Liikkuvatko amerikkalaisen politiikan mannerlaatat: onko republikaaneista tulossa työväenluokan puolue?
Republikaaneilla on voimaa köyhtyvän työväenluokan parissa, demokraatit vahvistuvat hyvätuloisten amerikkalaisten puolueena.
Kaikki edes yhdellä silmällä amerikkalaista politiikkaa seuraavat tietävät, että Pohjoisen Keskilännen kovia kokeneet duunarit nostivat Donald Trumpin Valkoiseen taloon.
Trumpin presidenttiys on suoraa seurausta valkoisen työväenluokan taloudellisista vaikeuksista, Keskilännen turhautumisesta rannikoiden eliittiin ja talousmallista, joka palkitsee omistamista enemmän kuin työntekoa. Sen keskipisteessä on vihollishakuinen populismi, joka löytää syyllisen ulkomaalaisista, siirtolaisista ja heitä hyysäävistä demokraattisista eliiteistä.
Duunareiden liukuminen populistien leiriin ei ole uusi trendi. Läpi historian osa amerikkalaisesta työväenluokasta on ollut vastaanottavainen viestille, joka syyttää muita heidän vaikeuksistaan. Afroamerikkalaisten, maahanmuuttajien, kapitalistien, liberaalien ja eliittien syyllistäminen on tarjonnut helppoja poliittisia irtopisteitä ehdokkaille yli puoluerajojen.
Tuoreet tutkimukset osoittavat republikaanien voiman köyhtyvän työväenluokan parissa ja demokraattien kasvavan roolin hyvätuloisten amerikkalaisten puolueena.
The New York Timesin kolumnisti Thomas B. Edsall analysoi tuoretta dataa puolueiden tukiryhmien taloudellisista tilanteista. Yhdysvaltojen 20 rikkainta vaalipiiriä ovat demokraattien hallussa, ja republikaanit dominoivat valtaosaa köyhimmistä piireistä.
Sekä vuoden 2016 että 2018 vaalien keskeinen tarina oli valkoisen keskiluokan hidas mutta selkeä liukuminen demokraattien leiriin. Anti-Trump konservatiivit numerisesti silti hävisivät trumpetisti-duunareille.
Silti demokraatit menestyivät viime marraskuun vaaleissa erinomaisesti vauraissa, republikaanien aikaisemmin dominoimissa vaalipiireissä.
Onko amerikkalaisessa politiikassa käynnissä koalitioiden uusjako? Onko demokraattien Keskilännen ay-duunareihin, kaupunkien korkeasti koulutettuihin valkoisiin ja rodullisiin vähemmistöihin perustuva äänestäjäpohja murenemassa? Kehittyykö republikaaneista duunareiden puolue, kun taas demokraatit edustavat vaurasta keskiluokkaa?
Yhdysvaltojen poliittinen historia kertoo, että huomattava osa amerikkalaisesta työväenluokasta kuuntelee populisteja herkällä korvalla. Toisaalta, he eivät ole puolueuskollisia samalla tavoin kuin monet keskiluokkaiset äänestäjät.
Iäkäs ay-duunari, joka äänesti nuorena miehenä George Wallacen populistis-rasistista protestiliikettä mutta myöhemmin Jimmy Carteria, Ronald Reagania, Bill Clintonia, George W. Bushia ja Donald Trumpia, ei ole harvinainen tapaus. Hän ja kaltaisensa ovat liikkuvia äänestäjiä, jotka vaihtavat leiriä yksittäisen ehdokkaan perusteella.
Toistaiseksi Trump on lunastanut vain osan lupauksistaan.
Trump nousi Valkoiseen taloon lupaamalla duunareille parempia palkkoja, avautuvia tehtaita, vähemmän veroja, toimivan terveydenhoidon ja muurin pitämään meksikolaiset poissa heidän työmarkkinoiltaan.
Toistaiseksi Trump on lunastanut vain osan lupauksistaan. Tuontitullit ovat auttaneet joitain duunareita, mutta vahingoittaneet toisia. Lupaukset terveydenhoidon takaamisesta kaikille ovat olleet tyhjää puhetta, kun Trump on keskittynyt Obamacaren kaatamiseen tarjoamatta parempaa vaihtoehtoa. Veroleikkaus hyödytti rikkaita, mutta sen vaikutus duunareiden elämään oli minimaalinen. Muurin tulevaisuus on parhaillaan Washingtonin väännön keskipisteessä.
Republikaaneista voi vielä kehittyä uusi duunaripuolue, mutta se vaatii oikeaa sitoutumista Trumpin vuoden 2016 agendaan. Jos demokraatit valitsevat ehdokkaan, joka osaa vedota Keskilännen työväenluokkaan, vuosi 2016 ei toistu.
Amerikkalaisen politiikan ja maan poliittisten koalitioiden tulevaisuus on pitkälti demokraattisten esivaaliäänestäjien käsissä. Heidän lyhytnäköisyyttään ja poliittista sokeuttaan on historian valossa vaikea liioitella.
Soundtrack: John Rich, Shuttin’ Detroit Down.