Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Luottoluokitus: perustuslaillinen kriisi

Marko Maunula
Blogit Americana 8.8.2011 16:30

Yhdysvaltain luottoluokitus-kriisiin on kolme selitystä: taloudellinen, poliittinen, ja perustuslaillinen. Luottoluokitus-ongelma on, valitettavasti, pahin eli perustuslaillinen.

Taloudellisesti Yhdysvallat on elänyt velaksi jo vuosikymmeniä. Maan vakava velkaantuminen alkoi Ronald Reaganin vuosina, ja republikaaniset presidentit ja nyt presidentti Obama ovat jatkaneet Reaganin viitoittamalla tiellä. Yhdysvallat on harjoittanut vahvan budjettialijäämäistä politiikkaa jopa lihavina vuosina.

Vuoden 2008 romahduksen jälkeen presidentti Obama on yrittänyt stimuloida taloutta, mutta velan ottaminen velan päälle on johtanut pöyristyttäviin velkanumeroihin. Yhdysvaltain valtionvelka on tällä hetkellä liki 14,6 biljoonaa dollaria, ja lukemat kasvavat nopeasti. Yhdistettynä maata vaivaavaan poliittiseen halvaukseen sekä takkuavaan talouteen, velkanumeroiden on jossain vaiheessa pakko heijastua luottoluokitus-numeroihin.

Vakavasta taloustilanteesta huolimatta luottoluokitus-kriisi olisi vältetty ilman poliittista halvausta. Standard & Poor, uuden luottoluokituksen antanut firma, painotti lausunnossaan luottamuspulaa Washingtonin kykyyn tehdä rakentavia päätöksiä.

Kun Yhdysvallat kävi debattia velkakaton nostosta pari viikkoa sitten, republikaanien teekutsu-siipi sekä heidän suosiostaan taistelevat puolueen presidenttiehdokkaat kaikki vaahtosivat velkakaton nostoa sekä presidentti Obaman ”kolme osaa menojen leikkauksia, yksi osa verokorotuksia” -ehdotusta vastaan. Jopa tässä tilanteessa ajatus verojen korotuksista-tai edes porsaanreikien tukkimisesta-oli heille täysin mahdoton.

Michele Bachmann, teekutsulaisten suosikki, vaati myös, ettei velkakattoa saa nostaa missään tapauksessa. Ajatus valtion kyvyttömyydestä suoriutua maksuistaan ei hätkäyttänyt tosiuskovia, ja pian tasapainoisempienkin ehdokkaiden oli, strategisista syistä, liityttävä Obaman ehdotuksen kriitikkojen kuoroon.

Kongressin kyvyttömyys puskea läpi pitkän tähtäimen rakentavaa ja mittavaa valtion tulo- ja menorakenteen remonttia osoittaa, että maa on ajautumassa myös perustuslailliseen kriisiin.

Kun James Madison ja kumppanit olivat kirjoittamassa perustuslakia 1780-luvulla, he tietoisesti rakensivat perustuslain avulla maalle erittäin konservatiivisen ja vaikeasti operoitavan poliittisen järjestelmän. Kongressi, presidentti, ja oikeuslaitos pitävät systeemissä tiukasti toisiaan silmällä. Monimutkainen järjestelmä on rakennettu estämään nopeat ja mittavat muutokset, pyrkien siten ehkäisemään maan joutumista nopean massahysterian valtaan.

Perustuslailla on valitettavasti negatiivinen puolensa. Se toimii mainiosti, kun sekä oppositio että valtapuolue ovat vastuuntuntoisten miesten ja naisten käsissä. Se ei toimi, kun oppositio on kompromisseja vihaavien hihhuleiden hallussa.

1960-luvulla republikaanit muodostivat vastuuntuntoisen opposition, joka taitavasti hallitsi liberaalin vasemmiston pahimpia säännöstely-impulsseja sekä uskoa valtion kaikkivoipaisuuteen. 1980-luvulla demokraatit olivat samassa roolissa, kun he pehmensivät Reagan-vallankumouksen radikaaleimpia ideoita.

Nyt, valitettavasti, liian monet republikaanit ovat ideologisen puhtauden sokaitsemia, ja heidän vankkumaton uskonsa on ohjannut liian monet taistelemaan markkinarealiteettien tuulimyllyjä vastaan. He tuntevat poliittisen koneiston hyvin, ja käyttävät sitä hyväkseen pysäyttääkseen kaikki ehdotukset, jotka eivät läpäise heidän ideologista litmus-testiään. Lopputulos on pattitilanne, joka on nyt johtanut luottoluokituksen alentamiseen.

