Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Lontoon mellakat ja myytti verkostoitumisesta

Marko Maunula
Blogit Americana 17.8.2011 13:18

Selitykset Lontoon mellakoista ovat tarjonneet tuttuja selityksiä. Vasemmistolle kyse on vieraantuneiden ja kapitalismin variouttamien nuorten raivosta, ja oikeistolle kyse on kelvottomien huligaanien riehumisesta. Molemmat selitykset ovat liian helppoja.

Professori Anne-Marie Slaughter argumentoi The Atlantic -lehdessä, että Lontoon mellakoissa oli kyse yhteiskunnan pirstoutumisesta. Pointti näyttää ainakin pikaisessa tarkastelussa toimivalta.

Internet-aikakausi on synnyttänyt romanttis-idealistisen kultin, joka uskoo internetin luovan uuden maailmankylän. Kyberavaruudessa singahteleva informaatio kutoo maailmasta massiivisen verkon, joka yhdistää koko maailman sukupuolesta, iästä, ja kotimaasta riippumatta. Ihmiset oppivat ymmärtämään toisiaan, rauha ja vauraus ja luovuus leviävät, ja maailma ottaa jälleen merkittävän askeleen kohti hegeliläistä historian loppua.

Optimistiset visiot ovat jossain määrin totta, mutta tämä mielikuva on aivan liian ruusuinen sekä unohtaa sosiologiset lainalaisuudet.

Sosiaalipsykologia kertoo, että kun konservatiivi ja liberaali kohtaavat, he molemmat maltillistavat maailmankuviaan. He haluavat pitää toisistaan, ja siten hakevat yhteistä ideologista maaperää.

Kun liberaali tapaa toisen liberaalin tai konservatiivi konservatiivin, he puskevat toisiaan aikaisempaa radikaalimpaan maailmankatsomukseen. Molemmat pyrkivät todistamaan ideologisen puhdasoppisuutensa.

Internet on luonut maailmanyhteisöjä, mutta se on myös radikalisoinut tosiuskovien yhteisöjä sekä johtanut yhä heikkenevään kommunikointiin eri leirien välillä. Pari vuosikymmentä sitten me kaikki saimme uutisemme yleiskanavilta sekä CNN:ltä tai BBC:ltä. Tänään internet sekä kaapelitelevisiot tarjoavat täysin maailmankuvallemme räätälöidyn informaatiopaketin, joka ei pakota meitä edes kuulemaan vastapuolen argumentteja.

Internetin yhteisöt ovat edesauttaneet meitä radikalisoitumaan sekä verkostoitumaan samanmielisten kavereidemme kera, kuten democraticunderground.com, huffingtonpost.com, tai worldnetdaily.com todistavat.

Kuten Slaughter kirjoittaa, yhteiskunnan pirstoutuminen on luonut yhteisöjä, jotka ovat lojaaleja vain yhteisön omille jäsenille. Ulkopuoliset ovat ”ne,” joiden arvoja tai, tässä radikaalissa yhteydessä, omaisuutta ei tarvitse kunnioittaa.

Yhdysvaltoja ovat viime viikkoina vaivanneet flash mob -ryöstelyt. Tavallisesti afroamerikkalaiset teinit ovat internetissä sopineet ryöstävänsä jonkun kaupan tiettyyn kellonaikaan. Myyjät ovat voimattomia, kun kymmenten nuorten laumat tyhjäävät hyllyt parissa minuutissa. Flash mob -ryöstöt ovat kuin Lontoon mellakat pienoiskoossa, toistuen päivittäin ympäri Yhdysvaltoja.

Suomessa samaa ilmiötä näkee mm. anarkistinuorten harrastamissa talonvaltauksissa. Yksityistä omaisuutta ei tarvitse kunnioittaa, sillä tämä on ”niiden” rakennus, ja ne eivät jaa meidän arvojamme.

