Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Leukemiani loppusaldo

Blogit Americana 4.3.2010 18:40
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Kuulin tiistaina erään elämäni parhaista uutisista. Viimeisimmän luuydin-näytteen tulokset saapuivat: leukemia on poissa, olen toipunut taudista.

Tiistai ja keskiviikko menivät uutista sisäistäessä. Hoitoni oli ensiluokkaista, ja syöpätautien erikoislääkärini saa ensi jouluna kiitolliselta potilaaltaan pullon ensiluokkaista mallasviskiä. Hoitohenkilokuntani erikoislääkäreistä sairaanhoitajien apulaisiin oli ystävällistä, empaattista, sekä kiistattoman ammattitaitoista.

Euforia väistyi laskupinoa tutkiessa. Soitin aamulla uteliaisuudesta vakuutusfirmalleni. Halusin tietää paljonko hoitoni kaikkiaan maksoi.

Vajaat parikymmentä vierailua lääkärillä ja verikokeissa, kolme luuydinnäytettä, neljän päivän sairaalaoleskelu, sekä kemoterapia maksoivat vakuutusfirmalle karkeasti $14,000, eli hieman reilut 10,000 euroa. Omavastuuni eri hoitotapahtumista oli kaikkiaan noin $600.

Vakuutusfirma ei silti kärsi. Työnantajani maksaa sairasvakuutuksestani suurimman osan, eli noin $8000 vuodessa. Oma osuuteni sairasvakuutuksesta on vuosittain $4600, sekä hammaslääkäri-vakuutuksesta toiset $1260.

Keskustelu vakuutusfirman työntekijän kanssa todisti, että vakuutusfirma tinki itselleen hyvän tukkupaketin. Liki viikottainen varttitunnin kestänyt verikoe ja kontrollitapaaminen lääkärin kanssa maksoi taulukkojen mukaan $160, mutta vakuutusfirma kompensoi lääkäriä alle sata dollaria. Omavastuuni oli $15 per käynti. Esimerkiksi neljän päivän sairaalalasku maksoi alunperin reilusti yli $7000, mutta sairaala ja vakuuttaja neuvottelivat loppusumman 5400 dollariin.

Tässä piilee amerikkalaisen vakuutusjärjestelmän dilemma. Vakuutusfirmat kykenevät neuvottelemaan itseilleen edullisemmat könttäsummat kuin ilman vakuutusta elävät vähävaraiset kansalaiset. Nopea arvioini on, että ellei minulla olisi ollut vakuutusta, olisin joutunut maksamaan hoidostani liki $20000.

Mitä minulle olisi tapahtunut ilman sairasvakuutusta? Olisin todennäköisesti saanut hoitoa, mutta toipumisen jälkeen minua olisi odottanut kymmenien tuhansien lasku sekä vuosikausien savotta laskujen ja korkojen kanssa, ilman toivoakaan saada uutta vakuutusta. Nykyisellä lainsäädännöllä vakuutusfirmojen ei tarvitse-eikä kannata-tarjota vakuutusta, joka korvaisi leukemian kaltaisen uusimisherkän ja kroonisen sairauden hoidon.

Jos pidän sormia ristissä edes yhden terveydenhoidon uudistuksen pykälän puolesta, niin toivon, että se laajentaa vakuutusyritysten velvollisuutta tarjota palvelujaan myös aikaisemmin sairastaneille amerikkalaisille. Minulla on tässä myös oma lehmä potentiaalisesti ojassa, miljoonien muiden sarvipäiden joukossa.

Soundtrack: Joe Cocker, Feeling Alright.