Maailman riistetyimmät urheilijat

Amerikkalaisen jalkapallon yliopistosarja käynnistyy reilun viikon kuluttua. Kyseessä on ehkä maailman seuratuin ja tuottoisin amatöörisarja, hieno ja perinteikäs instituutio, urheilullisesti loistava laji, sekä säälimättömään pelaajien riistoon perustuva miljardisampo.

Aion katsoa matsit poikieni kera televisiosta, sillä meillä ei ole varaa mennä University of Georgian matseihin. Kuuden kotipelin lippupaketti maksaa vähintään 700 dollaria/henkilö. Liki 93,000 katsojan stadion on myyty loppuun joka kotipeliin.

Korkeimman sarjatason yo-jenkkifutis on kansallisella tasolla kahden miljardin dollarin vuosibisnes. Huippukoulut tienaavat lajilla pöyristyttäviä summia. Esimerkiksi University of Georgian joukkue tuottaa vuosittain 40-50 miljoonaa dollaria, vaikka se joutuu maksamaan pelkästään päävalmentajalleen liki $3000000/vuosi (jeps, numero on tosiaankin kolme miljoonaa).

Televisio, lipunmyynti, mainossopimukset, sponsorointi, sekä rikkaiden kannattajien lahjoitukset suorastaan hukuttavat kampukset rahaan. Valmentajat, fanit, yliopisto… kaikki hyötyvät rahamyllystä. Kaikki, paitsi pelaajat itse.

Yliopistourheilun säännöt kieltävät jyrkästi pelaajille maksamisen. Yliopistot antavat pelaajilleen ilmaisen koulutuksen, asumisen, sekä ruokailun, mutta pelaajat eivät saa penniäkään rahaa. Muutaman tuhannen dollarin sijoitus tuottaa yliopistoille kymmenien miljoonien voitot.

Yliopistourheilun kattojärjesto NCAA valvoo joukkueita ja pelaajia haukkana siltä varalta, että joku tukija sattuisi livauttamaan pari sataa pelaajan taskuun. Jos valmentaja vie pelaajansa ulos hampurilaiselle, hän saattaa syyllistyä rikkeeseen, joka voi johtaa vakaviin sanktioihin.

Yliopistot ja NCAA kyyläävät urheilijoiden tienestejä, vapaa-aikaa, ja opintojen etenemistä. Urheilijat joutuvat tekemään tiliä yksityiselämänsä käänteistä sekä tekemisistään, sillä he ovat systeemin suurennuslasin alla. Yliopistot selittävät pitävänsä huolta pelaajistaan, mutta tosiasiassa ne haluavat pitää urheilijansa-rahasamponsa–pelikunnossa.

Jenkkifutis sekä koripallo ovat yliopistourheilun suurimmat rahasammot. Osa lajien tuotosta menee ei-tuottavien lajien (golf, tennis, ratsastus, lacrosse, jalkapallo, jne.) rahoittamiseen. Jenkkifutis ja koripallo ovat pitkälti afroamerikkalaisten urheilijoiden hallitsemia lajeja, loput enimmäkseen valkoisten ja keskiluokkaisten opiskelijoiden harrastuksia.

Miksi kutsutaankaan systeemiä, jossa valkoinen keskiluokka hyötyy afroamerikkalaisten työstä?

Soundtrack: Trick Daddy, Take it to the House.