Laillisessa ja aikuisessa muodossa sama ideologia toistuu teekutsujen sekä hihhuliliberaalien/radikaalien tapaamisissa. Politiikka on ollut aina sekä yhteisten asioiden hoitoa että etupiirien painia, mutta jälkimmäinen on tasaisesti hiipunut amerikkalaisesta keskustelusta.

Lontoon mellakat, teekutsut, ja moderni vasemmistoradikalismi ovat oire, Tauti on maailman pirstoutuminen.

Soundtrack: The Carter Family, Can the Circle Be Unbroken.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Flash mob -tekniikat olivat käytössä Turun Pansiossa jo 1970-luvulla. Joukkovoima oli valtaa kun paikallinen Siwa sai kyytiä.

”Internet on luonut maailmanyhteisöjä, mutta se on myös radikalisoinut tosiuskovien yhteisöjä sekä johtanut yhä heikkenevään kommunikointiin eri leirien välillä.”

Tämän takia minä en halua, että sanan ja mielipiteenvapauteen kajotaan tässä maassa kovinkaan rankasti. Kommunikointi erilaisten leirien välillä loppuu ja nämä ihmiset ajetaan maan alle. On ilman muuta selvää, että typeriin ylilyönteihin ja kaikenlaiseen sekopäiseen toimintaan on puututtava. Mutta täysin asiallisia ja järkeviä ihmisiä ei saa eikä pidä leimata aiheettomasti vain sentakia jos he sattuvat olemaan eri mieltä kanssasi. Suomessa on vallalla käsitys, että pois silmistä, pois mielestä. Tämä on älyllistä epärehellisyyttä, ei ihmiset lakkaa olemasta eri mieltä kanssasi jos häneltä kielletään keskustelu ja oikeus omiin mielipiteisiin, tämänkaltaisella toiminnalla on päinvastainen vaikutus. Pahoin pelkään, että yhteiskunnan avoimuuden, erilaisten mielipiteiden suitsiminen johtaa vain radikalisoitumiseen.

Kiitos selventävästä blogikirjoituksesta. Tämä oli jotain mikä loksautti palasia paikalleen. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi, vaan päin vastoin, vastakkainasettelut ovat konkretisoituneet. On ”sosiaalitapaukset”-”rikkaat”, ”liberaalit”-”konservatiivit”, ”internationalistit”-”nationalistit”, ”anarkistit”-”tasavaltalaiset”, on eri etnisuskonnolliset ryhmät.

Miten sitten asia korjataan? Itse kunkin pitäisi kai kuunnella myös eri mieltä olevia, koettaa oppia jotain, olla rakentava, tehdä myönnytyksiä, ojentaa käsi.

Ajankohtaisesti Suomessa tämä tarkoittaisi, että Osmo Soininvaara ojentaa käden Jussi Halla-aholle, joka tarttuu siihen. Näemmekö tämän? En tiedä.

Puhutaanpas asiat kuten ne on, eli kyse on mamu-.ghettojengien käynnistämästä huliganismista.

Tämä voidaan vielä estää Suomessa pitämällä maahanmuutto niin kurissa ettei mamu-ghettoja synny.

Vrt. uutisten Göteborgista tänään.. ne ”nuoret” .

No, miten se niiko etenee loogisesti tästä pirstoutumisesta ryöstelyyn? Että avaisitko vähän?

Tuo oli aivan asiahuomio, kuinka samanmielisten tai erimielisten kanssa kommunikointi vaikuttaa kommunikoijien asenteisiin (radikalisoituminen vs. liberialisoituminen), mutten näe, miten tämä olisi missään syys-seurausyhteydessä Lontoon mellakoihin. Mellakoitahan esiintyy ihan kaikkialla. Me nyt vain satumme tietämään niistä ylipäätään ja nopeammin kuin aiemmin.

Ihmiselle niin tyypillinen luokittelu-, ja lokerointivimma ei poista pirstoumisteoriallakaan silkan huliganismin ja syrjäytyneiden katkeruuden merkitystä.

