Maahanmuutto ja Amerikan opetukset
Vuonna 1880 Yhdysvaltojen asukkaista noin 14 prosenttia, seitsemän miljoonaa, oli syntynyt ulkomailla. Vuonna 1920 Yhdysvaltojen ulkopuolella syntyneitä oli noin 14 miljoonaa. Kun laskemme mukaan maahanmuuttajien lapset, noin 23 miljoonaa, vuonna 1920 noin kolmasosa amerikkalaisista oli mamuja.
Räjähdysmäisesti teollistuva Yhdysvallat tarvitsi työvoimaa ja halukkaat maahantulijat useimmiten löysivät nopeasti töitä. Silti näin suuren ryhmän kotiuttaminen oli valtava haaste Yhdysvalloille.
Valtaosa tulokkaista saapui ei-demokraattisista, vähemmän kehittyneistä ja huonosti koulutetuista maista. Huonosti koulutetut ja paikoitellen takapajuiset tulokkaat toivat usein mukanaan rikollisuutta, moderniin yhteiskuntaan huonosti sopivia arvomalleja ja mittavia sosiaalisia ongelmia.
Autoritaarisen Venäjän perukoilta saapuneet musikat tai väkivallan ja kaoottisen yhteiskunnan keskellä kasvaneet sisilialaiset olivat kulttuurisesti eri vuosisadan kasvatteja. Heidän sovittamisensa demokraattiseen, lakiin ja tasa-arvoon perustuvaan urbaaniin Chicagoon, New Yorkiin, Detroitiin jne. vaati aktiivista ja mittavaa muokkaustyötä.
Pian sisällissodan jälkeen ensimmäiset reformistit ryhtyivät tekemään sosiaalityötä maahanmuuttajien yhteisöissä opettaen heille kaupunkielämisen hygieniaa, englannin kieltä ja muita modernin yhteiskunnan perustaitoja. Vuosien saatossa ohjelmat laajenivat ja saivat myös valtiovallan siunauksen.
Henry Ford ryhtyi opettamaan työntekijöilleen englantia ja amerikkalaisia arvoja. Paikoitellen Fordin ”sosiologisen laitoksen” otteet olivat nykymakuun aggressiivisia (kotitarkastukset jne.), mutta Fordin englannin kielen koulu osoittautui menestykseksi. Se teki siirtolaisista amerikkalaisia.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen liittovaltio panosti entistä enemmän amerikkalaistamis-ohjelmiin. Ns. sataprosenttinen amerikkalaisuus -ohjelma yritti kitkeä silloin yleistä anarkismia ja kommunismia siirtolaisyhteisöistä, painottaen amerikkalaisia arvoja ja demokraattista kapitalismia.
Monet amerikkalaistamisprojektin metodeista ja paikoitellen myös tavoitteista (ay-liittojen murskaaminen jne.) olivat väärin, mutta amerikkalaistamisen aalto kiistattomasti auttoi tulokkaiden sitouttamisessa uuteen yhteiskuntaan.
Mikä on tämän tarinan moraali?
Yhdysvallat sata vuotta sitten oli parempi yhteiskunta kuin ehkä yksikään silloinen eurooppalainen maa. Se oli demokraattinen ja lakiin perustuva valtio, joka takasi kansalaisilleen huomattavasti suuremmat perusoikeudet kuin eurooppalaiset monarkiat.
Yhdysvaltojen imperialismi oli huomattavasti pienimuotoisempaa, sen sosiaalinen liikkuvuus selvästi nopeampaa, ja yhteiskunnan dynaamisuus oli omaa luokkaansa verrattuna eurooppalaisiin sääty-yhteiskuntiin.
Oli täysin ymmärrettävää, että amerikkalaiset halusivat tulokkaiden muuttua enemmän heidän kaltaisikseen. Kaupungeissa, joissa tulokkaat yrittivät puskea omia arvojaan kantaväestölle, tulokset olivat usein huonoja ja traagisia. Esimerkistä käy vaikkapa sisilialaisten suosima New Orleans, jossa mafia yritti pelotella kantaväestönkin tottelemaan cosa nostraa murhaamalla kaupungin poliisipäällikön – huonoin seurauksin.
Yhdysvaltojen opetuksia kannattaisi ehkä tutkia nyt Euroopassa.
Eurooppa tänään on liki jokaisella mittarilla ylivertainen paikka verrattuna Lähi-itään tai Afrikkaan. Jokainen Eurooppaan saapunut tulokas myöntää tämän tosiseikan jo saapumisellaan.
Nyt kyse on siitä, miten me teemme tulokkaista eurooppalaisia mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Kulttuurirelativismin tie on osoittautunut huonoksi. Integraatio on ratkaisuista ehdottomasti paras niin tulokkaiden kuin kanta-asukkaidenkin kannalta.
Miljoonan taalan – ja euron – kysymys on, miten se tehdään? Mitä suomalaiset voisivat oppia amerikkalaisten kokemuksista?
Yhdysvaltojen sitouttamisohjelma toimi ennen kaikkea siksi, että se toistuvasti muistutti tulijoita, että heidän uusi maansa oli huomattavasti parempi kuin ne, jotka he jättivät taakseen.
Ehkä tässä olisi opetus suomalaisille. Miten tulokkaat voivat olla ylpeitä ja sitoutuneita omaan maahansa, jos sen alkuperäisasukkaat eivät ole? Jatkuvan kitinän, rasismin ja kapitalismin valituksen ja muun negatiivisuuden kulttuuri on tarttuvaa.
Muistuttakaa tulijoita, että he ovat saapuneet yhteen maailman vauraimmista, puhtaimmista, turvallisimmista, vapaimmista, parhaiten koulutetuista, tasa-arvoisimmista ja suvaitsevaisimmista maista.
Ehkä samalla te suomalaiset saatte itsekin aiheesta tarpeellisen muistutuksen.
Soundtrack: Aija Puurtinen & Rytmiraide Allstars, Amerikan kontinentti