Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Läskit lähiöt, trimmit keskustat

Marko Maunula
Blogit Americana 25.5.2012 07:36

Tuore tutkimus ennustaa, että vuoteen 2030 mennessä 42 prosenttia amerikkalaisista ovat reilusti ylipainoisia. Läskikriisiin takaa löytyy monta tekijää, mutta suurin syyllinen on amerikkalainen kaupunkisuunnittelu.

Lihavuus on amerikkalainen kansantauti, joka näkyy katukuvassa ja sairastilastoissa. Liki kymmenen prosenttia Yhdysvaltain terveydenhoitokustannuksista johtuu liikalihavuudesta sekä siitä seuraavista sairauksista. Ylipaino maksaa Yhdysvalloille suoraan liki $150 miljardia vuodessa.

Lihavuuteen on monta syytä. Yksi on, tietenkin, amerikkalaisten rakkaus ruokaan. Ruoka, ruuanlaitto, ja ruuasta puhuminen on liki kansallisurheilua. Amerikkalaisten tykästyminen hiilihydraatteihin, uppopaistettuun ruokaan, sekä valtaviin annoskokoihin ei ole sekään terveellistä. Juuri maassa vieraillut suomalainen ystäväni meni toistuvasti liki sanattomaksi amerikkalaisravintoloiden pursuavien ruokalautasten äärellä.

Amerikkalainen yltiöindividualismi vaikeuttaa myös ongelman ratkaisua. Miljoonat amerikkalaiset tulkitsevat ylhäältä tulevat, viranomaisten puskemat yritykset parantaa kansakunnan ruokavaliota liki orwellilaisina yrityksinä rajoittaa kansalaisten yksilönvapauksia. Esimerkiksi kun Pennsylvanian osavaltio keskusteli koululaisten makean syömisen rajoittamisesta, Sarah Palin saapui pennsylvanialaiseen kouluun 200 sokerikeksin kera, tarjoten koululaisille keksejä sekä vaahdoten osavaltion kukkahattutäti-ajattelua vastaan.

Silti, suurin vastuullinen liikalihavuuteen on amerikkalainen lähiö- ja autokeskeinen kaupunkisuunnittelu.

Ennen interstate-valtatieverkoston luomista 1950-1970 luvuilla, amerikkalaiset eivät olleet sen lihavempia kuin muutkaan. Ihmiset asuivat suhteellisen lähellä työpaikkojaan, ja lähikauppojen, ravintoloiden, ja viihdekeskusten verkosto oli usein kävelymatkan päässä. Myös julkisen liikenteen käyttäjät joutuivat kävelemään useita kilometrejä joka päivä.

Läskikriisi räjähti lähiöistymisen myötä. Normaali liikkuminen katosi miltei täysin, kun amerikkalaiset vaihtoivat keskustan asunnot omakotitaloihin. Työpaikat, koti ja palvelut olivat nyt kaikki automatkan päässä toisistaan.

Vilkaisu Yhdysvaltain lihavimpien kaupunkien listaan osoittaa selvän jaon ns. kävelykaupunkien ja autokeskeisten kaupunkien välillä.

Kaupungit jotka kasvoivat ennen autokulttuurin syntyä ja säilyttivät keskusta-asumisen kulttuurin ovat pääsääntöisesti huomattavasti laihempia kuin uudet, auton yleistymisen jälkeen kasvaneet kaupungit. Sekä tilastot että omat silmät osoittavat, että Washingtonissa, New Yorkissa, Seattlessa, San Franciscossa ja Bostonissa asuu huomattavasti laihempaa kansaa kuin esimerkiksi Atlantassa, Detroitissa, Millwaukeessa ja Memphisissä.

Tilanne ei ole tietenkään täysin yksioikoinen. Myös alueelliset kulttuurit ja ruokavaliot pelaavat tärkeää roolia. Bostonilaisten suosima kalaruoka on huomattavasti terveellisempää kuin Etelän tapa keittää jopa vihannekset ihrassa. Silti, kaupunkisuunnittelun terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Dynaaminen, joukkoliikennettä ja kävelyä suosiva keskusta-painotteinen kaupunkikulttuuri on terveellinen valinta.

Soundtrack: Arcade Fire, Suburbs.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

”Pelaa roolia” on suomeksi ”on rooli” tai merkityksensa.

Sielläkin kysymys on energian saanti/kulutus-epäsuhdasta.
Piilosokereita ja -rasvoja saadaan hotdogien lisäksi suuret määrät kaikenmoisissa koukuttavissa snackseissa ja kekseissä TV:tä katsellessa, ja jenkin syömät kalorimäärät voivat vastata parin ihmisen tarvetta.
Luultavasti ylilihavien kattava tutkimus osoittaisi, että yksipuolisesti tyhjillä kaloreilla turvonneista merkittävä osa on terveystilansa perusteella ”aliravittuja.” Salaatteja ylilihavat eivät ahmi.
Surkuhupaisin ilmentymä amerikkalaisesta individualismista oli TV-dokumentissa uhoava noin 300 kiloinen nainen; ”Minuahan ei valtio määräile mitä ja miten paljon syön, enkä ohitusleikkaukseen mene. Minua ei määräillä.”
Typerä kommunismifobia on juurrutettu amerikkalaisiin niin syvälle, että oman osavaltion esivalta, ja etenkin liittovaltio edustavat nekin monille kommunismia, eli keskitetty sääntely ja valistus koetaan vapauteen puuttumiseksi, ja sen rajoittamiseksi.

Todellinen syy obeesiin on ravinnon määrän vääristymä suhteessa kulutettuun energiaan, vääristymällä tarkoitetaan niin määrää kuin koostumusta (obeesia lisäävät ravintoaineet).
Mustana huumorina voin todeta että monella obeesia sairastavalla on aliravitsemus kehon tarvitsemia ravintoaineita koskien.

Syyt siihen miten vääristymä on tullut (spekulointi/tilastojen tulkitseminen), lienee varsin epäolennaista. Lopputulokseen spekuloinneilla ja tilastojen tulkitsemisella ei ole merkitystä.
Suomi tulee hyvää vauhtia tässäkin asiassa amerikkalaisten perässä, myös englantilaiset ovat hyvää vauhtia pulskistumassa.

Tapakulttuuri ruokkii, kirjaimellisesti, ravintokulttuuria ja oikaistaakseen vääristyneet tavat ja tottumukset, yksilön pitää aktiivisesti etsiä vaihtoehtoja valtavirrasta poikkeavaan ravintokulttuuriin (määrään/laatuun). Amerikkalaiset ovat haasteen edessä yrittäessään muuttaa vallassa oleva ravintokulttuuri terveellisempään tapaan jolla yksilö pysyy pidempään hengissä ja terveempänä, haaste on kova ja vaatii ponnisteluja niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallista ohjaamista, tapakulttuurin muutos on avainsana.
Näky jonka aikoinaan koin amerikkalaisessa suuressa marketissa, oli todellinen pommi eurooppalaiselle, ihmisten keskimääräinen kokoluokka ja ruuan määrä jota autoihin vietiin, myöskin ravinnon laatu, suurin osa ruuasta oli valmis/puolivalmis -ruokaa (kaikki tietävät em.tuotteiden ravintoarvot). Tuota tapakulttuuria ei hetkessä muuksi muuteta.

Näitä luetaan juuri nyt