Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Lapset rajalla aiheuttivat Trumpille presidenttikauden huonoimman viikon – mutta sillä ei ole juuri väliä

Normaalisti Trumpin hallinnon toimista seuraisi katastrofi, mutta emme elä normaaleja aikoja.
Blogit Americana 26.6.2018 17:51
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Viime viikko oli presidentti Donald Trumpin presidenttikauden huonoin. Mutta sillä on hyvin vähän merkitystä.

Rajakriisi ja lasten huostaanotto synnyttivät liki raivoa valtamedian, demokraattien ja useimpien sitoutumattomien parissa. Kuvat maahanpyrkijöiden lasten pakkohuostaanotoista ja itkevien lasten erottamisesta vanhemmistaan saivat jopa jotkut republikaanipolitiikoista nielaisemaan tyhjää.

Lisäksi presidentin uusi nollatoleranssi-linja ja perheiden erotukset tuottivat hallinnollisen kaaoksen. Liittovaltion hallinto ei paikoitellen vaikuttanut tietävän minne se oli lähettänyt lapset ja miten vanhemmat saisivat heihin yhteyden.

Trumpin hallinto näytti samanaikaisesti sydämettömältä ja epäpätevältä. Normaalin poliittisen kulttuurin aikakaudella tämä olisi katastrofaalinen yhdistelmä, mutta emme elä normaaleja aikoja.

 

Mitä enemmän media ja demokraatit kritisoivat Trumpia, ja mitä pahemmin hänen hallintonsa törttöilee, sitä syvemmälle Trumpin tukijat kaivautuvat. Trumpin suosio republikaanien parissa on ainoastaan kasvanut viime kuukausien aikana.

Kyse on kulttuurisotien ja apokalyptisen politiikan jatkuvasta kärjistymisestä. Tuoreiden mielipidetutkimusten mukaan 24 prosenttia republikaaneista suhtautuu myönteisesti Vladimir Putiniin. Myös Kim Jong-un on republikaanien parissa suositumpi kuin demokraattipomo Nancy Pelosi.

Trumpin vankka suosio republikaaniäänestäjien parissa hiljentää kongressin republikaanit. Maltillisetkin Trump-kriitikot ovat poliittisesti vaarassa, kun Trumpin kannattajat marssivat esivaali-uurnille.

Tilanne on maan tulevaisuuden kannalta erittäin vaarallinen. Olen ollut aiemminkin huolissani Yhdysvaltain poliittisesta kulttuurista ja maan demokraattisten instituutioiden terveydestä. Mutta nyt olen ensimmäistä kertaa liki peloissani.

 

Soundtrack: Dmitri Shostakovich, Leningrad-sinfonia.