Liberaali suvaitsemattomuus
Yhdysvallat on keskellä yliopistojen valmistujaisjuhlia. Toukokuun toisella puoliskolla tuhannet kampukset ympäri mannerta lähettävät opiskelijansa maailmalle, kohti työelämää tai jatko-opintoja.
Juhlallisuudet tarjoavat sekoituksen riehakasta juhlaa ja keskiajalta periytyvää seremoniaa maistereiden huputuksineen. Juhlien lakipiste on paikalle kutsutun arvovaltaisen henkilön juhlapuhe.
Opiskelijana ja professorina olen kuunnellut ehkä viisitoista puhetta, ja niiden kaava on yleensä ennustettava. Puhujat kehottavat opiskelijoita jatkamaan oppimista, osallistuvan yhteisten asioiden hoitoon ja olemaan hyviä ihmisiä.
Parhaat kuulemani puheet tulivat Yhdysvaltain entiseltä YK-suurlähettiläs Andrew Youngilta ja Atlantan ex-pormestari Shirley Franklinilta. Unohtumattomin oli krapulaansa valittaneen mediamoguli Ted Turnerin tajunnanvirta, jonka kohokohta oli kehotus käyttää aurinkovoidetta.
Puhujien valinta on usein myös poliittinen veto. Konservatiivit valittavat liberaaleista puhujista ja päinvastoin. Vaikka puheet itse välttäisivät päivänpolitiikkaa, tulehtuneessa poliittisessa ilmapiirissä pelkkä puhujan persoona ärsyttää suurta osaa katsomosta.
Valitettavasti viime vuosina monet ns. liberaalit ovat ryhtyneet aktiivisesti protestoimaan kampuksille kutsuttuja puhujia, joiden mielipiteet eivät synkkaa heidän maailmankuvansa kanssa.
Tänä vuonna ex-ulkoministeri Condoleezza Rice perui lupauksensa puhua Rutgers Universityn valmistujaistilaisuudessa, sillä opiskelijat aikoivat protestoida puhujaa näyttävästi. IMF-pomo Christina Lagarde perui oman puheensa Smith Collegesta, pitkälti samoista syistä.
Robert J. Bergeneau ei suostunut puhumaan Haverford Collegen valmistujaistilaisuudessa, sillä University of Californian johtajan tapa käsitellä kampuksen protestoijia nostatti liberaalien suuttumuksen. Aikaisemmin keväällä Brandeis University perui Ayaan Hirsi Alin kunnia-arvosanan, sillä hänen kärkevä islamin vastainen kritiikkinsä synnytti vastalauseita.
Erilaisille mielipiteille buuaminen ja puhujien protestointi on paitsi valitettava myös vaarallinen ilmiö. Ellemme me pysty puhumaan vaikeista asioista vapaasti ja toisiamme kunnioittavasti kampuksilla, missä ihmeessä me voimme käydä näitä keskusteluja?
Yliopistojen pitäisi olla foorumi, jossa me voimme testata kaikkia ideoita ja ajatuksia, käsitellä niitä tietoon pohjautuvalla vuoropuhelulla, etiikkaa unohtamatta. Huutokuorot ja ”väärät” mielipiteet summittaisesti ja ajattelematta tuomitseva mentaliteetti on vaarallista ja kantaa mukanaan pienen fasismin siemenen.
Itse pidän Condoleezza Ricen ulkoministeriyttä ja roolia George W. Bushin hallinnossa surkeana ja liki rikollisena. Hänen roolinsa Irakin traagisen ja katastrofaalisen sodan aloittamisessa oli kiistaton. Hän näytteli tärkeää roolia valehtelussa ja propagandassa, jonka pyrkimyksenä oli oikeuttaa Yhdysvaltain hyökkäys Irakiin.
Mutta jos yliopisto kutsuu Ricen puhumaan valmistujaisseremoniaansa, hyvät tavat, vastakkaisten mielipiteiden kunnioitus ja akatemian perusluonne velvoittavat minut kuuntelemaan kohteliaasti, mitä hänellä on sanottavanaan.
Olen huolestuneena seurannut, kuinka parin viime vuosikymmenen aikana konservatiivit ovat eristäytyneet yhä pahemmin omaan ideologiseen kaikukammioonsa, jossa he eivät edes ole tietoisia vastapuolen argumenteista. Ikäväkseni olen todistanut, kuinka liberaalit ovat vastanneet ja paikoitellen ajaneet jopa oikeiston ohi omien aivojensa sulkemisessa uusille ajatuksille. Vanha sananlasku ”Mind is like a parachute. It only works when it’s open” pätee jokaiseen meistä.
Soundtrack: David Foster Wallace, This Is Water
Ylläoleva soundtrack on nauhoitus edesmenneen mestarikirjailija David Foster Wallacen valmistujaispuheesta Kenyon Universityn opiskelijoille vuodelta 2005. Tämä on ylivoimaisesti paras koskaan kuulemani valmistujaispuhe. Jos sinulla on 23 minuuttia aikaa, kuuntele se. Puhe voi muuttaa elämäsi.