”Tuo oli aivan asiahuomio, kuinka samanmielisten tai erimielisten kanssa kommunikointi vaikuttaa kommunikoijien asenteisiin (radikalisoituminen vs. liberialisoituminen), mutten näe, miten tämä olisi missään syys-seurausyhteydessä Lontoon mellakoihin. Mellakoitahan esiintyy ihan kaikkialla.”

No, nämä mellakat eivät olleet oikeastaan väkivaltainen mielenosoitus vaan väkivaltaista joukkoryöstelyä. Miksi? Kun nämä nuoret ovat kehittäneet ajatuksen että olisi jollain tasolla oikeutettua mennä ja ottaa kaupasta merkkivaatteita (siis kuluttaa maksamatta siitä), koska yhteiskunta sortaa heitä, ja on rikkaitta. Näin radikaali (ja sangen typerä) maailmankuva on luultavasti päässyt syntymään blogipostauksen kuvaaman ilmiön kautta.

Pirstoutumisen vastakohta on yhtenäiskulttuuri, jonka suurin vastustaja on ideologinen eristäytyminen eri leireihin. Paradoksaalisti yhtenäiskulttuurin kannattajien pitäisi yrittää rikkoa muuri yhtenäiskulttuurin kannattajien ja vastustajien välillä, ei vahvistaa sitä.

Kaksi kategoriaa: me ja muut. Muita kohtaan ei olla empaattisia, heitä ei yritetä ymmärtää eikä heidän tunteillaan tai omaisuudellaan ole väliä.

Mitä suppeammaksi ja homogeenisemmaksi ”me” -joukko kutistuu, sitä pahempi.

Lontoon mellakkojen taustasyistä puhutaan uskomattoman vähän. Ehkä yksi keskeisin syy onkin, ettei kansa halua ydindiktaattorien tuhovan maapallomme elämää tuholaitteillaan? Tästä taustaa aiheeseen lisää:

4 Loistavaa videota tekijä Jari Sopanen ja Arto Lauri Yotube.

*Joita SUPO alkoikin heti lennosta sabotoimaan laittomasti, koska olivat liian tehokkaita ja vaarallisen totuudenmukaisia. Eli sabotoimattomammat osoitteet tutusti sfnet.keskustelu.energia

Haastattelu ydinvoimasensuuri, Fukushima
http://www.youtube.com/watch?v=36VrXtAS2uE

Eväsretkellä Olkiluodossa 1
http://www.youtube.com/watch?v=Wlqrg1zieP0&feature=related

Eväsretkellä Olkiluodossa 2.
http://www.youtube.com/watch?v=lMIudvss5V8&feature=related

A Theory of fukushima.
http://www.youtube.com/watch?v=lzwBDlLgnm8&feature=related

@nikkolajari

”Flash mob -tekniikat olivat käytössä Turun Pansiossa jo 1970-luvulla. Joukkovoima oli valtaa kun paikallinen Siwa sai kyytiä.”

Todellisuus kutsuu hipsteriä …. Faktaa: Ensimmäinen Siwa avattiin 1986 Jyväskylässä torin kulmaan.

@liinalaani

Jaksoin katsoa tuon ensimmäisen linkin haastattelua noin 5 minuuttia ja sen perusteella jo voi todeta, että haastateltavan puheita voi ottaa täysjärkinen tosissaan, sen enempää kuin niitä jotka ottavat.

@emmin ja @tko

Hyviä kommentteja. Olen samaa mieltä.

Polarisoituminen johtaa lopulta avoimiin konflikteihin. Primitiivireaktioiden samankaltaisuuksia havaittavissa mielestäni aina alkukantaisten heimojen vihanpitoon, ryöstelyyn ja sotimiseen. Kenties jopa simpanssien ryöstöretkiin naapurilaumoihin.

