Maaseudun ankea tulevaisuus: amerikkalainen maaseutu voi pahoin ja kanavoi sen radikaaliin politiikkaan
Yhdysvaltain maaseutujen asukkaat ovat aiemminkin seisseet radikalismin eturintamassa.
Tuore tutkimusprojektini analysoi Yhdysvaltojen etelän maaseudun ja kaupunkien kehitystä sekä sosioekonomisten trendien heijastumista politiikkaan. Miltei jokaisella indeksillä mitattuna amerikkalainen maaseutu voi huonosti.
Erot keskimääräisessä eliniässä kasvavat. Kaupunkilaiset elävät pidempään, kun taas maaseudun asukkaiden eliniänodote laskee.
Maaseudulla vieraileminen ja omat terveet silmät tukevat tilastotietoja. Ylipaino ja siihen liittyvät sairaudet ovat huomattavasti yleisempiä maaseudulla. Koronaviruspandemian aikana kuolleisuus maaseuduilla on ollut karkeasti kaksinkertainen verrattuna kaupunkeihin.
Maalaiset tupakoivat enemmän, ovat huonommin koulutettuja, liikkuvat vähemmän, syövät epäterveellisemmin sekä saavat huonompaa palkkaa ja terveydenhoitoa. Maaseudun nuoret juovat enemmän alkoholia kuin kaupunkiserkkunsa.
Muna vai kana -kysymykset sikseen, huono talouskehitys ja toivottomuus kulkevat käsi kädessä surkeiden sosioekonomisten indikaattorien kanssa. Yhdysvaltojen maaseutu voi huonosti – varsinkin sen etelävaltioissa.
Vuonna 1990 Georgian osavaltiossa asui karkeasti 6,5 miljoonaa henkeä. Nyt väkiluku lähestyy 11 miljoonaa. Silti osavaltion 159 piirikunnasta 63 menetti asukkaita vuosivälillä 2010–2021. Metro-Atlanta ja muut suuremmat kaupungit kasvavat kohisten, mutta useimmat pienet maalaispiirikunnat menettävät nuoria asukkaitaan.
Automaatio ja keskittyminen ovat vieneet työpaikkoja maanviljelyksestä. Maaseutupitäjät ja pienet maaseutukaupungit, jotka ovat onnistuneet rekrytoimaan alueelle teollisuutta tai turismia ovat menestyneet paremmin.
Optimistisimmat yrittävät satsata ”heads, meds, and eds” (tietotekniikka, lääketiede ja koulutus) -sektoreihin, mutta maaseudun huono koulutustaso vaikeuttaa työntekijöiden rekrytointia. Osaavimmat hakeutuvat edelleen kaupunkeihin, sekä ammatillisista että elämänlaadullisista syistä.
Miten tämä vaikuttaa politiikkaan? Voin vastata kahdella sanalla: Donald Trump.
Jos tarkastelee pinnallisesti, Yhdysvaltain maaseutu näyttää läpeensä konservatiiviselta punaniska-republikanismin keskipisteeltä. Se on sitäkin, mutta amerikkalaisen maaseudun asukkaat ovat perinteisesti olleet valmiita poliittisesti radikaaleihinkin ratkaisuihin elantonsa turvaamiseksi.
1800-luvun lopulta aina 1900-luvun alkuun, amerikkalaiset maanviljelijät seisoivat usein poliittisen radikalismin eturintamassa.
Progressiivisen liikkeen kulta-aikana miljoonat maanviljelijät vaativat rautateiden hintasäännöstelyä, luopumista kultakannasta, valtion omistamia viljavarastoja, inflationaarista rahapolitiikkaa, tiukempaa korporaatioiden sääntelyä, sekä maanviljelijöitä suosivaa vapaakauppaa.
Maanviljelijöiden 1890-luvun protestin airut, populistinen puolue, oli myös vahvan antisemitistinen ja siirtolaisvastainen liike, jonka monet edustajat toistivat vainoharhaisia teorioita Rothschildien yrityksestä ohjata Yhdysvaltoja.
Ensimmäisestä maailmansodasta alkanut mittava muuttoliike kaupunkeihin, koneellisen maanviljelyksen esiinmarssi, mittava talouskasvu, kasvanut valtion tuki maanviljelijöille ja kulttuuriset muutokset rauhoittivat maanviljelijät. Protestiliikkeet hiipuivat ja maaseutu palasi konservatiiviseen ruotuun niin pitkäksi aikaa kuin se palveli alueen asukkaiden etua.
Kipinä kapinointiin ei kuitenkaan ole sammunut, kuten maaseudun mittava tuki Trumpille osoittaa. Maaseutu on historiallisesti osoittautunut nopealiikkeiseksi sekä potentiaalisesti radikaaliksi muuttujaksi amerikkaisessa politiikassa. Sen konservatismi on opportunistista, ei ideologista.
Maaseutu painii edelleen rakennemuutoksen sekä sosioekonomisten ongelmien kanssa. Miljoonat Trumpin äänestäjät eivät enää usko maltillisiin ratkaisuihin, joita pääpuolueiden vakiintuneet ehdokkaat tarjoavat.
Trumpin maaseudulla asuvien tukijoiden vainoharha, eliitin ja maahanmuuton vastustus ja modernin kapitalismin kritiikki eivät ole uutta. He eivät halua vapaata kapitalismia tai konservatiivista talouspolitiikkaa, vaan aktiivisen liittovaltion joka kiinnittää huomiota heidän tarpeisiinsa. Eliiteille ja vähemmistöille kuittailu on kiva bonus.
Soundtrack: The Band, King Harvest (Has Surely Come).