Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Luomisopin puolustaminen on mahdoton tehtävä

Marko Maunula
Blogit Americana 7.2.2014 19:00

Evoluutio vastaan luomisoppi -keskustelu on saanut kohtuullista huomiota Yhdysvalloissa viime päivinä. Tieteen popularisoija Bill Nye ja kentuckylaisen luomisopin museon johtaja Ken Ham väittelivät tiistaina aiheesta Hamin kotikentällä, miehen johtamassa museossa.

Tapahtuman olisi helppo vetää vi…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Raamatun kirjaama luomisoppi on tietenkin ”pyhien miesten” henkisen voimannäytöksen yritys selittää luomiseen liittyvät tapahtumat, vaikka eivät varmaankaan sen ajan tiedemiehiä olleetkaan, mutta saattoivat saada mietoksiinsa tietoja myös sikäläisiltä sentasoisilta tieteilijöiltä.

Tieteiden kehityttyä on tullut jatkuvana virtana yhä uutta ja uutta tietoa kaikilla rintamilla. Tieteen sanoman vahvuutena on vaade asioiden paikkansapitävyyden todistamisessa, mihin uskonnot toisaaltaan eivät tunnetuista syistä kykene.

Uskonnot ovat vain uskoa tai uskomista johonkin, minkä perusteet ja sisällötkin vaihtelevat eri uskonnoissa laidasta laitaan. Tuntuukin ihmeelliseltä se, miten monia eri uskontoja kaikkiaan on, ja miksi niin täytyy olla.

Yksijumalaisia uskontoja ovat mm. juutalaisten, kristittyjen ja islamilaisten usko, mutta onko niillä sama yhteinen Jumala, kun eroavat monissa uskonkappaleissa paljonkin toisistaan; vai onko Jumalia kenties kolmea eri sorttia? Ja onko niistä uskonnoista kenties jokin muita uskottavampi, ja jos niin, ovatko muut sitten vain epäuskottavia kehitelmiä? Viedäänkö meitä harhaan uskontojen varjolla?

Oma ”uskontoni” on evoluution mukainen, mutta ajattelen sen tapahtuvan suuren tuntemattoman panteistisen jumaluuden voimista ja muodoissa. Ehkäpä koko maailmankaikkeus onkin yhtä jumaluutta täynnänsä niin mitattavine kuin tähän saakka ei-havaittavine muotoineen ja sisältöineenkin?

Me ihmiset voimme kaiketi olla vähäpätöisiä, mutta ehkä kuitenkin maailmankaikkeuden sisältöjen mittapuiden mukaan hyvinkin tärkeitä luomisen ”etäpäätteitä”, joille on annettu kyky jopa tiedostaa omaa oloamme maailmankaikkeudessa ja ehkä ”hämärästi” myös sen ”takana” vaikuttavaa toimijaa, siis jumaluutta tai Jumalaa.

Maapallolla ja universumissa mikään rakenne ei näytä esiintyvän täysin samanlaisena jonkin toisen kanssa. Samannäköistä ihmistä ei ole toista, joka olisi täysin identtinen jonkun toisen kanssa, kun mennään tarpeeksi pitkälle hienorakenteita myöten. Olemme siis jokainen täysin ainutlaatuisia olentoja universumissa. Ei liene myös yhtään täsmälleen samanlaista päivää maapallolla ja universumissakaan. Kaikki vain virtaa majesteettisesti ”eteenpäin” ajan ulottuvuudessa.

Myös evoluutio on jatkuvaa monimuotoista kehittymistä eteenpäin, jota voi kyllä uskonnollisella kontekstillä selittää aivan aidosti myös jumalallisen luomisen yhä keskeytymättömänä ja jatkuvana virtana (hamaan loppuun asti). Tieteiden löydösten ei siis tarvitse poissulkea (jumalallista) luomista, mutta luomiskertomus Raamatun tapaan on luonnollisesti ollut vain kalpeaa inhimillisuskonnollista hapuilua ymmärtää ja kertoa mitä ja miten kaikki olisi kenties tapahtunut ja kehittynyt; tietämättä kuitenkaan niinä aikoina niissä pohdinnoissa sitä, että evoluutiokehittyminen ja -muuntuminen on oleellinen osa ajan jatkuvaa virtaa.

Tieteilijöiden olisi viisasta lempeästi kertoa omia näkemyksiään pinttyneille uskoville näkemyksistään tässä asiassa, eikä lyödä tylysti korville. Se miksi evoluutiokehittymistä tapahtuu edelleenkin, voi sitten kaiketi jäädä kiistojen ulkopuolelle itse kunkin tiedon tai uskomisen varaan.

