivan hanhen.”
Länsi-Euroopan ongelmana ilmeisesti onkin ollut juuri se, että on toteutettu liian suurta siirtolaisuutta, johon valtio ja yhteiskunta eivät ole kyenneet tehokkaasti reagoineet. Ovatko Ranska tai Belgia tai Britannia oikeasti hyötyneet siitä, että maissa on satojentuhansien vahvuinen vähemmistö jostakin aivan toisesta kulttuurista? En vain usko sitä. Hyödyt peittyvät suurten haittojen hämärään. Haitat ovat lopulta suurempia yhteiskunnalle kuin hyödyt. En voi välttyä ajatukselta siitä, että länsi-Euroopan toisen maailmansodan jälkeinen suurin virhe oli maahanmuuton avaaminen siirtomaistansa.

MM: ”Collier painottaa kulttuuria ja muistaa tehdä pesäeron rodun ja kulttuurin välille.”
Ongelma sopeutumisessahan usein onkin kulttuureissa eikä roduissa.

Mielenkiintoinen maastamuuton ja lähtömaan sosiaaliturvan laboratoriokoe tehtiin, kun Itä-Saksa ensin vapautui ja sitten liittyi Länsi-Saksaan. Markasta tuli markka, tuloksena Itä-Saksan teollisuuden tuhoutuminen kustannustehottomana, työttömyys ja muuttoliike Länsi-Saksaan.

Vaihtoehtona olisi ollut Itä-Saksan markan vaihtaminen Länsi-Saksan D-markaksi jollakin alhaisella kurssilla, esim. 10:1. Tuloksena olisi ollut, että jokainen kynnelle kykenevä työläinen olisi lähtenyt länteen parempien palkkojen perään, jäljelle jääneet eläkeläiset taas olisivat olleet rutiköyhiä säästöjen devalvoiduttua.

Eli suo siellä – vetelä täällä. Suurien maantieteellisten elintasoerojen ongelmaan ei ole helppoa ratkaisua.

Etnisen ruuan syömistä varten ei tarvita etnistä kokkia.

Länsimaiden vauraus perustuu muuhunkin kuin hyvään hallinnolliseen kulttuuriin.

Ulkomaalaistaustaisten yliedustus Suomen vankiloissa on tilastollisesti relevantti, kiistaton fakta.

”Vauraat maat ovat vauraita, sillä niiden hallinnolliset kulttuurit ovat useimmiten parempia kuin köyhien maiden vastaavat… …Collier painottaa kulttuuria ja muistaa tehdä pesäeron rodun ja kulttuurin välille…”

Niin, jostain syystä silti muuttoliike kohdistuu nimenomaan kolmansista maista valkoisiin maihin. Tämän kaltaisissa kolumneissa ovela retorinen kikka on se, että ikään kuin esittäydytään ”ääripäiden” väliin asettuvana maltillisena äänenä, mutta silti, kuten tämäkin juttu vähemmän hienovaraisesti tietää kertoa, kansainvaellusta Eurooppaan täytyy jatkaa, sitä kannattaa jatkaa ja sitä on moraalista jatkaa. Tietyssä mielessä tässä kysymyksessä ei ole kuin kaksi eri vaihtoehtoa – joko eurooppalainen vähemmistö pitää ovia auki globaalin enemmistön tunkeutumiselle maihinsa, tai sitten se ei pidä. Maunulan, joka Yhdysvalloista käsin on ennenkin ansioitunut näiden asioiden puolestapuhujana, retorinen bluffi on helppo paljastaa, ja nähdä ainoastaan yhtenä osana loputtomien mediassa olevien maahanmuuttomyönteisten puheenvuorojen sarjaa. Ei Maunula ”malttia” edusta, Maunula edustaa prosessia joka on tuhoisa eurooppalaiselle kantaväestölle.

Yugan puheet ovat tärpättiä monikulttuurisuudelle! Itse en ainakaan kaipaa loppua eurooppalaiselle kantaväestölle, mutta vielä vähemmän haluan loppua ihmiskunnalle mahdollisen sodankäynnin myötä. Eurooppalainen kantaväestö ei sinällään loppua tule pahimmassakaan tapauksessa näkemään, vaan värikästä sekoitusta. Onhan tilanne ymmärrettävä. Ei kai koirafani halua, että kiva koira ajautuu sukupuuttoon — tätä on helppoa ja hyväksyttävää puolestapuhua — mutta miksi ihmisen, joka on kuitenkin mielestäni koiraa merkittävämpi otus, jonkin rodun (vaikkapa gingerit, höh) jatkumon puolustaminen on niin valtava tabu sitten? Kateus, ylpeily, idiotismi — kaukasoidien kohtalon päättävä paha kolminaisuus. Mahtaako niille mitään? :c

Mielenkiintoinen väite, että kokemus on siirtolaiselle itselleen yleensä positiivinen. Esim. Euroopan sisäisen siirtolaisuuden suhteen tilanne saattaa ollakin näin, mutta onko se sitä laajemminkin?

