Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Laman jälkeinen Amerikka: kansainvaellus jatkuu

Marko Maunula
Blogit Americana 27.9.2013 14:02

Vasemmalle kallellaan olevat eurooppalaiset tykkäävät kauhistella Detroitin raunioita ja päivittellä sen kautta amerikkalaisen kapitalismin julmuutta ja toimimattomuutta. Kuvat kertovat kollektiivisista sekä henkilökohtaisista tragedioista ja pettymyksistä, mutta niiden kääntöpuolella piilee toisenlainen tarina.

Yhdysvaltain poikkeuksellisuus on globalisaation aikakaudella yhä häilyvämpi konsepti, mutta yhdessä suhteessa se on poikkeuksellinen länsimaa: maan liikkuvuus on edelleen mittaluokaltaan hätkähdyttävää.

Kun muutin Atlantaan vuonna 1992, metro-Atlantan alueella asui hieman alle kolme miljoonaa ihmistä, ja koko Georgiassa alle seitsemän miljoonaa. Tänään metro-Atlantassa on noin kuusi miljoonaa, ja koko Georgiassa noin 10 miljoonaa asukasta. Osavaltion kansallislinnun voisi vaihtaa ruostesirppimatkijasta nostokurjeksi.

Detroitin ahdinko ja Atlantan nousu ovat todistuskappaleita amerikkalaisen kapitalismin dynaamisuudesta sekä schumpeterilaisesta luovasta tuhosta. Maa on ollut koko historiansa ajan valtavien muuttoliikkeiden, räjähdysmäisten kasvukeskusten sekä aavekaupunkien temmellyskenttä.

Afroamerikkalaisten muuttoliike käy hyvästä esimerkistä. Vuosivalilla 1910-1970 noin 6,6 miljoonaa afroamerikkalaista muuttivat Etelän maaseudulta pohjoisen kaupunkeihin. Aikaisemmin maan agraarisimmasta kansanosasta kehittyi, muuttoliikkeen myötä, sen urbaanein väestönosa. Tänään koko sanaa ”urbaani” käytetään koodinimenä afroamerikkalaisille. Viime vuosikymmeninä afroamerikkalaisten muuttoliike on kääntynyt toisinpäin. Jos kysyn luentosaliltani moniko heistä tai heidän vanhemmistaan on syntynyt Detroitissa, näen tavallisesti monta kohotettua afroamerikkalaista kättä.

Vuonna 2008 alkanut historiallinen talousnotkahdus muokkasi, luonnollisesti, Yhdysvaltojen talouskarttaa. Uudessa The Atlantic -lehdessä tunnettu kaupunkitutkija Richard Florida kommentoi mullistuksen vaikutuksia Yhdysvaltojen demografiaan.

Florida sovittaa maan muutokset tukemaan vanhaa teesiään luovan luokan ja -talouden kasvavasta merkityksestä. Korkeasti koulutettujen ja siirtolaisten täyttämät, etnisesti ja kulturaalisesti kirjavat kaupungit pelaavat edelleen tärkeintä roolia Yhdysvaltojen kehityksessä lähivuosikymmeninä.

Washington, D.C., New York, San Jose-San Francisco alue sekä Boston ovat edelleen nousussa, mutta niiden rinnalle on kehittynyt yllättäviä uusia kasvukeskuksia. Detroit näyttää saavuttaneen aallonpohjansa, aloittaen varovaisen toipumisen. Halvat kiinteistöt, läheiset yliopistot sekä alueen perinteet ovat tehneet kaupungista jälleen houkuttelevat uusille innovatiivisille yrittäjille sekä mm. muusikoille. Puheet Detroitin comebackista ovat ennenaikaisia, mutta versojen kasvu on lupaavaa vuosikymmenten alamäen jälkeen.

Florida havaitsee myös energiavyöhykkeen nousun. Texas-Oklahoma-Louisiana -alue kasvaa uusien kaasuesiintymien hyödyntämisestä. Energiabuumi jatkuu, houkutellen alueelle uusia osaajia ja sijoituksia. Itse veikkaisin, että uudet öljyesiintymät Colorado-Utahin alueella synnyttävät alueelle buumin seuraavan parin vuosikymmenen aikana.

Yhdysvaltojen kasvu keskittyy lähitulevaisuudessakin rannikko-osavaltioiden suurkaupunkeihin, maustettuina sisämaan energiakeskittymillä sekä satunnaisilla erikoisosaamiseen keskittyneillä kaupungeilla, joista yhä useampi elää jollain tavalla korkeasta teknologiasta. Toisaalta, me havaitsemme myös, että jotkut entiset teolliset kaupungit ovat palaamassa, mutta niiden talousrakenne perustuu yhä enemmän matalapalkkaisiin sektoreihin. Niiden osaavat ja terävät nuoret jäävät opiskelujen jälkeen maailmalle.

Simon and Garfunkel, America.