” Alkuräjähdykseen ” uskovat voisivat aluksi ilmoittaa, että MIKÄ räjähti ?, kun aluksi ei pitänyt olla yhtään mitään ! Esim. auringon ja kuun sijainnin on oltava täsmälleen oikea, maailmankaikkeuden toiminnan kannalta. Uskooko joku oikeasti, että ne olisivat ” jossain pamauksessa lentäneet ” oikeille paikoilleen ?, puhumattakaan, että ne voisivat toimia. Ja tekisikö tämä pamaus ” konsultointia ” Jumalalle, asettamalla ihmiseen omantunnon ja esim. hengelliset etsikkoajat, joiden olemassaolo on todistettavissa. Raamattu ( jonka alkulehdillä on selostettu maailmankaikkeuden luominen ja ihmisten sekä eläinten luominen ) yksinkertaisesti toteutuu ajassamme. Kun esim. ” parantumattomista ” sairauksista parannutaan, se perustuu Raamattuun. Kun siis Raamatun kirjoitukset toteutuvat, niin ne toteutuvat kokonaan, siis myös maailmankaikkeuden luomisen osalta.

Sakari Sormunen
ruiskumestari evp.,yrittäjä
itsenäinen Hollola

Sakarin kommentin näkisin tyypillisenä kreationismin puolustamisena, jossa pitäydytään tarkoin Raamatussa ilmoitettuihin asioihin.
Vaikka ”tieto lisää tuskaa” ovat tieteiden löydökset kuitenkin hyvä ottaa todesta, ja ainakin niin pitkään kuin ne uusitaan uusilla tiedoilla, jotka korvaavat entiset. Meille ihmisille on luotu kiinnostus selvittää asioita, mihin tieteetkin perustuvat. Tieteilijät pyrkivät löytämään selityksiä kaikkeen, välillisesti myös Jumalan olemassaoloonkin, uskonnot puolestaan tarjoavat siihen oman näkemyksensä.

Tieteen näkemyksen maailmankaikkeutemme kehittymisestä ja rakenteista lähes 14 miljardia vuotta sitten alkaneesta alkuräjähdyksestä lähtien ei tarvitse millään lailla sulkea pois näkemystä jumalallisesta toiminnasta, koska sitä mahdollisuutta ei voi tiedekään poissulkea. Monet kosmologit ja hiukkasfysiikan tiedemiehet eivät koe tarvittavan Jumalaa tämän tapahtuman alkuunpanijana. Toisaaltaan voi ajatella niinkin, että mahtavatko he tuijottamalla pieniin ja suuriin mekaanisiin yksityiskohtiin olla pystyviä näkemään kuitenkaan ”metsää puilta”; kaiken takana olevaa ”absoluuttista” selitystä.

”Evoluutiokreationismi” sopii joka tapauksessa aivan yhtä hyvin selityksenä maapallon elollisen luonnon kehittymiselle ja sen jatkuville geenimutaatioiden kautta tapahtuville sopeutumismuutoksille, kuin pelkkä mekaaninen ajattelu olosuhteiden aiheuttamista syistä. Evoluutioluomisen voidaan katsoa siis jatkuvan ja jatkuvan vääjäämättömästi universumissa ja maapallollakin vallitsevien alun perin kehittyneiden fysikaalisten ja kemiallisten hienosäätöisten lakien seurauksena ja ansiosta ollen siis hyvin dynaamista ja joustavaa muodoiltaan.

Raamatun antama kuva luomisesta on eliölajien ”luomisen” järjestyksen kannalta alkeellisimmista lajeista ihmiseen suuntaa antavasti oikea, mutta ei tietenkään tieteen kannalta yksityiskohtaisen tarkka. Lähinnä se edustaa symbolisella tasolla yritystä kertoa mitä aikojen alussa on saattanut tapahtua, kun ”viisaat” ovat kenties alkaneet jossain vaiheessa pohtia olemassa olemisen suuria mysteerejä ja ihmiselämän tarkoitusta . Ettei vain juuri ne sen aikaiset tiedemiehen ryökäleet olleetkin sepustamassa tätä Raamatun kertomaa luomisen ”tieteellistä totuutta” uskonoppineiden käyttöön…

Pimeän aineen ja pimeän energian mahdollinen olemassaolo sekä universumin tuleva kohtalo kiihoittavat kosmologien mielenkiintoa nykyisin hiukkasfysiikan ja avaruudentutkimuksen saralla. Samoin mahdolliset rinnakkaisuniversumit tai rinnakkaistodellisuudet.

Elämme suurten löytöretkien aikaa avaruuden ja hiukkasfysiikan tiederintamalla. Raamattua ohjekirjanaan pitävänkään ei kannata menettää uskoaan. Ymmärtämällä sen sanomaa etenkin vertauksien kautta, ja etenkin myös rivien välistä sanomaa hahmottaen, eikä sanatarkasti tulkiten, on löydettävissä sellaista henkistä sisältöä ja voimaa, mitä mikään tiede ei ole kykenevä antamaan. Usko soveltuu hyväksi kokemukseksi vahvasta luottamuksesta Jumalan olemassaoloon kaiken selittäjänä, mutta ei tieteiden kaltaista totuutta julistavaksi opiksi.

Näitä luetaan juuri nyt