Länsirintamalta ei mitään uutta: Mar-a-Lagon ratsia ja trumpistien vastahyökkäys toistavat jo turhauttavan tuttua kaavaa

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jokainen Donald Trump -skandaali noudattaa samaa, tuttua ja turhauttavaa käsikirjoitusta. Uusin paljastus Trumpin luvatta ottamista ja kotiinsa piilottamista liittovaltion asiakirjoista tarjoaa kärjekkään esimerkin.

Kun Trump hävisi vaalit ja lähti kotiinsa Mar-a-Lagoon, hän, syystä tai toisesta, piti laittomasti hallussaan laatikkokaupalla asiakirjoja. Viranomaiset hakivat jo aiemmin leijonanosan papereista takaisin, mutta Trumpin tiimi ei luovuttanut kaikkia hallussaan olleita materiaaleja vaan valehteli asiasta.

Liittovaltion viranomaiset uskoivat jäljellä olevan aineiston sisältäneen mahdollisesti riskialtista informaatiota. Tuomari antoi FBI:lle luvan kotietsintään. Siinä viranomaiset löysivät lisämateriaalia Mar-a-Lagosta – mukaan lukien erittäin salaiseksi luokiteltuja asiakirjoja.

Faktat ovat selvät. Myös Trumpin totuusallergia ja piittaamattomuus laista ja säädöksistä ovat yleisessä tiedossa. Siitä huolimatta toimittajien tiedonkeruu ehti tuskin alkaa, kun poliittiset osapuolet olivat jo kaivaneet poteronsa tuttuihin asemiin.

Trumpin tukijat ryvettivät mediatilan ristiriitaisella ja vihaisella kommenttien sekoituksella. Sen mukaan virkavallan toimet olivat poliittista ajojahtia, asiakirjoissa ei ollut mitään erityistä (jos raskauttavia papereita olikin, niiden täytyi olla FBI:n paikalle salakuljettamia), Barack Obamakin vei papereita kotiinsa ja Trump on historian vainotuin presidentti.

Trumpin tukijoiden viestintästrategia perustuu ilmatilan täyttämiseen niin runsaalla huuhaalla, että faktoista tulee vain yksi teoria muiden joukossa. Data ja johdonmukaisuus ovat haittatekijöitä, jotka on hukutettava tuntemusten ja sanojen tulvaan.

Ei-republikaaninen media ja poliittiset kommentaattorit puolestaan teeskentelevät yllättynyttä. He toistelevat synkkäilmeistä viestiä demokratian kriisistä ja spekuloivat tapahtumien vaikutusta marraskuun välivaaleihin, vuoden 2024 presidentinvaaliin, republikaaniseen puolueeseen, Trumpin uraan ja amerikkalaiseen demokratiaan.

Yhdysvaltain politiikka muistuttaa länsirintaman pattitilannetta vuosina 1915–1917. Trumpin joukkue tekee toistuvia hyökkäyksiä oikeusvaltiota vastaan, mutta demokratian linjat kestävät. Kotirintama on turtunut jatkuvaan sotaan, mutta sen aktiiviset osapuolet uskovat taistelun mielekkyyteen.

Puolustaminen on helpompaa kuin hyökkäyssota, varsinkin jos puolustajat ovat motivoituneita ja uskovat asiaansa, ja jos logistiikka sekä infrastruktuuri ovat heidän puolellaan. Amerikkalaiset instituutiot ovat toistaiseksi kestäneet trumpistien hyökkäykset.

Mar-a-Lagoon viedyt asiakirjat ovat malliesimerkki Trumpin ja hänen kannattajiensa välinpitämättömyydestä lakia ja traditiota kohtaan. Rikos on jotain, jota rikolliset tekevät, ja koska Trump ei ole rikollinen, hänen toimensa eivät voi olla rikoksia. Laki ja oikeus ovat subjektiivisia ja tilannekohtaisia.

Trumpin tiimin jatkuvat laittomuudet, sopimaton käytös, hyväksyttävyyden rajojen testaaminen ja valehtelu ovat yrityksiä ryvettää kaikki instituutiot ja yksilöt samalla mudalla, jonka keskellä he itse vellovat. Tavoitteena on aktivoida omat iskujoukot ja turruttaa äänestäjien enemmistö.

Kriiseihin väsyminen on luonnollista mutta vaarallista. Riehaantuminen tai hyperventilaatioon sortuminen on turhaa, mutta apaattinen lamaantuminen jatkuviin skandaaleihin vaarantaa uskon demokratiaan, lakiin ja objektiiviseen totuuteen.

Mar-a-Lagon ratsia ei jää viimeiseksi Trump-skandaaliksi. Tämä syöpä ei poistu amerikkalaisesta politiikasta ennen kun republikaanit löytävät selkärangan ja ideologian, joka ei perustu ainoastaan pakonomaiseen vallanhaluun ja demokraattien vihaan.

Kunnes republikaanit palaavat järkiinsä, äänestäjien ja median on valaistava totuutta ilman sortumista apatiaan tai ”ne ovat kaikki yhtä syvältä” -kyynisyyteen. Pelissä on paitsi politiikka, myös totuuteen, lakiin ja logiikkaan pohjautuva weltanschauung.

Soundtrack: R.E.M., Fall On Me.