Hiljattain keskustelin Nigeriasta Suomeen muuttaneen miehen kanssa, joka oli sitä mieltä että siellä media antaa Euroopasta niin ruusuisen kuvan, että siirtolaiset joutuvat yleensä pettymään huomatessaan, että elintaso olisi lähtömaassa saattanut olla jopa parempi.

Surullisimmillaanhan nämä tarinat ovat juuri tätä, että oikeata työtä ei saa koska ei osata virheettömästi paikallista kieltä, tai nimi ja ihonväri herättävät rekrytoijassa ahdistusta (ja entistä enemmän kun vastaan tulee toistuvasti rasistisia väitteitä työnvieroksumisesta, rikollisuudesta jne). Korkeastikin koulutetut ihmiset päätyvät siivoamaan tai pahimmillaan ihmiskaupan uhreiksi, eikä kotiinpaluukaan houkuta kun totuuden paljastaminen suvulle olisi niin noloa. Mutta saadaanpahan Etelä-Euroopasta halpoja vihanneksia, kun on loputtomasti tarjolla työvoimaa joka ei pysty vaatimaan itselleen kohtuullisia työoloja.

Itse kaipaisin myös lisää keskustelua perheenyhdistämisistä, joiden helpottaminen ja laajentaminen auttaisi maahanmuuttajia sekä sopeutumaan ja selviytymään uuden kulttuurin keskellä, että parantaisi heidän mahdollisuuksiaan ylläpitää lasten kieli- ja kulttuuriosaamista niin että myös paluu olisi helpompi.

Rikollisia meillä on ollut riittävästi omasta takaa. Nyt lisää haalitaan kritiikittä.
Vaimoni yritettiin ryöstää toissa kesänä keskellä päivää ostoskeskuksessa. Valpas vartija ehti hätiin onneksi.
Tällä viikolla vanha veljeni ryöstettiin ja pahoinpideltiin.
Vaikka kuinka vastuussa olevat yrittävät puhua mustaa valkoiseksi kansan arkikokemukset todistavat toista.
Vähin mitä pitäisi tehdä olisi irrota Schengenin sopimuksesta ja tehdä kunnon rajatarkistukset.

Minulle riitti. Olen nyt persu henkeen ja vereen sananmukaisesti.

Persujen kammo maahanmuuttajiin keskittyy lähinnä muslimeihin ja vääränvärisiin. Yksikään Afrikan maa tai muslimimaa ei kuulu Shengen-sopimukseen.
Ammattirikolliset tulevat Venäjältä ja Balttian maista (usein venäläisiä hekin). Milloin persut ovat heidän maahantuloaan vastustaneet?

Verotaakan alla vaikeroivaa ja työssäkäyvää sekaruokaa syövää ja sotilaspassin omaavaa perusmiestä varmaan kismittää joutilaiden elättäminen ja työnteon tulijoilta kieltäminen. Päivät kuljaillaan kävelykaduilla ja naisia vokotellaan näille höpöjä jutellen saaden naiset koukkuun ja täkäläinen tuulipukunainen osaa keimailla ja keikutella itseään näille mustapekoille ja kohta tekaistaan lapsi rakkauden tunnustuksena ja osoituksena siitä, ettei hän ainakaan ole rasisti, vaan internationalisti ja antipersu. Amerikka ottaa Afrikasta ja muualta aivoja, mutta Suomeen haalitaan mitä kummallisinta porukkaa, jonka sopeuttaminen tulee kalliiksi. Taustalla onkin halu päästä valtion virkaan touhuamaan sellaisella sektorilla, jonka arvosteleminen kustannuksista on sopimatonta ja moraalitonta, ettei ihan rikollistakin. Itä-Euroopasta saisi työteliästä porukkaa, mutta heidän kutsuminen on epähienoa, kun siitä ei saa virkailupaikkoja. Kivempaa on helliä mustaa poikaa ja siten olla piilorasisti. Afrikan pojat olisivat hyvää palvelusväkeä musikaalisen notkeina. Mutta Suomen naisväki haluaa palvella ja tehdä Suomesta Ruotsiin verrattavan sekakansan.

Veljeni ryöstö tällä viikolla on aivan samanlainen kuin runsas viikko sitten mikkeliläiselle kirjailijalle tapahtunut.

http://m.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288613258440.html?ref=og-ref-google.com

Isompien kaupunkien rautatieasemilla pitäisi poliisien tai vartijoiden tarkistaa ettei laiturille ja juniin pääse muut kuin matkalipun lunastaneet.

Jotakin on tehtävä. Muuten meidän puolustuskyvyttömien vanhusten on jäätävä neljän seinän sisään tai meille on palkattava saattaja.

Sapettaaa niin saa…asti. Mieleen tulee myös se, että ennen pitkää on perustettava jonkinlaiset kodinturvajoukot rivakoista lapsista ja lastenlapsistamme.

Äänestyskopissa tehty protesti ei taida enää auttaa. Kansa ottaa vielä oikeuden omiin käsiinsä.

Näitä luetaan juuri nyt