Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Liberalismin tulevaisuus?

Marko Maunula
Blogit Americana 5.7.2011 13:59

Amerikkalaiset lehtikaupat ovat ilahduttavan täynnä tasokkaita politiikkaa, taloutta, kulttuuria, ja ajan ilmiöitä pohtivia mielipidelehtiä.

Dissent, Reason, The New Republic, National Review, The Nation, Mother Jones, ja Weekly Standard tarjoavat tasokasta ja älyllisesti haastavaa analyysiä poliittisesta laidasta laitaan. Lehdet käyvät aktiivista ja pääsääntöisesti tasokasta debattia, jonka vaikutukset ulottuvat niin valtamediaan kuin pääpuolueiden ohjelmiinkin.

Tarjonnan runsaudesta huolimatta pompöösin itsevarmasti nimetty Breakthrough Journal on tervetullut lisä markkinoille. Kahden kriittisen ajattelijan ohjaama julkaisu pohtii liberalismin tulevaisuutta. Lehden sävy on harkittu mutta provokatiivinen, ja kirjoittajat osoittavat ilahduttavaa kykyä kivittää jokaisen poliittisen leirin kultaisia vasikoita.

Julkaisu reagoi modernin politiikan kriisiin sekä käynnissä olevaan maailmankatsomusten uudelleenjärjestelyihin, jotka ovat sekoittaneet poliittista status quota niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin. Vanhat tulkinnat sekä konservativismista että liberalismista eivät kykene nostamaan Yhdysvaltoja (lue: läntistä maailmaa) henkisen inertian, yhteiskunnan jakautumisen, sekä sosiaalisen syrjäytymisen suosta, kirjoittavat Ted Nordhaus ja Michael Shellenberger Breakthrough Journalin ensimmäisessä numerossa.

Vanha tulonjakoa ja sosiaalisia ohjelmia painottava liberalismi on kuollut, kirjoittajat uskovat. Innovaatio, ei keynesiläiset teoriat, oli Toisen maailmansodan jälkeisen Amerikan kasvun pohjimmainen katalysaattori. Sosiaalinen syrjäytyminen ja amerikkalaisten jakautuminen köyhiin ja rikkaisiin on valitettava tosiasia, mutta keinot sen korjaamiseen on ajateltava uusiksi. Modernin liberalismin on painotettava infrastruktuuria sekä valtion sijoituksia koulutukseen sekä tutkimukseen, jotka mahdollistavat innovatiivisuuden tulevaisuuden.

Tämän päivän ”konservatismin” vainoharhainen epäluottamus valtioon on vähintäänkin yhtä väärässä kuin liberaalien valtio-fetismi, Nordhaus ja Shellenberger uskovat. He kritisoivat äänekkäästi valtion palveluiden yksityistämistä, joka ”ei ole johtanut parempaan tuottavuuteen tai julkiseen hyvinvointiin.” Vastaus Yhdysvaltojen ongelmiin on uusi valtion ja yksityisen sektorin välinen yhteiskuntasopimus, jossa molemmat sitoutuvat tarkasti määriteltyihin tehtäviin ja lupaavat olla astumatta toistensa varpaille.

Paranoidin valtio-vihan levitessä yhä laajempiin kansanosiin, Nordhausin ja Shellenbergin ehdotukset ovat tänään poliittisesti mahdottomia. Julkisten investointien sekä valtion hyödyllisen tehtäväkentän puolustus on herkulesmainen tehtävä teekutsujen ja ideologian sokaiseman republikanismin sekä näköalattoman liberalismin aikakaudella. Teoreettisella tasolla Breakthrough Journal on silti ansiokas ja lupaava julkaisu, jonka ajatusten soisi leviävän laajaan keskusteluun.

Soundtrack: Radiohead, 2 + 2 = 5.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Moniselitteinen terminologia hämää. Eurooppalainen kansallismielisen konservatismin perinne on jotakin aivan muuta kuin valtionvastaisuutta. Se näkee kansakunnan perheenä, jossa jokaisella on paikkansa ja jokaisesta pidetään huolta. Hyvä hallitsija ja valistunut eliitti hoitavat asioita kaikkien yhteiseksi parhaaksi. Kohtuulliset elintavat, perhekeskeisyys, uskonnollisuus, isänmaallisuus ja esivallan arvostaminen ovat keskeisiä ideologisia arvoja. Tällaista konservatiivisuutta tarvittaisiin, nykypolitiikasta se on jotakuinkin hävinnyt.