Läskit lähiöt, trimmit keskustat

Tuore tutkimus ennustaa, että vuoteen 2030 mennessä 42 prosenttia amerikkalaisista ovat reilusti ylipainoisia. Läskikriisiin takaa löytyy monta tekijää, mutta suurin syyllinen on amerikkalainen kaupunkisuunnittelu.

Lihavuus on amerikkalainen kansantauti, joka näkyy katukuvassa ja sairastilastoissa. Liki kymmenen prosenttia Yhdysvaltain terveydenhoitokustannuksista johtuu liikalihavuudesta sekä siitä seuraavista sairauksista. Ylipaino maksaa Yhdysvalloille suoraan liki $150 miljardia vuodessa.

Lihavuuteen on monta syytä. Yksi on, tietenkin, amerikkalaisten rakkaus ruokaan. Ruoka, ruuanlaitto, ja ruuasta puhuminen on liki kansallisurheilua. Amerikkalaisten tykästyminen hiilihydraatteihin, uppopaistettuun ruokaan, sekä valtaviin annoskokoihin ei ole sekään terveellistä. Juuri maassa vieraillut suomalainen ystäväni meni toistuvasti liki sanattomaksi amerikkalaisravintoloiden pursuavien ruokalautasten äärellä.

Amerikkalainen yltiöindividualismi vaikeuttaa myös ongelman ratkaisua. Miljoonat amerikkalaiset tulkitsevat ylhäältä tulevat, viranomaisten puskemat yritykset parantaa kansakunnan ruokavaliota liki orwellilaisina yrityksinä rajoittaa kansalaisten yksilönvapauksia. Esimerkiksi kun Pennsylvanian osavaltio keskusteli koululaisten makean syömisen rajoittamisesta, Sarah Palin saapui pennsylvanialaiseen kouluun 200 sokerikeksin kera, tarjoten koululaisille keksejä sekä vaahdoten osavaltion kukkahattutäti-ajattelua vastaan.

Silti, suurin vastuullinen liikalihavuuteen on amerikkalainen lähiö- ja autokeskeinen kaupunkisuunnittelu.

Ennen interstate-valtatieverkoston luomista 1950-1970 luvuilla, amerikkalaiset eivät olleet sen lihavempia kuin muutkaan. Ihmiset asuivat suhteellisen lähellä työpaikkojaan, ja lähikauppojen, ravintoloiden, ja viihdekeskusten verkosto oli usein kävelymatkan päässä. Myös julkisen liikenteen käyttäjät joutuivat kävelemään useita kilometrejä joka päivä.

Läskikriisi räjähti lähiöistymisen myötä. Normaali liikkuminen katosi miltei täysin, kun amerikkalaiset vaihtoivat keskustan asunnot omakotitaloihin. Työpaikat, koti ja palvelut olivat nyt kaikki automatkan päässä toisistaan.

Vilkaisu Yhdysvaltain lihavimpien kaupunkien listaan osoittaa selvän jaon ns. kävelykaupunkien ja autokeskeisten kaupunkien välillä.

Kaupungit jotka kasvoivat ennen autokulttuurin syntyä ja säilyttivät keskusta-asumisen kulttuurin ovat pääsääntöisesti huomattavasti laihempia kuin uudet, auton yleistymisen jälkeen kasvaneet kaupungit. Sekä tilastot että omat silmät osoittavat, että Washingtonissa, New Yorkissa, Seattlessa, San Franciscossa ja Bostonissa asuu huomattavasti laihempaa kansaa kuin esimerkiksi Atlantassa, Detroitissa, Millwaukeessa ja Memphisissä.

Tilanne ei ole tietenkään täysin yksioikoinen. Myös alueelliset kulttuurit ja ruokavaliot pelaavat tärkeää roolia. Bostonilaisten suosima kalaruoka on huomattavasti terveellisempää kuin Etelän tapa keittää jopa vihannekset ihrassa. Silti, kaupunkisuunnittelun terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Dynaaminen, joukkoliikennettä ja kävelyä suosiva keskusta-painotteinen kaupunkikulttuuri on terveellinen valinta.

Soundtrack: Arcade Fire, Suburbs.