Maga-trumpismi ja republikaanisen isänmaallisuuden ristiriita

Maga-liikkeen jatkuvalla Yhdysvaltojen haukkumisella on liikkeelle huonoja seurauksia, Yhdysvaltain historian professori Marko Maunula kirjoittaa.

Profiilikuva
Blogit Americana
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Estoton isänmaallisuus on ollut osa republikaanien brändiä jo vuosikymmeniä. Amerikan lippuun kääriytynyt U-S-A-hehkutus huipentui 1980-luvulla. Los Angelesin olympialaiset 1984, Rocky IV ja Lee Greenwoodin God Bless the U.S.A. -hitti kiteyttivät ajan hengen.

Ronald Reaganin moraalisesta ehdottomuudesta ja sentimentaalisesta patriotismista tuli oleellinen osa republikaanien identiteettiä. Rauhallinenkin amerikkalaisen yhteiskunnan kritiikki tai analyysi siitä synnytti usein vihaisia ”love it or leave it!” -reaktioita.

1990–2000-luvuilla republikaanien vaalikampanjat panostivat edelleen isänmaalliseen kahtiajakoon. Republikaanien kovempi kapitalismi ja lihaksikas ulkopolitiikka edustivat aitoa amerikkalaisuutta. Demokraatit taistelivat toistuvasti antiamerikkalaisuus-syytöksiä vastaan.

Donald Trump on rakentanut poliittisen uransa jatkuvalle Yhdysvaltojen kritisoinnille. Viimeisen kymmenen vuoden aikana republikaanit ovat keskittyneet kertomaan, kuinka Yhdysvallat on romahtamaisillaan oleva valtio, jonka talous on vessanpöntössä, kansainvälinen maine tunkiolla ja joka ei osaa tehdä enää mitään oikein.

Sinikaulus-duunareiden ja alemman keskiluokan tyytymättömyys kasvaviin tuloeroihin sekä korporaatio-Amerikkaan on luonnollisesti ollut osa Yhdysvaltain politiikkaa sitten 1980-luvun. Trumpilaisen Amerikka-kritiikin syvyys ja laajuus ovat silti yllättävä ja jopa hätkähdyttävä osa maga-liikettä.

Torstaina elokuun 1. päivä Yhdysvallat toteutti yhdessä liittolaistensa kanssa pitkään neuvotellun vankienvaihto-operaation. Länsimaat vaihtoivat venäläisiä vakoojia sekä murhaajan amerikkalaisiin vankeihin sekä venäläisiin kansalaisoikeus- ja demokratia-aktivisteihin.

Tämä olisi ollut aikaisemmin republikaaneille suuri riemun aihe. Nyt kuitenkin sen sijaan että Trump olisi iloinnut Paul Wheelanin, Evan Gershkovichin ja kumppaneiden kotiinpaluusta, hän keskittyi kritisoimaan vaihtokauppaa. Republikaanien presidenttiehdokas valitti, kuinka Yhdysvallat ei ”koskaan tee hyviä diilejä”, ja kuinka amerikkalaiset neuvottelijat ovat ”hävettäviä”.

Trumpin psykopatologia on tietenkin omanlaisensa, ja nyt miestä risoo erityisesti, että Vladimir Putin teki diilin hänen poliittisen päävihollisensa kanssa aivan vaalien alla. Onhan Trump rummuttanut, miten hänen vaalivoittonsa takaisi amerikkalaisten kotiinpaluun. Mutta muun konservatiivisen perinteisen ja sosiaalisen median hiljaisuus aiheesta on myös merkillepantavaa.

Yhteiskunta on aina mallillaan, kun oma puolue on vallassa. Näin politiikka toimii. Normaalit yliampumiset sikseen, republikaanisen puolueen ja Trumpin retoriikka ja kuva Yhdysvalloista tuovat mieleen neuvostoliittolaisen propagandan.

Trumpin retoriikassa Yhdysvallat on romahtamassa oleva kolmannen maan valtio ja koko maailman naurun kohde, jonka talous on surkeassa vedossa. Se ei tee mitään oikein, ja sen kenraalit, tuomarit, sekä yritysjohtajat ovat onnettomia sähläreitä.

Tämä on jyrkempää puhetta kuin mitä olemme nähneet valtavirran poliitikolta. Aikaisempina vuosikymmeninä tällainen olisi tuomittu rajuin sanoin molemmista poliittisista ilmansuunnista. Poliitikon ura olisi ollut ohi.

Paradoksaalisesti Yhdysvaltojen kritisointi on helpompaa republikaanisessa puolueessa. Puolueen patrioottinen imago on niin vahva, että republikaani voi kritisoida Yhdysvaltoja kärkevämmin kuin demokraatti ilman syytöksiä antiamerikkalaisuudesta.

Kritiikillä on silti rajansa. Käsitys Yhdysvalloista epäonnistuneena valtiona sekä vapaan maailman johtajana eivät mahdu samaan pakettiin. Republikaanisen puoluekokouksen performatiivinen isänmaallisuus lipun palvomisineen ei vakuuta kaikkia konservatiiveja.

Amerikkalaisuus perustuu lupaukseen perustuslain puolustamisesta. Amerikkalainen konservatismi perustuu pitkälti uskoon lakiin ja järjestykseen sekä yksilön vastuuseen omasta elämästään. Nämä tekijät, yhdistettynä uskoon Yhdysvaltojen missiosta sekä historiallisesta poikkeuksellisuudesta valtiona, ovat olleet republikaanisen puolueen ideologisessa keskiössä.

Trumpin toistuvalla Yhdysvaltojen mollaamisella on poliittinen hintalappu. Se vieraannuttaa lähiöiden maltillisia kauemmaksi maga-liikkeestä nakertamalla republikaanisen puolueen ideologista kivijalkaa.

Soundtrack: Pixies, Where Is My Mind