Yhdysvaltain perustuslaki on edelleen eräs upeimpia koskaan kirjoitettuja dokumentteja, eikä ajatus sen sorkkimisesta sytytä allekirjoittanutta. Silti, ellei terve järki voita jossain vaiheessa, republikaanien järkevän johdon ja Valkoisen talon on pakko turvautua radikaaleimpiin hallinnollisiin manöveereihin.

Soundtrack: The Kinks, Dead End Street.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Demokratian kannalta on iso periaatteellinen ongelma siinä, että luottoluokituslaitosten arviot kovin pitkälle sanelevat ehtoja valtioiden harjoittamalle talouspolitiikalle. Valta ei tällöin olekaan niillä, joilla sen pitäisi ola, siis kansan valtakirjan saaneilla poliittisilla päättäjillä. Tämä on vakava osoitus siitä, että nykyinen maailmantalous on muodostunut mekanismiksi, joka on poliittisen kontrollin ulkopuolella. Miten valta voitaisiin palauttaa demokraattisesti valituille valtioelimille? Siinä kysymys, johon on koko kansainvälisen yhteisön pyrittävä löytämään ratkaisuja.

”Miten valta voitaisiin palauttaa demokraattisesti valituille valtioelimille? ”

Helposti. Jos ihmiset demokraattisesti vain päättäisivät tuhlailun lopettamisesta niin luottoluokituksetkin paranisivat.

Koko luottoluokitusongelma johtuu siitä, että USA tarvitsee valtavat määrät velkaa. Ei yhdysvaltain kansalaiset voi ”demokraattisesti” päättää, että koko muun maailman on lainattava heille tasan niin paljon kuin heitä sattuu huvittamaan.

Luottoluokitus ei ole tärkeä, vaan rahan hinta. USA:n valtio saa tällä hetkellä nollakorolla lainaa. Lopettakaan se luottoluokittajien seuraaminen.

Kun seuraa myös tätä EU:n talouskriisiä, tuntuu, että valta on luottoluokittajille, sillä heidän reaktioitaa pelätään ja varotaan.
En kyllä ymmärrä näiden puolijumalolentojen ajatuksenjuoksuakaan, Jos he ajattelisivat hiukankaan pitkällä tähtäimellä, he luottaisivat EU:hun ja antaisivat tilanteen rauhoittua, jotta valtiot pääsisivät laittamaan taloutensa kuntoon.

Nykyisessä velkaperusteisessa rahajärjestelmässä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä lisää velkaa. Kaikki raha on viimekädessä velkaa. Jokainen euro, joka on palkkatililläsi on jonkun toisen ottamaa velkaa rahajärjestelmään.

Pahinta tässä systeemissä on se, että rahanluontioikeus on yksityisillä liikepankeilla, jotka siis luovat rahaa korolla tyhjästä.

Tämä on hyvä analyysi tilanteesta!
Toisaalta, kuten perussuomalaisten nousu Suomessa, myös teekutsuliike USAssa on saanut aikaan myös tervehdyttäviä uudistuksia. Ilman teekutsulaisia Obamalla ei olisi ollenkaan yhtä paljon halua pistää menoja kuriin.

Ei luottoluokituksilla mitään ’valtaa’ ole – jos valtio hoitaa velkansa ja pitää ne aisoissa on AAA luokitus taattu kuten Suomelle! Luottoluokittajat eivät muodosta talouden trendejä, pikemminkin ne seuraavat niitä. Siten niiden syyttäminen huippuluokitusten antamisesta roskalainolle ennen romahdusta ei ole täysin oikeutettua.

Nykyisessä järjestelmässä todellinen valta on pankeilla ja finassimaailmalla yleensä. Se joka hallitsee rahanluontia hallitsee järjestelmää, koska kaikki asiat päätyvät viimekädessä aina rahaan. Opiskele esim. tämä lähde: http://www.youtube.com/watch?v=swkq2E8mswI

Nykyisessä järjestelmässä todellinen valta on pankeilla ja finassimaailmalla yleensä. Se joka hallitsee rahanluontia hallitsee järjestelmää, koska kaikki asiat päätyvät viimekädessä aina rahaan. Opiskele esim. tämä lähde: http://www.youtube.com/watch?v=swkq2E8mswI