Oivaltava analyysi, joka selittää myös ns. vihapuheen yleistymistä sekä osoittaa tähän liittyvät vaarat. Yhteiskuntamme on kriisiytymässä juuri siksi, että emme enää suostu kuuntelemaan toisiamme emmekä tajua, miksi ”laiha sopu on parempi kuin lihava riita”. Kapitalismi on etenemässä kohti vallankumouksellista tilannetta, ja vallankumous on suurin onnettomuus, mikä kansakuntaa voi kohdata. Kun naapuri aletaan nähdä tuhottavana vihollisena, kaikki häviävät.

Itse olen ihmetellyt aidon keskustelun puutetta tässä maassa. Mikä ihme ihmisiä oikein vaivaa, kaikki toisten kirjoitukset voidaan kuitata leimakirveillä tyyliin: Kukkahattutäti, natsi, rasisti, sekopää jne jne.

Tämäkö on sitä vuoropuhelua ja keskustelua, siis tälläistä touhu on suurimmalta osin. Tähän tuntuu syyllistyvän ihan kaikki. Otetaan esimerkki nyt käytävästä keskustelusta jota olen seurannut: Jos joku väittää, että monikulttuurisuus on rikkaus vailla vertaa, niin voidaanko ihmistä vaatia edes perustelemaan väitteensä ja saako tälläistä väitettä kyseenalaistaa leimautumatta rasistiksi ja natsiksi.

Hyvä artikkeli joka avasi vähän tuota internetin sosiaalisen median käyttäytymistä.

Skitso: ”Otetaan esimerkki nyt käytävästä keskustelusta jota olen seurannut: Jos joku väittää, että monikulttuurisuus on rikkaus vailla vertaa, niin voidaanko ihmistä vaatia edes perustelemaan väitteensä ja saako tälläistä väitettä kyseenalaistaa leimautumatta rasistiksi ja natsiksi.”

Sanoisin, että vuoropuhelua estää ohipuhuminen ja loukkaantuminen. On vaikea olla loukkaantumatta, kun tajuaa, että vastapuoli tekee naiivista naminamipuheesta (rikkaus tai vaikka kultamuna) pilaa, ja vielä pahemmin se sattuu kun pila toimii yksinkertaisesti toistamalla sana. ”Rikkaus”.

En sitten tiedä mitä pitäisi tehdä. Tuo ”kultamuna” on kyllä aika traaginen esimerkki monikultturismista.

On olemassa myös eräs tekijä: länsimaiden ihmisillä ei ole enää omakohtaista kokemusta vastuuttoman poliittisen käyttäytymisen vakavista seurauksista. Juuri esim. II maailmansodan kauheat kokemukset muovasivat sota-ajan sukupolvea rauhan tultua järjestäytyneeseen joskin aktiiviseen poliittiseen toimintaan jossa toisaalta kavahdettiin liiallista vastakkainasettelua.

Toisaalta – viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana länsimaissa on ollut havaittavissa lisääntyvää eriarvoistumista. Arvokriisi näyttelee toisaalta taustalla. 1960-luvulta lähtien länsimaissa on ollut havaittavissa ilmiö joka enteilee koko länsimaisen kristillisen kulttuurin kiihtyvää rappeutumista. Sen eräs seuraus on sekin, ettei tuollaisen onttoutuvan kulttuurin puolesta olla valmiita edes taistelemaan eikä kuolemaan. Tilalle on tunkeutunut narsismi, hedonismi sekä konsumerismi. Läntiseen kulttuuriin kuuluu myös tietty ominaisuus: se arvostaa sellaista kulttuuria joka on varma itsestään koska se itse ei ole varma itsestään.

Oma arvioni: länsimaitten kulttuurinen, taloudellinen ja sotilaallinen hegemonia maailmalla on pian mennyttä kalua. Vahvoilla ovat sellaiset kulttuurit jotka demografisesti ovat kasvussa ja jotka ovat varmoja itsestään. Ennustan nousua Kiinalle, Intialle, Brasilialle, muslimimaille sekä Afrikalle.